Käsittelyharjoittelua eläimen ehdoilla: pistämiseen valmistautuminen

Pistämisen kohdalla erinomainen tavoite olisi se, että eläin ei juurikaan huomaisi koko tilannetta. Tilannetta voi lähestyä monella eri tavalla ja eläintä kannattaa valmistella itse tapahtumaan monella tavalla, mutta varsinainen pistäminen ja eläimen reaktio siihen on aina jollain tasolla ennakoimaton – kun sen tekee joku eri ihminen eri välineellä, tilanne aina muuttuu. Usein harjoitustilanne myös poikkeaa ns. oikeasta tilanteesta jollain tavalla.

Joka tapauksessa jo pienelläkin harjoittelulla voi saada suurta asennemuutosta aikaan ja harjoittelu on suositeltavaa, vaikka pistäminen ei onneksi kuulu viikottaisiin hoitotoimiin. Tämä seikka tekee siitä aika kivan harjoituskohteen, koska toisin kuin päivittäiset tai viikottaiset toimet, pistäminen ei normaalitilanteessa pääse harjoittelun aikana saastumaan, eikä eläin pääse yleensä tästä johtuen herkistymään. Kun harjoittelet pistämistä. varten, opit eläimestäsi lisää ja voit soveltaa samaa periaatetta muihinkin käsittelytilanteisiin!

Vaikka pistämisessä on kyse neulalla tökkäämisestä ja eläimen suhtautumisesta pistämisen aiheuttamaan tunteeseen, siihen liittyy monia muitakin asioita. Näitä asioita voi sanoa esimerkiksi ennakoiviksi vihjeiksi, eli ne ovat niitä tapahtumia, joita eläin alkaa vastustaa. Esimerkiksi hevosen kohdalla kiinnipitäminen ja neula kädessä lähestyminen tai pistopaikan etsiminen saattavat muodostua vastustustilanteiksi, vaikka mitään epämukavaa ei vielä ole edes tapahtunut. Tästä syystä kannattaa kuivaharjoitella myös näitä ennakoivia vihjeitä ja parhaassa tapauksessa muodostaa niistä rauhoittavia turva-ankkureita.

Jos käydään tässä kohtaa läpi, mitä eri tapoja on opettaa eläintä pistämiseen:

– “hämääminen”: eläintä esimerkiksi rapsutetaan voimakkaasti, jolloin se “ei huomaa” pistämistä
– siedättäminen: eläintä voi siedättää lähestyvään ruiskuun ja käteen, mutta ei kokonaan pistämiseen, koska kosketusta ei voi täysin pilkkoa osiin
– vastaehdollistaminen: liitetään siedättämiseen jotain positiivista, kuten herkkuja
– varjouttaminen: opetetaan eläimelle esimerkiksi jokin tehtävä, johon se keskittyy, eikä “huomaa pistämistä”
– paon estäminen: eläintä vaan pistetään ja pidetään samalla kiinni (en suosittele)

Käytännössä pidän itse varjouttamista parhaana tapana, mutta siihen apukeinoksi suosittelen hämäämistä. Siedättäminen tulee kaupan päälle kun harjoitellaan fiksusti ja luonnollisesti varjouttaminen rakennetaan palkitsemisen avulla, eli tavallaan hyödynnetään myös vastaehdollistamista.

Mielestäni tärkein periaate harjoittelussa on se, että eläin ei missään kohdassa ala vastustaa. Vastustamisella tarkoitan peruuttamista, väistelyä, venkoilua, paikalta poistumista ja muuta vastaavaa. Harmillisen usein eläimen pieni vastustus aiheuttaa meissä tarrautumisen, eli jäämme enemmän kiinni päämäärään ja melko usein tämä lietsoo tilannetta pahempaan suuntaan. Harjoittelu on siis parhaimmillaan kaikkea muuta kuin pistämistilanteen simulaatio, ja tulokset kuitenkin näkyvät itse pistämistilanteessa.

Pystyt miettimään omalta kohdaltasi mitä kaikkea kannattaa harjoitella, kun käyt läpi pistämistilanteen. Onko eläin kiinni vai irti, pöydällä, sylissä vai käytävällä? Missä asennossa eläimen olisi hyvä olla? Pitääkö pistämisen aikana olla pitkään paikoillaan? edellyttääkö pistäminen vieraan ihmisen lähestymistä tai kosketusta? Mitä pistämisen jälkeen tapahtuu?

Kun käyt tilanteen läpi, saat listan harjoiteltavista asioista. Suurin sudenkuoppa muodostuu siitä, että koska eläin ei vastusta yksittäistä asiaa, sitä ei harjoitella lainkaan, koska “siinä ei ole ongelmaa”. Tämä on yksi kaikkea kouluttamista koskeva väärinymmärrys edelleen, ja luulen että se johtuu ihmisen mielen erikoisista liikkeistä. Keskimäärin lähes aina eläin viedään liian vaikeaan tilanteeseen jossa se alkaa vastustaa. Tuloksellinen harjoittelu perustuu kuitenkin siihen, että eläin ei vastusta. Tässä on suuri ristiriita.

Harjoiteltavien asioiden lista sisältää tukitaitoja sekä ns. varsinaista pistämiseen valmistelua. Suurin osa asioista on muuta kuin pistämistä, eli esimerkiksi paikoillaan seisomista, kiinni pitämisen harjoittelua, vieraan käsittelyä ja niin edelleen. Lista näyttää yleensä liiankin yksinkertaiselta, mutta luota listaan – se toimii! Minusta on fiksuinta valita yksi taito, jonka päälle toimenpide rakennetaan ja sitten muodostaa sen ympärille kasa erilaisia ankkureita ja muita – silloin itse pistäminen jää sivurooliin.

Yksi keskeinen asia, josta voisi kirjoittaa useampia omia juttuja, on palkkaaminen.

Tässä esimerkkinä lista, jota käytän alla olevalla jäsenvideolla:

Taito, jonka päälle rakennetaan: paikoillaan pysyminen kohteella
Tukitaidot:
– koskettaminen
– tökkääminen
– nipistäminen
– luvan antaminen
Taustavalmiudet:
– paikoillaan pysyminen
– kohdeharjoittelu (mene kohteelle)
Palkkaus: palkitaan poispäin kohteesta

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki yli 200 aiemmin julkaistua videota. VIP-jäsenenä pääset kuuntelemaan podcastit, saat ilmaisen puhelinneuvonnan ja pääset suljettuun fb-ryhmään!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Liity jäseneksi nähdäksesi piilotetun sisällön.

Mitä mielessä?