Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Masennuslääkkeet, yksinololääkkeet, rauhoittavat, ilotulituslääkkeet jne. Ihminen haluaa helppoja ratkaisuja, se on normaalia. Moni syö itsekin mieluummin lääkkeitä kuin hoitaa varsinaista ongelmaa.

Millaista käytösterapiaa sinä olet saanut eläinlääkäriltä lääkityksen rinnalla toteutettavaksi?

Toivoisin, ettei kukaan yrittäisi muuttaa eläimen käyttäytymistä pelkillä lääkkeillä. Lemmikin pito ei ole helppoa, mutta hyvinvointia pitäisi etsiä jostain muualta kuin apteekista.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

2 kommenttia kirjoitukseen “Hyvinvointia purkista

  • helmikuu 1, 2012 at 10:41 am
    Permalink

    Tässä on varmasti oleellista se, onko koiran ongelma synnynnäinen (esim. aivokemiallinen, mm. serotiniinin puute) vai ihmisen aiheuttama. Surullisia ovat esim. eroahdistuneiden koirien lääkitsemistarinat, joissa omistajan laiskuus alkuvaiheessa on syypää koiran stressaantumiseen ja ”huonoon” käytökseen. Toisaalta joillekin synnynnäisesti hermorakenteeltaan ahdistuneille (esim. pelkoagressivisuuteen taipuville) koirille lääkitys YHDESSÄ positiivisen, koiran itsetuntoa ja luottamusta omistajaan vahvistavan käyttäytymis”terapian” (eli positiivisten käyttäytymismallien opettamisen ja treenamisen) kanssa on oikeasti ainoa vaihtoehto piikille laittamiselle.

    Nyt kun viime vuosina on vähitellen alettu ymmärtää, että koirilla on suunnillleen samat sairaudet kuin ihmisillä, on tietysti täysin toinen suurempi kysymys, sallitaanko koirille lääkehoitoa tai ylipäätään mitään lääketieteellistä apua, vai olisiko enemmän oikein tai väärin lopettaa sairastuneet koirat kertaheitolla. Oman lemmikin kohdalla mustavalkoinen maailmankuva taitaa osoittautua monelle hyvin vaikeaksi.

    Reply
  • helmikuu 3, 2012 at 9:15 am
    Permalink

    Hieno kommentti RP:ltä. Omalta osaltani kieltäydyn olemasta ainoa ”syyllinen” koirani käyttäytymiseen. Jo koirani ollessa pentu harjoittelimme yksinoloa. Lisäksi aktivoin koiraa paljon ja käymme edelleen säännöllisesti reippailla lenkeillä. Siitä huolimatta pennusta kasvoi pelokas, itsevarmuutta uupuva ja eroahdistuksesta kärsivä koira. Nyt koirani käy koirapäiväkodissa sillä muuta mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole. Myös siellä koira ahdistuu heti jos se jätetään yksin. Tunnen epäonnistuuneeni täysin koirani kouluttamisessa. Poden huonoa omatuntoa siitä etten voi jättää koiraani yksin kotiin päivisin niin kuin ”normaalit” ihmiset. Edellisillä koirillani ei tätä ongelmaa ollut enkä voinut kuvitellakaan miten vaikea ongelma tämä on. Ponttini siis on että mielestäni en ole laiska koiranomistaja ja en voi olla ottamatta henkilökohtaisesti ihmisten vähättelyä ja naureskelua asiasta josta he eivät mitään tiedä. Koirani ei syö mitään lääkkeitä mutta harkitsen vakavasti josko esim. Clomiclam kuurista olisi helpotusta tilanteeseen.

    Reply

Mitä mielessä?