Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Antakaa hevosten olla kylmässäkin on erinomainen kannanotto. Asia on juuri niin kuin kirjoittaja toteaa, eikä tämänsuuntainen kehitys ole lainkaan toivottavaa.

En kuitenkaan osoittaisi syyttävää sormea pelkästään hevosen inhimillistämiseen. Vaikka hevosta inhimillistettäisiin kuinka, sille on mahdollista silti turvata oikeanlainen ympäristö. Minua ärsyttää varsinkin täteihin kohdistuva inhimillistämissyyttely. Ei kukaan, joka pitää hevostaan tärkeänä, tahallaan sitä pidä huonosti.

Itse osoitan syyttävän sormeni eurooppalaiseen tehotyyliin, joka on uponnut meihin metsäläisiin. Hevoselle osoitetaan rakkautta loimittamalla se tai ostamalla timangivermeet kun ei muuta osata. Ajatellaan, ettei se kerta kaikkiaan kykene ylittämään seurakisoissa 50-60 rataa, ellei se ole lämpimässä tallissa lepäämässä. Kaikki neljällä jalalla kävelevät raakit ovat meillä (potentiaalisia) kilpahevosia, eikä niitä voi pitää missään ladossa.

Väitän, että taustalla on enemmänkin tiedon puute ja hevosmiestaidon (enkä puhu mistään narupelleilystä) perinteen katkeaminen ja muuttuminen urheiluvälinekeskeisemmäksi. Ennen hevoset olivat Suomessa jokapäiväisiä työ- ja liikkumiseläimiä. Nykyään ne ovat urheilu-, harrastus- ja huvitteluvälineitä.

Itse näkisin, että pihattopidon tyypillisimpiä esteitä ovat mielikuvat: 1) Kylmyys (ei lämmintä satulahuonetta, ei sulaa vettä, järkyttävä talvikarva ja kamoon maneesissa mennään hei), 2) pimeys ja epämukavuus (hevosta ei löydä, ei yövaloja, märkää ja likaista, litslätslitsläts, hevosta ei saa kiinni ja se on noloa) 3) sekalaiset asiat (hevonen ei ole riippuvainen minusta, eikä jokapäiväinen käyntini olekaan sille enää maailman tärkeintä, lajitoverit voivat tarjota hevoselle parempia asioita kuin minä voin, se vapaa heinä omg, se menettää kurin, se elää kuin pellossa, unohtaa sivistyksen, alkaa pelätä jne.)

Ymmärrän että monia houkuttelee valoisa talli, jossa ulos ei tarvitse mennä lainkaan ellei halua. Löytyy pihavalot ja maneesit, lämpimät huoneet ja nätit turvalliset tarhat.

Mitä pitäisi tehdä, jotta pihattoelämä alkaisi kiinnostaa muitakin kuin hc kukkahattuja?

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

8 kommenttia kirjoitukseen “Inhimilllisiä hevosia

  • lokakuu 9, 2012 at 7:55 pm
    Permalink

    Välineellistäminen on kyllä mennyt liian pitkälle ja huomaan syyllistyväni siihen liian usein itsekin. Se on harmi, että se hevosmiestaito on katoava luonnonvara, miten perusjutuista on yht’äkkiä tullutkin rakettitiedettä.
    Olen pohdiskellut paljon samaa asiaa myös omassa blogissani, aina se vaan jaksaa ihmetyttää.

    Reply
  • lokakuu 10, 2012 at 10:01 am
    Permalink

    Omasta kokemuksesta tiedän, että voi se kovastikin kiinnostaa, mutta asioiden tärkeysjärjestys tai suoranaiset esteet saattavat ohjata valinnan muunlaiseen pitopaikkaan. Esimerkiksi vapaa heinä. Ellei talli ole omani, en voi juurikaan vaikuttaa siihen, millaista korsirehua tallille ostetaan. Tallille hankittu (tai tilalla tehty) korsirehu on mitä todennäköisimmin energiapitoisuudeltaan sellaista, että mestarillinen rehunkäyttäjäni saa siitä energiaa reilusti yli oman tarpeensa. Vaikka ei syö yletöntä määrää. Vaikka olisi kovia pakkasiakin. Koska heinät ja säilöheinät vain ovat nykyään sellaisia. Eivät ne ole tuollaisten tarpaanien 😉 ruokaa.

    Reply
    • lokakuu 11, 2012 at 8:10 am
      Permalink

      Totta! Pitäisi olla keksittynä jokin toimiva slow feeder tai tarpeeksi ”huono” heinä, jotta nämä tarpaanit pärjäisivät pihatoissa.

      Reply
    • helmikuu 7, 2014 at 4:55 pm
      Permalink

      Suosittelen silti kokeilemaan! Yleensä pihatossa asuvat hevoset purkavat heinäenergian toistensa kanssa leikkien. Voin luvata että tulet yllättymään. Yksi tärkeä asia on kuitenkin liikuttaa hevosta säännöllisesti, jos tarha on pieni ja hevonen lihoo helposti. Meillä jopa esikuivatustaheinästä ähkyjä sairastaneet hevoset ovat pysyneet terveinä vapaalla esikuivatullaheinällä. Myös yllättäviä pukkilaukkakohtauksia saaneet ongelma hepat ovat rauhoittuneet. Eikä entiset yksintarhatut agressiivisetkaan pollet enää riehu ja kiusaa muita. Tilaa laiduntaa on toki 1-2ha, vapaa heinä ja hyvät pihatot, mutta olen nähnyt hienompiakin pihattoja.

      Reply
  • lokakuu 11, 2012 at 5:40 pm
    Permalink

    Pitäisin hevostani mielelläni pihatossa, mutta oman mukavuuteni vuoksi olen valinnut tallin, joka a) sijaitsee lähellä kotiani ja b) tarjoaa hyvät puitteet ratsastamiseen. Hevoseni hyvinvointi on minulle tärkeää, mutta yksi olennainen osa sitä on oma hyvinvointini – jos ei voi itse hyvin, on vaikea huolehtia muistakaan. Jos tästä läheltä löytyisi pihattotalli suurilla metsätarhoilla ja hyvällä, myös talvisin kunnossa pysyvällä kentällä sekä kivoilla maastoilla, yrittäisin saada sieltä paikan hevolleni. (Vaikkakin kuluneena syksynä olen ollut erittäin kiitollinen maneesista, voisin siitä luopua, mikäli kaikki muu olisi kohdallaan.) Mutta aika vähissä taitavat olla tällaiset?

    Reply
    • lokakuu 13, 2012 at 11:43 am
      Permalink

      Vähissä ovat, ainakin toistaiseksi. Ei niitä ainakaan kaikkien kotien lähelle riitä. 😉 Eikä missään ole ikinä kaikki asiat täydellisen hyvin. Mutta ei kannata luopua toivosta. Terveisin ”Maanpaosta onnelaan löytänyt”. 🙂

      Reply
  • huhtikuu 17, 2013 at 6:47 pm
    Permalink

    Pihatto kyllä kiinnostaisi, jos olisi tarjontaa.

    Reply
  • helmikuu 7, 2014 at 4:39 pm
    Permalink

    Mun mielestä kaikki tämä ”inhimillistäminen” johtuu kaupallisuudesta ja omista tunteista.
    Keneltä kaikki uudet hevosen omistajat kysyvät neuvoa? Hevoskaupan myyjältä. Mikä on hevoskaupan myyjälle tärkeää? Tehdä kauppoja. Niinpä hän myy kaiken rotuisille hevosille mahdollisimman paljon kaikkea mitä hevonen ehdottomasti ”tarvitsee”. Niinpä omistaja ei voi ymmärtää, että joku toinen tekee toisella tavalla ja on aivan järkyttynyt kuinka joku hevonen voi olla sateella ulkona ilman loimea tms. Eläinrääkkäystä!
    Oma tunne taas kertoo, että voi kuinka ulkona on kylmää, kun hieman tuulee tai ompa kurja mennä ulos kun sataa. Voiko märän hevosen selkään laittaa satulan? Sillä raukalla on tosi kylmä, kun muakin paleltaa. Minä kuljen toppavaatteilla ja mun polle paralle ei ole puettu loimea, vaikka on -10. Tai nyt kun se hikos liikutuksessa (turkki hieman kostea ja -5 pakkasta) ja minä unohdin sen ratsastusloimen talliin APUA nyt sen lihakset menee jumiin… Pitäsköhän kutsua hieroja varmuuden vuoksi heti alkuviikosta. Mitähän muutkin ajattelee!
    Koen itse oman pihattotallin (15-hevosta) pitäjänä, että näistä aiheista pitäisi kirjoittaa ja puhua enemmän. Itse tutustun kaikkiin hevosiin yksilöinä ja totean sitäkautta mitä hevoseni tarvitsevat. Olen yrittänyt päästä pois kaupallisesta kärrynpyörästä ja kurssittanut itseäni eläinlääkärin yksityisopeissa. Ensin ”loimettomuus” tuntui karulta. Olinhan itsekin niitä jotka tunnusteli ”tuulen suuntaa” ja katsoi säätiedoituksia stressaantuneena joka aamu. Syys sateen yllättäessä kurvasin tallille loimittamaan hevosia. Tai kun ne hikosi edes vähän täytyi hevoset loimittaa ulos. Nyt sitten hevoslauman keskuudessa eläneenä ja omia hevosia seurannneena/ratsastaneena totean, ettenpä enää stressaa turhia. Pääasiassa loimitan vain todella hionneita hevosia ja yleensä otan ne yöksi sisälle kuivumaan ilman loimia, jos huolettaa lihas jumit yms. Koekaniineja on tosiaan niin paljon, että voin sanoa etteipä ole ratsut palelleet/jumiutuneet tämän vuoksi(hevonen ei valehtele onko sillä kylmä tai onko se jumissa). Lisäksi hevoseni tekee töitä 4-6pvä viikossa miltei aina hioten.
    PS: sulla on tosi mielenkiintoisia tekstejä. Itse koulutan omia hevosia opetustehtäviin ja elän kys. heppalauman keskuudessa joka pvä (”päivätyö”). Tunnustelen juuri kuolaimettomuutta isoillakin hevosilla ja yritän ohjata asiakkaitani hevosystävällisyyden/ymmärtäväisyyden tiellä eteenpäin. Olisi mielenkiintoista tutustua paremmin ja lähteä kokeilemaan enemmänkin tämän tyyppisiä asioita opetustallilla, sillä hevoseni ovat kilttejä edelleen saadessaan elää yllämainituin tavoin. Niinpä niin saa nähdä olisinko edelläkävijänä ihan ratsastuskouluja ajatellen omilla oudoilla menetelmilläni.

    Reply

Mitä mielessä?