Irti, kiitos, anna, luovuta – älä pidä tätä itsestäänselvyytenä

Oletko huomannut, että mitä enemmän kaivat koiran suusta lenkillä löydettyjä aarteita, sitä vähemmän se niitä esittelee? Tai mitä enemmän periaatteellisesti yrität pitää lelusta kiinni, sitä enemmän koira innostuu? Tai oletko huomannut, että matalilla kierroksilla vaihdantatalous toimii, mutta innostuessaan Musti ei päästäkään irti?

Hetkeäkään ei kannata kuvitella, että koiran kaltaiselle eläimelle irti päästäminen olisi helppoa tai yksinkertainen ratkaisu – päinvastoin, se on yksi vaikeimmista asioista. Olisi eri juttu, jos koira olisi vaikkapa laiduntaja; marsun kanssa harvemmin tulee lelusta irrottamisessa ongelmia.

Samasta asiasta voi puhua moneen sävyyn. Voidaan sanoa, että koiran pitää aina irrottaa otteensa tuotteesta, kun omistaja niin käskee. Voidaan myös sanoa, että koira pitää opettaa irrottamaan otteensa. Kyse on samasta asiasta, mutta ensimmäinen viittaa siihen, että kyseessä olisi itsestäänselvyys, koiran perimään koodattu asia, jonka odotetaan tapahtuvan ja johon ei voisi itse vaikuttaa. Toinen taas viittaa siihen, että koiran osaamisesta vastuu on omistajalla.

Irti päästämistä voi lähestyä monesta suunnasta – voidaan ajatella, että se on mekaaninen temppu, jota viedään häiriöihin ja uskalletaan vähitellen myös painaa kaasua. Voidaan myös ajatella, että fiilis on tärkein; että suurempi merkitys on asennetyöllä kuin tekniikalla. Kyse on koirasta riippuen varmasti näiden yhdistelmästä.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Liity jäseneksi nähdäksesi piilotetun sisällön.

5 vastausta artikkeliin “Irti, kiitos, anna, luovuta – älä pidä tätä itsestäänselvyytenä

  1. Anni Nykänen sanoi:

    Mitenkä tällaisen harjoituksen sitten lopettaa? Koira kun ei väsy ikinä 😀 lopettaminenkin on pettymys koiralle?

    • Jaana sanoi:

      Mitä pidempään jokin toiminta jatkuu, sitä matalammaksi tulee kynnys vaihtaa toiseen toimintaan. Tätä kannattaa hyödyntää, eli lopettaa harjoitus johonkin toiseen, yhtä hauskaan juttuun.

  2. Anni Nykänen sanoi:

    Koirallani on yksi lempilelu (kuminen pallero), mikä on maailman ihanin. En ole keksinyt mitään mikä olisi koirani mielestä parempaa kuin se, ei edes vaihto täysin samanlaiseen leluun tai ruokaan onnistu vaan koira haluaa aina sen saman vanhan palleron. Koira voisi nujuta sen kanssa tuntikausia ja vahtii sitä, etten vaan ota pois. Antaa kyllä kiltisti jos pyydän, mutta on selvästi pettynyt, jos en anna sitä takaisin. Pitäisikö minun antaa koiran pitää pallo niin kauan, että se kyllästyy siihen ja ottaa se pois vasta sitten? Vai pitää lelu aina saatavilla? Silloin sen arvo ehkä laskee eikä sitä voi enää käyttää palkkiona niin hyvin?

    • Jaana sanoi:

      Joo, voisit kokeilla sitä, että käytät kyseisessä pelissä muita leluja ja leikin päättymisestä annat tuon superlelun, jota et ota pois 🙂 Kuulostaako järkevältä?

      • Anni Nykänen sanoi:

        Kuulostaa! Kokeilen 🙂

Mitä mielessä?