Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Jokaisella lemmikillä on tarina, jota kirjoitamme päässämme koko ajan. Varsinkin pelokkaat, arat ja ihmisiin tottumattomat eläimet otamme haasteina; sitä parempi ihminen, mitä helpommin eläin hänet hyväksyy. Arkojen ja pelokkaiden (ja kaikkien muidenkin) eläinten käsittelyssä on kuitenkin kyse käsittelijän opeteltavissa olevasta taidosta.

Otetaan esimerkiksi arka kissa, joka ei anna koskea itseensä. Kesyttämisprosessi voi alkaa siitä, kun kissaan ei tarvitse väkisin koskea. Esimerkiksi lääkintä vie prosessia niin paljon taaksepäin, ettei lääkinnän aikaista aikaa voi laskea kesyyntymisprosessiin kuuluvaksi. Kesyyntyminen tarkoittaa sitä, että kissa saa toistuvia  positiivisia kokemuksia ihmisestä, jolloin se omaehtoisesti toteaa, ettei ihmisessä ole pelättävää. Se, miten tehokkaasti kissaa saa pidettyä sylissä, ei korreloi sen kanssa, mitä kissa ajattelee ihmisestä.

Pakkosylittämistä käytetään valitettavan monilla pienillä eläimillä, vaikka se ei ole perusteltu tai toimiva tapa kesyttää eläimiä. Pakkosylitys perustuu floodingiin, jossa eläin pakotetaan kohtaamaan pelon kohde ja eläintä altistetaan (eli pidetään sylissä) kunnes se ei enää vastustele. Se siis antaa periksi, mutta ei kesyynny. Kesyyntyminen on prosessi, joka eroaa pakkosylityksestä niin, että eläin hakeutuu ihmisen luo vapaaehtoisesti, eikä sitä tarvitse väkisin pitää kiinni.

Hyvinvoinnin kannalta on perusteltua käyttää vastaehdollistamista ja siedättämistä kesyttämisessä, ei floodingia. Eikä varsinkaan kannata käyttää näitä tapoja sekaisin keskenään. Kesytettävän eläimen näkökulmasta on tärkeää, että se pystyy ennakoimaan ihmisen ja ihmisten käyttäytymistä. Mikäli ihminen esiintyy joskus herkkuja syöttävänä kilttinä ja toisena päivänä pakkosylittää, on selvää, että eläimelle syntyy ristiriitaisia tunteita ihmisiä kohtaan. Erityisen tärkeää on huomioida, ettei ihmisen kädet välillä kosketa tarkoituksena satuttaa ja välillä tarjoa rapsutuksia – eläimen on mahdotonta tietää, missä tarkoituksessa kädet sitä lähestyvät ellei pidetä huolta siitä, että kädet ovat aina hyvä juttu.

Kesyttämisprojektia voi verrata antibioottikuuriin: kesken kuurin ei vaihdeta lääkettä tai diagnoosia, eikä tehdä muutakaan, mikä veisi toipumista taaksepäin. Mikäli pystytään johdonmukaisesti esiintymään positiivisessa valossa, eläin kesyyntyy kohtuullisessa ajassa ja sen hyvinvointi ei häiriinny, mikä suojelee sen fyysistä terveyttä. Hyvässä valossa esiintyminen tarkoittaa sitä, että eläimeen ei kosketa lainkaan ja keskitytään tarjoamaan sille hyviä kokemuksia ihmisen seurassa.

Lääkintää tai muita ikäviä toimenpiteitä ei tietenkään voi jättää kokonaan tekemättä, vaikka suosittelen kartoittamaan kaikki helpottavat vaihtoehdot varsinkin arimpien eläinten kohdalla. Ensin täytyy miettiä, mitkä toimenpiteet ovat eläimen hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä ja miten niitä voidaan toteuttaa haittaamatta kesytyämisprojektia. Esimerkiksi pyyhe tai viltti voi olla kätevä tapa vähentää huonoja kokemuksia ihmisten käsiin liittyen. 

Kissan kotihuolto-kurssilta saat ohjeet käsittelyyn ja lääkkeen antamiseen.

Kissan kotihuolto

 

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Mitä mielessä?