Hyvinvoinnin monta puolta
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Kuten usein todettu, käyttäytymisen todennäköisyyteen vaikuttavat sen seuraukset. Kouluttaminen ei ole rakettitiedettä. Ei ole lainkaan hankalaa opettaa rottaa erottamaan värejä toisistaan tai painamaan vipua. Siitä voi tehdä vielä helpompaa, kun tekee rotan elämästä muulla tavalla tylsää – pitää sitä pienessä häkissä ja antaa sille ruokaa ainoastaan koulutustilanteissa. Silloin ruoka toimii loistavasti vahvisteena, koulutussessioita voidaan pitää luonnottoman paljon peräkkäin (jopa koko päivän) ja eläin edistyy yleensä nopeasti. Ihanan palkitsevaa kouluttajalle.

Kouluttamisen tekniikka on vain yksi pienen pieni osa eläimen hyvinvointia. Paljon suurempi merkitys kokonaishyvinvoinnin kannalta on sillä, mitä eläin tekee ihmisen kanssa vietetyn ajan ulkopuolella. Tämä voi kolauttaa kouluttajan egoa, mutta näin se vain on. Hallituissa olosuhteissa kouluttaminen on varmasti jokaisen unelma – silloin kaikki menee kuten Strömsössä. Ongelmat alkavat siitä, että olosuhteet muuttuvat. Mitä paremmat tai lajityypillisemmät olosuhteet eläimellä on, sitä vähemmän se ”koukuttuu” kouluttamiseen, jos mietitään virikenäkökulmaa. Jos kouluttaminen on ainoa virike, se muodostuu pian tärkeäksi resurssiksi. Jo taas eläimellä on muutakin mielekästä puuhaa, se voi kestää tavallista lyhyempiä koulutushetkiä ja vaatia kekseliäisyyttä vahvisteiden suhteen.

Joskus kouluttamisen tekniikan näkökulma jättää taakseen muun. Miksi eläin on niin motivoitunut? Pidetäänkö sitä nälässä ja virikkeettömässä tilassa, jotta se jaksaa ”kouluttaa” ihmisiä? Vaikka koulutusmenetelmät olisivat hattaraa ja sateenkaaria, eläimen valinnanvara voi olla melko ohut. Mikäli eläin saa ruokaa vain koulutustilanteissa, onko sillä todellinen vapaus valita? Missä tilanteissa on oikeutettua toimia näin?

Arjen kouluttaminen on aina kompromisseja ja epäonnistumisten sietämistä. Eläin ei ole kiinnostunut, ei ole sopivaa palkkaa, eläin haluaa mieluummin nukkua, on hallitsemattomia häiriöitä, kärpäsiä, paarmoja, sen mielenkiinto lopahtaa jne. Tauottamisen oppiminen ja maltti syntyvät epäonnistumisten eli liian suurten odotusten kautta. Taito syntyy siitä, miten tästä kaaoksesta pystyy poimimaan juuri ne pienet asiat, jotka ovat merkityksellisiä koulutuksen etenemisen kannalta.

Kouluttaminen on yksi hyvinvointitekijä – se vaikuttaa eläimen ja omistajan suhteeseen. Muita ovat luonnollisesti terveys, hyvä ravinto ja lajille sopivat olosuhteet. Mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu jokaiselle eläimelle ja sen merkitys on yhtä suuri kuin oikean ruokavalion. Parhaimmillaan kouluttaminen on kognitiivinen ja sosiaalinen virike eläimelle – kuitenkin ainoastaan silloin, kun eläimellä on rehellinen valinnan vapaus joko olla koulutustilanteessa tai olla olematta.

Virikkeestä puhuttaessa kyseessä on aina omaehtoinen toiminta eläimen puolelta.

virike

 

 

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Yksi kommentti “Hyvinvoinnin monta puolta

  • elokuu 25, 2016 at 4:42 pm
    Permalink

    Tämän artikkelin paras anti mielestäni tämä: ”Arjen kouluttaminen on aina kompromisseja ja epäonnistumisten sietämistä. Eläin ei ole kiinnostunut, ei ole sopivaa palkkaa, eläin haluaa mieluummin nukkua, on hallitsemattomia häiriöitä, kärpäsiä, paarmoja, sen mielenkiinto lopahtaa jne. Tauottamisen oppiminen ja maltti syntyvät epäonnistumisten eli liian suurten odotusten kautta. Taito syntyy siitä, miten tästä kaaoksesta pystyy poimimaan juuri ne pienet asiat, jotka ovat merkityksellisiä koulutuksen etenemisen kannalta.
    Kouluttaminen on yksi hyvinvointitekijä – se vaikuttaa eläimen ja omistajan suhteeseen. Muita ovat luonnollisesti terveys, hyvä ravinto ja lajille sopivat olosuhteet. Mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu jokaiselle eläimelle ja sen merkitys on yhtä suuri kuin oikean ruokavalion. Parhaimmillaan kouluttaminen on kognitiivinen ja sosiaalinen virike eläimelle – kuitenkin ainoastaan silloin, kun eläimellä on rehellinen valinnan vapaus joko olla koulutustilanteessa tai olla olematta.”

    Muutoin totean, ja puhun nyt pelkästään koirista, että tasaisin väliajoin esitetään asian olevan niin että deprivaatiolla saa parempaa tulosta aikaan (vaikka onkin epäeettistä). Voi olla niinkin, mutta kuvittelen silloin tarvittavan aika reipasta deprivointia. Asia toimii myös toisinpäin, jos elämä on leppoisaa ja perustarpeet tyydytetty, riittää intoa ja energiaa koulutukseenkin. Ennen (ehkä vieläkin jossain päin) annettiin perusohjeistuksena joko pitää koira nälässä ennen koulutusta, tai ainakin olla antamatta ilta-ateriaa ennen kuin koulutuksen jälkeen. Käytännössä nälkäistä koiraa on kuitenkin hankalampi kouluttaa kuin sellaista, joka pystyy keskittymään. Hyvin ruokittu koira joka rakastaa koulutusta, on aina valmis työskentelemään herkkupalojen eteen, vaikka olisi juuri syönyt. Toinen esimerkki elävästä elämästä, ei ole ehditty metsäirtolenkeille, sen sijaan on ehditty koulutuksiin viisi kertaa viikossa. Eräänä iltana koira näyttää treeneissä siltä ettei muista mitä se on tekemässä. Parin viikon tauko ja runsaasti irtolenkkeilyä korjaa tilanteen. Yhteistä näissä on se, että kokemukseni mukaan hyvinvoinnin puute näkyy melko pian koulutuksessa ja se näkyy siinä nimenomaan negatiivisessa mielessä. Toisinaan se rupeaa näkymään myös normaalissa elämässä erilaisena häiriökäyttäytymisenä, joka jää pois, kun perusasiat saadaan kohdalleen. Hämmentää tämä asia. En tiedä rotista juuri mitään, enkä hevosistakaan, mutta on vaikea kuvitella että toimisivat niin eri lailla. Jotenkin kuvittelen että tämä olisi ihan kaikkiin elikoihin sovellettavissa oleva asia. Pätee ihmisiinkin, ainakin minun työsuoritukseni kärsii, jos ja kun muussa elämässä on häikkää. Onhan se tietysti niinkin, että esim vuoden työttömyys nostaa motivaation uusiin sfääreihin ja sitä voi olla valmis tekemään paljon entistä pienemmällä palkalla paljon entistä kurjempaa työtä. Epäilen kuitenkin, että ilo on lyhytaikainen. Tiedä sitten, olenko väärässä.

    Reply

Mitä mielessä?