Kahlitsemattomat
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Kissan ja ihmisen suhde on outo ja kissa on mystinen eläin. Ei edes tiedetä varmaksi, onko kissa kesyyntynyt vai ei; todennäköisesti se on kesyttänyt joko ihmisen tai itsensä. Kissaan ei päde suuren mittakaavan jalostusvalinta – valtaosa maailman kissoista päättää itse, kenen kanssa lisääntyy. Kissaan liittyy paljon tunteita suuresta vihasta halveksintaan ja toisaalta taas valtavaan arvostukseen ja kunnioitukseen.

Kissan elämään liittyy melko paljon uskomuksia ja myyttejä. Yksi niistä liittyy kissan elinpiiriin. Osa ihmisistä on sitä mieltä, ettei kissan elinpiiriä voi eikä saa rajoittaa, eikä kissa ole tyytyväinen ellei se saa ulkoilla vapaasti mielensä mukaan. Samaan aikaan kuitenkin hevonen tai koira itsestäänselvästi sopeutuvat rajoitettuun elämään tai sellaiseen elämään, josta niillä ei ole aiempaa kokemusta.

Onko kissa sitten tyytyväinen vapaana kylillä?

Kyllä se voi olla. Yhtä tyytyväinen kuin mikä tahansa eläin täysin vapaana. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se pärjäisi siellä. Villiintyneet kissat eivät hae apua, vaan pysyvät mieluummin piilossa ja kuolevat nälkään kuin tulevat norkoilemaan ja ruokaa tai lääkkeitä etsimään. Arviolta yli puolet ulkorakennuksiin tai muuten pihalle syntyneistä pennuista kuolee ennen vuoden ikää nälkään, kylmään, sairauksiin tai onnettomuuksiin (*ei ole suomalainen tutkimus). Vapaana elävän kissan elämä on lyhyempi kuin sisäkissan (*ei ole suomalainen tutkimus). Eivät ne kotoa poissa olevat kissat missään hiiriparatiisissa elele pieni margaritamuki kädessä.

Kolmisen vuotta sitten ajoin aamuhämärässä hiekkatietä pitkin. Huomasin -20 asteen pakkasessa kissan makaavan tiellä yliajettuna. En osannut muuta tehdä kuin nostaa sen kyytiin ja toimittaa eläinlääkäriin. Kissaa lämmitettiin ja sen murtunut lantio piti leikata. Ikää sillä oli noin 4 kk ja ennuste kohtalainen, siksi ryhdyin siihen. Kissa jäi meille ja eli sisäkissana pari iloista vuotta, kunnes toisen puolen jalka petti ja kissa piti lopettaa. Silloin harmitti se, että a) joku pitää kissojaan öitä pihalla kovalla pakkasella, b) joku ajaa kissan yli, eikä vaivaudu edes pysähtymään. Molemmat kuvastavat asennetta kissoja kohtaan. Moni, jolle kerroin leikkauksesta ja kissan pelastamisesta pyöritteli silmiään. Se nyt on vain kissa. Joo, se nyt on vain kissa. Ei nyt tullut muuta siinä hetkessä mieleen ja homma meni niin.

Ihmisen kanssa eläminen tarkoittaa aina kompromisseja hyvinvoinnin suhteen, mikä tarkoittaa sitä, että millekään eläimelle ei pystytä tarjoamaan juuri samanlaisia olosuhteita kuin niillä luonnossa olisi. Hevosilla tingitään korsirehusta, liikunnasta ja kavereista, koirilla tingitään vaikka mistä, mutta kissojen kohdalla saalistamisesta ei tingitä.

Ajattele, jos hevosiin tai koiriin suhtauduttaisi samalla tavalla kuin kissoihin:

”Poku lähti reissuun kaksi viikkoa sitten, eikä ole tullut kotiin. Lapset jäivät kaipaamaan, joten hankimme uuden hevosen. Tokihan sen täytyy päästä vapaana ulkoilemaan, eihän se muuten ole tyytyväinen.”

”Tämä koira on kotoisin Lapista, jossa se on ollut aina vapaana. Ei se siis enää sopeudu perhekoiraksi tai hihnalenkeille. Sen täytyy saada olla vapaana. Kyllä se yleensä palaa reissuiltaan.”

”Pollelle laiduntaminen on niin tärkeää, etten voi pitää sitä vain tarhassa. Ihmettelen, miksi naapuri valittaa pihallaan olevista kasoista koko ajan. Kyllähän Polle kuitenkin pitää rikkaruohot kurissa.”

”Ei se haittaa jos Musti tekee pennut siskonsa Penin kanssa, tehkööt, voihan ne pennut aina tappaa.”

Koirat voivat siis olla tyytyväisiä ihmisten asunnoissa ja tonteilla. Hevoset voivat olla tyytyväisiä karsinoissaan ja tarhoissaan. Korkeasaaren eläimet voivat olla tyytyväisiä saarellaan. Mutta kissat, nekö eivät voi olla tyytyväisiä missään muualla kuin täydessä vapaudessa?

Ulkoilua puolustetaan, koska se on itselle helpoin vaihtoehto. Kissalle on hankalaa jaksaa järjestää sisällä tai valjaissa sellaista virikkeistöä, joka riittäisi pitämään kissan tyytyväisenä. On paljon helpompaa avata ovi ja toivoa parasta. Päivittäin tulen itsekin ajatelleeksi, että pitäisikö vaan antaa kissojen ulkoilla vapaasti. Sitten hetken päästä tulee mieleen, ettei tässä iässä enää kestä sitä epätietoisuutta, jonka jäljettömiin kadonneet kissat aiheuttavat.

 

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

9 kommenttia kirjoitukseen “Kahlitsemattomat

  • heinäkuu 18, 2016 at 3:57 pm
    Permalink

    Kovin totta. Monesti tulee vastaan kissanomistajista sellaisia, että hankitaan paljon aktiivista toimintaa vaativa maatiaiskissa (koska ilmainen) ja sitten ollaan sormi suussa kissan kanssa, kun se vaatisi aktivointia ja leikittämistä tai alkaa tylsistymistään hajottaa paikkoja. Sitten laiska omistaja vain päästää kissan pihalle ja kas: eihän se mitään muuta kaivannut kuin ulkoilmaa.
    Kissoja pidetään helppoina lemmikkeinä eikä osata mieltää, että ne vaativat huolenpitoa ja huomiota siinä missä koiratkin.

    Reply
  • heinäkuu 18, 2016 at 6:26 pm
    Permalink

    Hyvä teksti ja hyviä näkökulmia!! Tunnustan, meilläkin kaksi maatiaiskissaa saavat olla ulkona tai sisällä, ihan kuinka tahtovat. Vanhempi kissa menee ulkoa navettaan ja navetasta takaisin sisälle, hyvin harvoin touhuaa mitään pihalla. Nuorempi kissa ehkä vähän enempi siellä touhottaa. Mutta olen kans tullut siihen tulokseen, että nuo ulkona olevat vaarat ja viholliset eivät välttämättä aina tee siitä ulkoilusta heille kovinkaan miellyttävää, puhumattakaan siitä stressistä mitä se vapaana ulkoilu toisinaan itselle aiheuttaa.

    Reply
  • kesäkuu 1, 2017 at 11:00 pm
    Permalink

    Upee juttu ! Saako tän jakaa ?

    Reply
  • kesäkuu 2, 2017 at 9:56 am
    Permalink

    Kasvoin itse maitotilalla, jossa kissat tietty kulkee vapaana navetassa ja muualla hiirikissoina ja vanhempani pitävät kissan ulkoilua normaalina ja sisäkissaihmisiin suhtaudutaan skeptisesti. Paitsi minuun, koska meillä kissoilla on kiipeilypuut, leluja ja muuta aktivointia. Itse menetin tarpeeksi kissoja lapsena maatilan tyttönä, joten nyt aikuisena omat pysyvät sisällä tai ulkoilevat valvotusti. Ja oma perheeni vihjailee korkeintaan määrästä (nyt vakituisesti 4 kpl) tai toteaa, että itse ei pystyisi/haluaisi sisäkissoja, mutta tietävät, että mun kissat on onnellisia sisälläkin, koska niiden tarpeisiin vastataan. Valitettavasti osa sisäkissoistakin elää ihan liian vähillä virikkeillä, kun ajatellaan, että se pärjää sisällä samalla panostuksella kuin ulkokissa, ja häiritsevän käyttäymisen kohdalla unohdetaan tehdä se tärkein eli katsoa peiliin. Ja usein ulkoilua vahvimmin puolustavat puolustavat omaa toimintaansa, jotta ei tarvitsisi miettiä, että voisiko ne sisällä tehdyt tuhot (esim. sohvan raapiminen) johtua omista toimista esim. että mitään muuta raapimispaikkaa ei ole tarjottu tai että tietty se leikkaamaton kissa merkkaa hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa.

    Reply
  • kesäkuu 5, 2017 at 8:19 am
    Permalink

    Harvinaisen fiksu kirjoitus. Joka viikko saa lukea, kun kaupungissa, jossa minäkin asun, on kissa joko karkuteillä tai jäänyt auton alle. Vaikka en aivan keskustassa asu, niin ei silti tulisi mieleenkään päästää kissaa yksin ulos. En vaan voi ymmärtää sitä. Vaikkei asuisi kaupungissa, niin riskejä on aina. Itse en haluaisi elää sen syyllisyyden kanssa, jos kissalleni tapahtuisi jotakin. Koen, että oma lasitettu parvekkeeni, virikkeet sisällä ja ulkoilu valjaissa ovat riittäneet kissalleni.

    Reply
  • kesäkuu 5, 2017 at 10:13 am
    Permalink

    Kissalle saalistaminen on kyllä hyvinvoinnin ehto toisin kuin kirjoituksessa vihjataan. Kissa voi kuitenkin saalistaa myös sisällä mikäli omistaja on riittävän valistunut ja viitseliäs. Siitä ei itselläni ole epäilystäkään etteikö kissa olisi onnellisimmillaan vapaana luonnossa silloin kun puitteet ovat kunnossa ja kissalla koti, jossa sen terveydestä välitetään ja jonne se aina halutessaan pääsee. Mutta hyvin lähelle tätä varmasti pääsee tyytyväisyydessään kissa, jolla on ulkotarha, kissa, joka pääsee valjaslenkeille ja kissa, jolle järjestetään tilaisuuksia metsästää kotonaan.

    Reply
    • kesäkuu 5, 2017 at 10:21 am
      Permalink

      Ehdottomasti saalistaminen on elinehto, tai ainakin tunne siitä ☺️

      Reply
  • kesäkuu 5, 2017 at 10:34 am
    Permalink

    Harvinaisen hieno juttu kissoista
    Itsellä juuri näitä villejä ja vapaita kissoja eli joudun ottamaan kaikki paskat niskaan väärästä kissan pidost

    Reply

Mitä mielessä?