Hyvinvoinnin tunnuslukuja
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Vaikka villinä elävän hevosen elämä ei ole kaikilta osin kadehdittavaa, lajityypilliset käyttäytymistarpeet eivät ole kesyyntymisen myötä kadonneet mihinkään. Hevosen elimistö on kuitupainotteisen rehun käyttöön suunniteltu koneisto, joka ei kestä paastoa tai tyhjää mahaa. Kyseessä on erittäin sosiaalinen eläin, jolle on aina hyötyä lajitovereiden seurasta. Lisäksi hevonen liikkuja; omaehtoinen liikkuminen ylläpitää ruuansulatusta, kuntoa ja virkeyttä, ja hevosella on voimakas tarve liikkua. Valtaosan vuorokaudesta keskivertohevonen viettää ilman ihmisen vaikutusta, siksi hevosen olosuhteilla on valtava merkitys sen hyvinvoinnille.

Hevosen kannalta ravinto on energiantarpeen täyttämisen lisäksi myös käyttäytymistarve – hevonen pyrkii pureskelemaan kymmeniä tuhansia kertoja vuorokaudessa, koska jatkuva jauhaminen pitää ruuansulatuksen liikkeessä ja mahahapot kurissa. Jokainen hevosihminen tietää, että hevosen motivaatio syömiseen on suuri: mitä vähemmän hevonen pureskelee kuitupitoista ruokaa, sitä enemmän se syö seiniä tai kuiviketta. Minuutin aikana hevosen leuat käyvät keskimäärin 75 kertaa.  Slow feeding verkoilla voi olla vaikutusta syömiseen käytetyn ajan ja pureskelun lisäämiseen, mutta niiden kääntöpuoli se, että hevonen juurtuu verkolle. Jatkuva liikkeessä oleminen on vähintään yhtä tärkeää hevoselle kuin syömiseen käytetyn ajan pidentäminen.

Rajoitetulla heinällä olevalle hevoselle voi tarjota vähäenergistä lisäpurtavaa, joka tyydyttää pureskelutarvetta ja pitää ruuansulatuksen liikkeessä ja mahahapot kurissa. Hevonen voi käyttää ravinnokseen huomattavia määriä oksia ja lehtiä; jopa viidennes ravinnosta voi koostua niistä. Kerput ovat hyödyllistä ajanvietettä kaikille hevosille. Toinen yksinkertainen tapa lisätä pureskelua ja syömiseen kuluvaa aikaa on jakaa heinät useampaan kasaan tai ripotella ympäri tarhaa. Mikäli haluaa käyttää slow-feeding-verkkoja, niitä on hyvä olla useammassa paikassa, jotta hevonen joutuisi liikkumaan niiden välillä.

Luonnosta ravintoa etsivä hevonen kulkee vuorokaudessa kymmeniä kilometrejä. Tavishevonen liikkuu pääosin liikutettuna, jolloin omaehtoinen liikkuminen jää vähäiseksi. Keskivertoratsuhevonen liikkuu kuudesti viikossa puolesta tunnista tuntiin kerrallaan. Rankan treenin ja tallissa tai tarhassa seisomisen välillä on mahahappojen toiminnan kannalta suuri ero, mikä voi lisätä mahahaavariskiä.

Kävelytyskoneessa kolmen vartin aikana tulee kuljettua neljästä viiteen kilometriä. Mikäli hevonen liikkuu ratsastettuna ja kävelytyskoneessa, päivittäinen mittarilukema voi olla hieman yli kymmenen kilometriä. Muu liikkuminen jää usein alle kilometriin päivittäin, jos se käsittää karsinasta tarhaan viennin, tarhassa oleskelun ja sisään hakemisen. Tarha ei ole paras liikutusväline; 20*20 tarhan saisi kiertää sata kertaa, jotta mittariin tulisi edes 8 kilometriä. Muta-aikana tai postimerkkitarhoissa liikkuminen jää pieneen rooliin, tarhaamisella on tällöin lähinnä mieltä virkistävä vaikutus. Pientäkin tarhaa voi sisustaa liikkumista tukevaksi.

Tarhakaveri on hyvä liikuttaja, kunhan tilaa on tarpeeksi. Tämä sosiaalinen toiminta vähentää merkittävästi hevosen passiivista aikaa, mikä on hyvinvoinnin kannalta hyvä asia. Turvallinen tarhakaveri voi parhaimmillaan suorittaa tallityöntekijän ja hoitajan työt; ylläpitää liikettä, mikä auttaa sekä energiankulutusta että harjoittelusta palautumista.

Hyvinvoinnin tunnuslukuja voi mitata monella muullakin tavalla, kuin tunteina. Moni tietää täsmälleen, kuinka monta kiloa hevonen syö heinää ja muuta rehua. Kilot on helppo muuttaa tunneiksi ja tunnit pureskelumääräksi – jo tämä yksinkertainen laskelma antaa tärkeää tietoa hyvinvoinnista. Hevosen päivittäistä liikkumista kannattaa myös seurata konkreettisesti. Päivittäinen tarha-aika tunteina ei kerro liikkumismäärästä tai hevosen aktiivisuudesta kovinkaan paljon, mutta mitattua tietoa voi heti hyödyntää hyvinvoinnin lisäämiseen.

Jos hevonen on tyytyväinen ja kaikki menee hyvin, ei tarvitse muuttaa mitään. Jos joku osa-alue alkaa retkahtaa vaikkapa pakollisen karsinalevon takia, on syytä laatia hevoselle virikeohjelma, jolla pidetään sen pää ja kroppa kunnossa. Hevonen elää 24/7. Omistaja voi vaikuttaa siihen, miten vuorokausi jakautuu aktiiviseen ja passiiviseen aikaan. Virikeohjelma tarkoittaa pieniä arkisia tekoja ja hevosen havainnointia ilman tulkintaa.

Virikkeiden suunnitteluun saat lisävinkkejä myös hevosten virikepäivästä, tervetuloa mukaan!

https://www.facebook.com/events/176276016125353/

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Mitä mielessä?