Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

– Koirassani on yksi ongelma. Se vetää hihnassa kuin hullu ja rähisee vastaantulijoille.

– Aloita kouluttaminen kontaktista, etsi hyvät herkut ja palkitse koiraa katsekontak…

– Joojoo, olen kokeillut tuota, mutta kun minun koirani ei syö mitään herkkuja. Sitä ei kiinnosta herkut. Se ei vain toimi. Siksi käytän vedonestovaljaita tai kuonopantaa.

– Voisitko vaihtaa herkkuja?

– En voi, ei sille kelpaa mikään.

Tämä on tyypillisin mahdollinen keskustelu, jonka käyn koiranomistajan kanssa. Suunnilleen kaikkien mielestä juuri se oma koira on erikoistapaus, jonka kohdalla eivät päde oppimisteorian lainalaisuudet. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin.

Ensinnäkin, hihnaongelmista kärsii erittäin moni koiranomistaja. Oma koirasi ei ole mitenkään poikkeava tässä suhteessa. Pahimpia tapauksia ei edes näe katukuvassa, koska niitä ulkoilutetaan öisin jos silloinkaan.

Toiseksi, jos koira on terve ja ei ole tähän päivään mennessä kuollut nälkään, sille hyvin todennäköisesti on löydettävissä vahviste, jolla toivottua käytöstä voi vahvistaa. Jos koira ei ota herkkuja ohitustilanteessa, etäisyys ohitettavaan on liian lyhyt tai vahvistetta ei ole, ts. herkut liian huonoja. Kouluttaminen on aloitettava häiriöttömässä ympäristössä ja toistoja on tehtävä riittävästi. Häiriöiden määrää lisätään asteittain niin, että koira onnistuu lähes joka kerralla.

Päivän kokeilu, jossa ei muuteta mitään muuta, paitsi otetaan herkut lenkille mukaan ja tarjotaan niitä ohitustilanteessa, ei liity kouluttamiseen. Kouluttaminen ja uusien käytöksien omaksuminen on prosessi, jossa toistojen määrä lasketaan tuhansissa. Yhden päivän koulutuskokeilu ei vaikuta mihinkään. Kouluttamisen tavoitteena on muuttaa eläimen aivoja anatomisesti – jokainen ymmärtää, ettei tämä tapahdu yhdessä päivässä.

Varusteet eivät kouluta eläintä. Kuonopanta tai vedonestovaljaat tekevät vetämisestä epämiellyttävää, mihin niiden teho perustuu. Kuonopanta on yleensä koirien inhokki, moni jää mieluummin sisälle kuin lähtee kuonopannan kanssa ulos. Tästä voi päätellä, miten ikävältä koirasta tuntuu. Koira ei unohda, miten vedetään, vaikka se fyysisesti estettäisiin. Kun palataan normivarustukseen, koira vetää jälleen. Jos varusteet aiheuttavat epämukavuuden tunnetta, koiran stressitaso saattaa nousta, mikä näkyy korkeampina kierroksina ja entistä pahempana rähjäämisenä.

Aloita omaehtoisen katsekontaktin kouluttamisesta. Tee viikko vain tätä. Voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen, kun koiran jatkuva tuijottaminen alkaa ärsyttää. Seuraavaksi kannattaa kouluttaa koiralle, että hihnan kiristyessä kannattaa hakeutua kontaktiin ja jos haluat johonkin, pääset sinne ottamalla kontaktin. Erikoistilanteisiin eli ohituksiin kannattaa koira kouluttaa niin, että palkitsee sitä joka tapauksessa aina ohituksesta. Useiden toistojen myötä koira oppii, että vastaantuleva koira tai polkupyörä tarkoittaa herkkuja taluttajalta, eli se oppii itse hakeutumaan kontaktiin.

hihnassa kulkeminen

Koiralle on koulutettava tiettyjä asioita, siltä ei voi välttyä. Koulutus tapahtuu joko tietoisesti tai tahattomasti. Jos haluat muuttaa jotain koirassasi, ole valmis sitoutumaan – kouluttaminen ei ole taikatemppu vaan puuduttavaa puurtamista. Omistajan sitoutuminen koulutusohjeisiin on tärkein tekijä koiran käytöksen muuttamisen onnistumiselle.

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

0 kommenttia kirjoitukseen “Hihnakäytöksestä

  • helmikuu 26, 2015 at 1:06 pm
    Permalink

    Onko sinulla vinkkejä koiran ohituskoulutukseen kun koiria on kaksi? Toinen koirista on rauhallinen ohitustilanteissa, toinen taas rähisee kaukanakin oleville koirille ja saa joskus toisenkin hermostumaan. Namittaminen on näissä tilanteissa monesti vähintäänkin haastavaa. Onneksi koirista pienempi on rähisijä.
    Paras olisi varmasti lenkkeilyttää koiria erikseen, mutta sitä on hyvin vaikea järjestää ainakaan säännöllisesti.

    Reply
    • helmikuu 26, 2015 at 1:15 pm
      Permalink

      Järjestä harjoitustilanteita vaikka niin, että omat koirasi ohittavat toisiaan. Käytöksen täytyy ensin toimia tuttujen kanssa ja vasta sitten voi odottaa, että se toimii vierita ohitellessa.

      Reply
      • helmikuu 26, 2015 at 1:45 pm
        Permalink

        Kiitos vinkistä, eipä tullut moinen edes mieleen. Pitääpä kokeilla!

        Reply
  • helmikuu 26, 2015 at 1:56 pm
    Permalink

    Kiitos hyvästä ja selkeästä artikkelista 🙂 Siinä on asiaa mukavasti pähkinänkuoressa.

    Kysyisin vielä tarkentavan kysymyksen. Puhut tuossa yllä siitä, että koira oppisi ottamaan kontaktin hihnan kiristyessä ja kysyisi näin ikään kuin lupaa lähestyä kiinnostavaa asiaa. Näen itsekin hyödyn siinä, että palkitaan koiraa päästämällä se lähestymään, mutta päteekö tämä siis myös vastaantulevien koirien kohdalla? Jos haluankin, että lenkillä koirat ohitetaan, kannattaako minun silloin käyttää hihnan myötäämistä palkkana kontaktista muissa tilanteissa? Eikö se ole koiralle hämmentävää, jos se pääsee kontaktin ottamalla tutustumaan kaikkeen muuhun paitsi vastaantuleviin koiriin?

    Reply
    • helmikuu 26, 2015 at 2:03 pm
      Permalink

      Ei sitä tarvitse päästää lähestymään, mutta luvan kysymisestä ei ainakaan haittaa ole. Vastaantulijoiden kohdalla kannattaa palkita, koska se johtaa katsekontaktiin.

      Reply
  • helmikuu 27, 2015 at 12:12 pm
    Permalink

    Itsellä on ongelma tuon namittamiseen suhteen se että koira innostuu niistä niin paljon että sei kuule eikä nää mtn ja rauhoittuu vasta kun komennan sen maahan jäähylle, kun herra pomppii kuin kenguru pallo ja hosuu urakalla.

    Ohittaminen on muuten ollut aina helppoa, paitsi jos vastaan tuleva koira on tuttu jolloin poika innostuu ja pomppii paikallaan kuin kenguru. Suhteellisen hyvin on riittänyt kun pyydän katsekontaktia, mutta toisinaan sei riitä. Ja tuo namittaminen ei oikein innosta kun kyseessä on 60 kiloinen koira ja en ole mikään jättiläinen itse 😀

    Reply
    • helmikuu 27, 2015 at 12:15 pm
      Permalink

      Sinun tapauksessa kouluttaisin koiralle luopumisen, jolloin se oppii pyrkimään herkusta poispäin eikä herkkua kohti. Komentaminen ja jäähyily eivät välttämättä vähennä ei-toivottua käytöstä kovin tehokkaasti.

      Reply
  • maaliskuu 1, 2015 at 12:30 am
    Permalink

    Hieno kirjoitus!

    Pikku anekdootti: mun remmirähjä-rescue ei syö kuivappulaa jos sille sellaista lenkillä ilman varoitusta tarjoo, vaan sylkee sen pois. Järjestelmällisen vuosien treenin seurauksena se kuitenkin ottaa innoissaan saman nappulan kun näkee koiran.

    Ei se oo mitenkään täydellinen, muttä lähtötasoonsa verrattuna menee muiden mukana ihan täysin eikä oo ees pahimmasta päästä.

    Matala kriteeri, tarkka koulutus ja ziljoona toistoo on musta paljon tärkeempää kuin superherkut: ei varmaan ykskään rähjä huoli mitään herkkua, jos suunitelma on heilutella sitä tilanteessa, jossa kriteeri on aivan liian korkee ja koira jo ”tiloissa”.

    Reply
  • maaliskuu 1, 2015 at 10:51 pm
    Permalink

    Joo toi on niin tuttua.
    Yks vähemmän tuttu aikuinen osti koiranpennun, jossa oli jotakin lintukoiraa ja erittäin metsästysviettistä rotua.
    Ongelmia oli silloin tällöin mutta lenkittäminen oli karseeta katteltavaa.. Tyyppi vaan vetää sitä pentua takanaan eikä edes yritä komentaa ja pentu veti kaikkiin ilmansuuntiin koko ajan.

    Pyysi multa apua ja mentiin kaksin lenkille, jossa näytin ja kerroin ensin itse miten pentu opetetaan kulkemaan vierellä. No pysähdyin pennun kanssa ekalla sadalla metrillä suunnilleen joka askeleella, pyysin luo, istuutin viereen, pyysin katsekontaktia ja liikkeelle lähdettiin mun luvallani. Ei meinannut ensin millään ymmärtää mutta pikkuhiljaa se sieltä tuli ja loppumatkan koira kulki nätisti vaikka mukana oli oma koirani.
    En tiedä mikä omistajan ja koiran suhteessa mätti mutta mun kanssa kulki hyvin ja omistajalla ihan ihmeellinen touhottaja. Ei saanut koiraansa kuriin ja terve pentu lopetettiin.

    Reply
  • maaliskuu 2, 2015 at 6:24 pm
    Permalink

    Meillä on koira, joka ei ota herkkuja vastaan kädestä, mutta palloja se rakastaa. Onko ideoita, miten saisi palkittua pallon avulla ohittamistilanteissa? Herkkujen vaihto ei auta, koska tämä on muutenkin huono syömään ja todella nirso.

    Reply
    • maaliskuu 3, 2015 at 8:53 am
      Permalink

      Palloa en suosittele vahvisteeksi, koska se kiihdyttää koiraa ja näkyy lopputuloksessa kiihtymyksenä.

      Reply
  • maaliskuu 3, 2015 at 3:12 pm
    Permalink

    Itseäni ainakin haastavaa koiraa pitkäjänteisesti positiivisin keinoin kouluttavana tekstisi ikävä kyllä lähinnä masensi ja olen todella pettynyt siitä välittyvään sävyyn.
    Reaktiivisen koiran kouluttaminen on hidasta, vaikeaa ja yksinäistä puuhaa ja vaatisi monesti omistajalta lähes sataprosenttista ympäristön hallintaa. Se ei ole kenellekään mahdollista ilman ennustamisen kykyä. Käytännössä on siis hyvin monelle mahdoton vaatimus arkielämän jokaisena päivänä pystyä ”kouluttamaan koiraa häiriöttömässä tilassa” ja ”asteittain lisätä häiriötä”. Jos koiralla on esimerkiksi pelkoagressiota, kuten monella räyhääjistä jonkin asteisena on, vastaehdollistaminen ei edes ole helppoa.

    ”Aloita omaehtoisen katsekontaktin kouluttamisesta. Tee viikko vain tätä. Voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen, kun koiran jatkuva tuijottaminen alkaa ärsyttää.” Siis tarkoitatko tällä ylimieliseen sävyyn heitetyllä ohjeella että koira pidetään viikon ajan sisätiloissa katsekontaktia opettelemassa? Koiran, hankalankin, kanssa on pakko myös elää ja selviytyä arjessa.

    Varusteista vielä. Meillä käytetään SEKÄ vedonestovaljaita ETTÄ kuonopantaa tarvittaessa. Varusteista on suuri apu. Koirani on totutettu varusteiden pukemiseen ja niiden käyttöön positiivisesti vahvistaen eli hihnasta tulevaan paineesta myötäämiseen on yhdistetty herkkupaloja. Koira työntää itse päänsä kuonopantaan. Onkin ikävä kuulla, että ammatti-ihmiset tuomitsevat apuvälineiden käytön. Ulkoilu koirani kanssa on jo sinällään haastavaa, ikävämmäksi sen vielä tekee tietoisuus siitä, että toimintani näköjään myös tuomitaan sen perusteella että käytän koirani hallintaan ja muiden ulkoilijoiden turvallisuuden varmistamiseen apuvälineitä koulutukesn lisäksi.

    Olen tällä matkalla koirani kanssa tavannut paljon besserwissereitä. Blogin seuraaminen jää osaltani tähän.

    Reply
    • maaliskuu 3, 2015 at 3:28 pm
      Permalink

      Valitettavasti en voi miellyttää kaikkia kirjoituksillani 🙂 Nämä ohjeet perustuvat kokemuksiini siitä, että usein a) koiralta odotetaan täydellistä onnistumista, vaikka se ei edes osaa katsekontaktia ja b) monilla se ensimmäinen ratkaisu vetämiseen haetaan kaupasta.

      Minäkin olen täällä blogissa tavannut viiden vuoden aikana monenlaisia besserwissereitä. Siksi olenkin päättänyt, että kirjoitan juuri sillä tyylillä kuin haluan enkä ota vastuuta siitä, miten kukin lukija haluaa jutut ymmärtää.

      Reply
  • toukokuu 18, 2015 at 3:06 pm
    Permalink

    Meillä remmirähjäys juontaa juurensa siihen että koira päälle kävi kahdesti sama irrallaan oleva koira. Tästä jäi iso pelko rähiseviä koiria kohtaan. Koiralla on koira kavereita, mutta vieraat koirat ovat tavattoman pelottavia. Kun saat tuloksia namittamisella tms. Riittää yksi kunnon rähisevä tai irrallaan oleva koira palauttamaan koira alkupisteeseen.

    Reply
  • kesäkuu 10, 2015 at 8:52 am
    Permalink

    Mitä neuvoisit tuohon hyökkäys tapaukseen eli koira yksinkertaisesti pelkää muita koiria??? Miten opettaa koiraa sietämään muiden koirien remmirähjäystä tällaisen tapauksen jälkeen?

    Reply
    • kesäkuu 10, 2015 at 8:53 am
      Permalink

      Neuvon vastaehdollistamaan muihin koiriin, eli aluksi niin kaukana, että pystyy vielä syömään ja asteittain lähemmäs. Sille täytyy opettaa, että lähestyvä koira ei tarkoita hyökkäystä, vaan jotain kivaa kuten ruokaa.

      Reply
  • joulukuu 18, 2015 at 7:54 pm
    Permalink

    Ei toimi. Jos täällä menee ulos niin vaikka kuinka yrittää välttää muita koiria ja muita ihmisiä se ei onnistu. Asutaan sellaisessa paikassa missä ulkoilee puoli kylää. Jos haluaa välttyä törmäämästä keneenkään niin pitäis ajaa autolla 20km yhteen suuntaan että löytäisi ehkä sellaisen paikan. Sitäpaitsi koira räksyttää kun lapsille tulee kaveri kylään, vaikka olisi ollut ennenkin kylässä. Räksyttää kun kaveri käy vessassa, kun kaveri kulkee huoneesta toiseen. Räksyttää puoli tutuille, tutuille, tuntemattomille lapsille, miehille, naisille. Koirille. Niillekkin koirille joita on nähnyt 2kk iästä asti. Haukkuu kun ovikello soi. Haukkuu kun joku koputtaa. Vaikka se olis lapsi toisessa huoneessa. Haukkuu tulee sisälle kuka vaan ulko-ovesta. Jos on omaa perhettä niin rauhottuu parissa minuutissa, jos on vieras haukkuu ties kuinka kauan. Pitäiskö sitä siis lapsilta kieltää kaverit puoleksi vuodeksi ja kyetä kontrolloimaan mahdotonta? Ei ole kovin paljon auttanut vaikka viimeiset 5kk ollaan herkkuja annettu aina jos on hiljaa kun näkee ihmisen koiran. Ok no haukkuu enään jos ihminen kulkee 10m etäisyydellä. Pidemmällä kulkevat saa kulkea ilman haukkua jos koira saa herkkuja. Mites ongelma ratkeaa? Täällä on kesät talvet lenkkeilijöitä , koiran ulkoiluttajia kymmeniä.. Lapset menee leikkipuistoon joka on lähellä. Leikkivät metsässä. Metsässä on juoksijoita.käveliöitä pyöräiliöitä. Kerta kaikkiaan on mahdotonta edes kerran viikossa välttää kaikki vieraat. Koura haukkuu turhaan muutenkin. Kuitenkin on tottelevainen kiltti, nopea oppimaan, osakin vaikka mitä. On sisäsiisti tekee jopa tarpeet käsky sanalla. Mutta haukkumiseen ei auta mikään. Minulla on ollut ennenkin koiria ja on tälläkin hetkellä muita koiria. Mutta kukaan muu ei ole haukkunut ihmisille, eikä oikeastaan muille koirillekkaan. Kontakti koulutus sujuu.. Kulkee kyllä vieressä ja katsoo silmiin. Mutta kun toinen ihminenkoira on muka liian lähellä kattoo välillä silmiin hetken ja jatkaa räksyttämistä.

    Reply

Mitä mielessä?