Olet koulutukseltasi eläinten käytösneuvoja. Mitä se tarkoittaa?
Eläinten käytösneuvoja tarkoittaa sitä, että olen opiskellut soveltavaa eläinten käyttäytymistiedettä kanditasolle ja hevosten käyttäytymistä ja kouluttamista maisteritasolle asti Portsmouthin yliopistossa Englannissa.
Mitä opit tuosta koulutuksesta?
Opin eläinten lajityypillisestä käyttäytymisestä ja lajityypillisistä tarpeista sekä siitä, miten ihminen voi vaikuttaa eläinten käyttäytymiseen, ja miten käyttäytymistä voi mitata.
Aika pitkä yliopistokoulutus ulkomailla. Voiko vastaavaa opiskella Suomessa?
Ei voi, siksi lähdin Englantiin opiskelemaan. Halusin nimenomaan oppia eläinten käyttäytymisestä ja kouluttamisesta ja siitä, miten ihminen voi toimia eläimiä kunnioittavalla tavalla.
Suomessa voi opiskella eläintenkouluttajaksi ammatillisessa koulutuksessa, jossa suoritetaan näyttötutkinto. Suomessa voi opiskella eläinlääketiedettä ja kotieläintiedettä, mutta en koe niitä omikseni. Yliopistokoulutuksessa perehdytään tutkimuksiin aiheen ympärillä ja opitaan arvioimaan niitä kriittisesti. Yliopistossa tehdään myös käytännön projekteja, joissa huomioidaan tutkimuksen perusperiaatteet, kuten otoksen laajuus ja edustavuus. Yliopistossa oppii siis tarkastelemaan tutkimusta ja tekemään sitä itse sekä soveltamaan tutkimustietoa käytäntöön.
Miksi haluat tehdä töitä eläinten käytösneuvojana?
Koen, että työssäni pystyn lisäämään ymmärrystä ihmisen ja eläimen välillä ja sitä kautta vaikuttamaan molempien osapuolten elämänlaatuun. Ihmisen ja eläimen suhde on todella historiallinen ja monella tavalla ainutlaatuinen – minusta on tärkeää vaalia eläinten roolia elämässämme.
Mikä sai sinut aikanaan suuntaamaan eläinalalle?
Eläimet ovat aina olleet minulle tärkeitä, mutta nuorena ajattelin, ettei niistä voi tulla ammattia. Tästä syystä opiskelin muulle alalle ja pidin eläimet harrastuksena. Kun oman alan työt eivät oikein tuntuneet kutsumukselta, aloin selvittää mitä eläinalalla voi opiskella ja törmasin sattumalta kandiopintoihin Englannissa.
Kaikkea ei voi oppia kirjojen sivuilta ja koulussa. Oletkin ehtinyt tehdä vuosia töitä tuhansien koirien kanssa. Mitä käytännön asiakastyö on sinulle opettanut?
Olen oppinut, miten valtavan tärkeitä eläimet ovat ihmisille ja miten paljon niiden hyvinvoinnin eteen tehdään töitä. Olen oppinut myös sen, että jokaisella on oma arki ja omanlaisensa elämä, johon käytösneuvojan ei ole tarkoitus radikaalisti puuttua, vaan neuvot tulee aina suhteuttaa asiakkaan elämään ja tilanteeseen sopiviksi.
Minkälaisia eläimiä sinulla itselläsi on? Mitä ne ovat opettaneet sinulle?
Itselläni on tällä hetkellä kaksi hevosta, neljä kissaa ja yksi koira. Hevoset opettavat sietämään epätäydellisyyttä ja elämään riittämättömyyden kanssa, kun joka päivä voi havaita, että moni pieni asia voisi olla paremmin. Kuitenkin on tärkeää, että oma jaksaminen ja hyvinvointi on kunnossa, eikä elämä pyöri pelkästään eläinten ympärillä. Kissoilta olen oppinut lepäämisen ja palautumisen taidon – aina on hyvä hetki ottaa tirsat lämpimässä. Nykyinen ja edelliset koirat ovat opettaneet, että juuri kun kuvittelen osaavani jotakin, se kuvitelma murtuu. Koiria on niin erilaisia ja lopulta elämä on paljon muutakin kuin ns. käytösten kouluttamista, elämästä voi nauttia, vaikka koira ei olisikaan tottelevaisuusvalio.
Olet Suomen kokeneimpia ja kouluttautuneimpia eläinalan ammattilaisia. Omat lemmikkisi ovat varmaan käyttäytymisen priimuksia/mallioppilaita? Vai onko se edes itseisarvo?
Omat eläimeni ovat hyviä opettajia juuri siksi, että ne eivät ole mallioppilaita. Opetan niille asioita, jotka ovat minulle tärkeitä ja vähemmän tärkeät asiat jätän suosiolla opettamatta. Ajattelen, että eläintä ei pidä arvottaa sen osaamisen mukaan, vaan niillä on oma persoona ja omat mielipiteet jotka saavat näkyä. Minusta omien eläinten osaaminen ei ole mikään mittari, koska eri ihmisten eläimet tarvitsevat erilaisia taitoja elämä ei ole kilpailu siitä, kenellä on tottelevaisimmat eläimet.
Laajojen eläinalan opintojen lisäksi olet kiinnostunut myös eläinten omistajien eli ihmisten mielenliikkeistä. Pitääkö paikkansa? Oletko opiskellut tätäkin puolta?
Muistan vastanneeni koulun haastettalussa vuonna 2009, että haluan auttaa ihmisiä, kun opettaja kysyi mitä haluan eläinalalla tehdä. En siis kuvitellutkaan että työni tulisi olemaan eläinten kanssa puuhastelua. Toisaalta en silloin täysin ymmärtänyt, miten tärkeässä roolissa eläimen ihminen on – ihminen on avainasemassa eläimen omistajana. Olen opiskellut ammatillisen opettajan tutkinnon 60 op ja voimavarakeskeisen työnohjaajan koulutuksen 60 op.
Miksi ja miten pedagogiikkaan ja valmentamiseen liittyvät opinnot ovat mielestäsi hyödyllisiä työssäsi?
Teen paljon opetustyötä ja koen, että ammatillisen opettajan tutkinnosta on paljon hyötyä. Lisäksi voimavarakeskeisyys on tärkeä viitekehys ihmisten kanssa ylipäänsä – neuvominen ei ole läheskään aina hyvä idea, vaan yhdessä pohtiminen ja asiakkaan omien ajatusten ja ideoiden kehittely ja tukeminen johtavat usein parhaaseen tulokseen. En voi mennä neuvomaan miten asiakkaan pitäisi elämäänsä elää, vaan voin yhdistää eläimen ja ihmisen näkökulmia ja tuoda jotain uutta pohdittavaa mukaan kuvioon.
Olet tehnyt jo yli 12 vuotta asiakastyötä lemmikinomistajien kanssa. Minkälaisten tapausten kanssa? Minkälaisia asiakkaita sinulla on ollut eniten? Onko jotkut tapaukset jääneet erityisesti mieleesi?
Tyypillisesti asiakkaani painiskelevat koiran reaktiivisuuden tai muiden arkea häiritsevien haasteiden kanssa. Koirien kohdalla haasteet ovat esimerkiksi saman perheen koirien välisiä tappeluja, remmirähjäämistä, yksinolohaasteita, resurssiaggressiivisuutta ja erilaisia harrastuksiin liittyviä haasteita. Kissojen osalta haasteet ovat usein kissojen välisiä riitoja ja hevosten kohdalla lastaushaasteita tai muita pelkoon liittyviä ongelmia.
Eniten olen työskennellyt remmirähjääjien kanssa ja niiltä olen myös eniten oppinut. Ne ovat pakottaneet opettelemaan nöyryyttä ja luopumaan tietämisestä ja toisaalta pakottaneet ottamaan kokonaisuuden huomioon. Vastavalmistuneena yritin survoa kaikkia koiria samaan muottiin ja minulle oli tärkeää, että asiat tehtiin samalla formaatilla. Parhaiten mieleen ovat jääneet tapaukset, joissa esimerkiksi koiran levon lisääminen on poistanut alkuperäisen ongelman kokonaan tai tapaukset joissa asiakkaan omat nerokkaat ideat lähtevät toimimaan arjessa. Parasta on nähdä se, kun asiakas alkaa uskaltaa toimia koiran parhaaksi ja soveltaa itse asioita käytäntöön – monesti pelko siitä, että tekee jotain väärin estää kokeilemasta hyviä ideoita.
Saat jatkuvasti positiivista palautetta asiakkailtasi ja kurssejasi suositellaan paljon eteenpäin. Mistä aiheesta saat eniten kiitosta?
Eniten kiitosta saan “out of the box” – ajattelusta, eli asioiden soveltamisesta ja luovista ratkaisuista. Luovuus on tärkein työkaluni ja sen rinnalla rohkeus kokeilla erilaisia harjoituksia ja toisaalta yhdistellä asioita. Saatan yhdistää esimerkiksi jonkin tokotreeneissä näkemäni harjoituksen tai tehtävän johonkin täysin arkipäiväiseen käsittelytilanteeseen. Rohkeus koskee myös käsikirjoituksista ja tarkoista protokollista luopumista, tässä katson että tieteellinen ymmärrys pohjalla auttaa.
Asiakaspalautteista päätellen moni on saanut tekemästäsi työstä paljon elämäänsä. Mitä sinä olet saanut siitä itse?
Eniten olen oppinut eläimistä työni kautta. Erilaiset eläin- ja ihmispersoonat ovat pysäyttäneet miettimään ja kantapään kautta opettaneet asioita. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin ja eläimiin, saan toimia kutsumusammatissani ja olen löytänyt parhaita yhteistyökumppaneita matkaan mukaan. Olen työssäni oppinut, että pitää pysyä uteliaana ja että kouluttaminen on tieteen ja taiteen välimuoto.
Mitä unelmia ja toiveita sinulla on eläimiin, lemmikkimaailmaan ja eläinalalla työskentelyyn liittyen?
Toivoisin, että ymmärrys eläimistä lisääntyy ja tietous niiden erilaisista lajityypillisistä tarpeista voimistuu. Toivon, että eläimille on tulevaisuudessakin paikka ihmisen kumppanina ja vierellä, kunhan löydetään sopivat tehtävät niille, joihin ei sisälly hyväksikäyttöä tai riistoa. Minusta ihmisten tulee hyvittää eläimille yhteisen historian aikana aiheutettu kärsimys ja kehittää eläinalaa siitä näkökulmasta kestävästi ja vastuullisesti. Toivoisin, että koko eläinala muuttuisi empaattisempaan suuntaan ja että todella huomattaisi, mikä arvo eläimillä on meille. Muistan joskus eläintenhoidon opettajaa sijaistaessani tilanteen, jossa opiskelijat halusivat käyttää aikaa eläinten silittämiseen ja niiden kanssa olemiseen ja sitten joku totesi, että ei tämä ammatti mitään silittelyä ole vaan siivoamista ja ruokkimista. Silloin jo mietin, että eikö muka eläinten silittäjä voisi olla ammatti – silittäminen ja ajan antaminen eläimille on minusta aivan yhtä tärkeää kuin siivoaminen ja ruokkiminen.