Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Suihkepullot ja kolinapurkit. Ketjuilla heittelyt ja tönimiset.

Olen sitä mieltä, että paljon vähemmän haittaa sekä eläimelle että eläimen ja ihmisen väliselle suhteelle aiheuttaa, kun käyttää positiivisia koulutusmenetelmiä. Näin jopa silloin, kun koulutustekniikka ontuu, eli ajoitus tai muut tekijät eivät ole täydellisiä. Palkkioiden avulla koulutettu eläin on oma-aloitteisesti mukana koulutuksessa, ja se haluaa ymmärtää vaikkei aina ymmärrä, mitä kulloinkin yritetään saavuttaa. Vähän sama tilanne kuin kuunnella selostusta vieraalla kielellä – vastaanotto riippuu esitystavasta.

Jos käytetään rankaisuja, tilanne on toinen. Rankaisujen (fyysisten tässä tapauksessa) tai niillä uhkaamisen käyttö koulutusmenetelmänä on hankalaa monesta syystä. Ne nostavat eläimen kierroksia, aiheuttavat stressi-indikaattorien nousua ja huonontavat eläimen ja ihmisen välistä suhdetta. Lisäksi ajoitus on vähintään yhtä haastavaa kuin palkkion käytössäkin. En haluaisi olla itsekään lenkillä henkilön kanssa, joka saattaisi milloin tahansa heittää minua jollakin. Rankaisun käyttö voi aiheuttaa halutun lopputuloksen, mutta tällaista ihmettä en ole vielä itse päässyt todistamaan. Pitäisi olla hallitut laboratorio-olosuhteet.

Jos valitaan koulutusmenetelmää tavallisille ihmisille tavallisiin, muuttuviin ja yllättäviin  tilanteisiin eläinten kanssa, uskon, että vähemmän haittaa ja enemmän hyötyä saadaan käyttämällä positiivisia keinoja eli palkkioita. Varsinkin kun toteutus erittäin harvoin menee kuten Strömsössä.

Kolinapurkkeja pidetään joskus ratkaisuina hihnarähinään. Joskus rähinä lakkaakin, mutta koiran tunnetila ei kolinapurkin käytön myötä muutu. Samalla vaivalla ja jopa helpommalla voi ottaa herkkuja taskuun ja iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sekä vahvistaa koiran korvaavaa käytöstä ohitustilanteissa että muuttaa koiran tunnetilaa, eli vastaehdollistaa koiraa.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

23 kommenttia kirjoitukseen “Kilinkolin

  • tammikuu 13, 2012 at 1:31 pm
    Permalink

    Entäs jos herkut ei maistu ja lelut ei kiinnosta mitä sitten suositelisit ohitustilanteissa tehtävän? 🙂

    Reply
    • tammikuu 13, 2012 at 4:10 pm
      Permalink

      Pitää aloittaa tarpeeksi kaukaa, nälkäisellä koiralla.

      Reply
  • tammikuu 13, 2012 at 2:21 pm
    Permalink

    Kiitos tästä ja edellisestä jutusta! Laitan ne eteenpäin vanhemmilleni, joilla on varsin menevä ja innokas vuoden vanha harmaa norjanhirvikoira 🙂

    Reply
  • tammikuu 13, 2012 at 3:51 pm
    Permalink

    Olen samaa mieltä, Olenkin ihmetellyt tuota purkin paiskaamista koiran eteen, se tuntuu suorastaan mielipuoliselta. Itse suosisin koiran huomion kiinnittämistä itseeni ja tarjoaisin makupalan. Sen makupalan ei tarvitse olla suuri, sellainen herneen kokoinenriittää. Minulla on itselläni kaksi todella pehmeää varsin tottelevaista koiraa, joiden opastamiseen ei voi todellakaan käyttää kovia otteita.

    Miten tuollainen kolinas vaikuttaa esimerkiksi ääniherkkään koiraan? Sitä voi vain arvailla. Suomessa on aivan liikaa pilalle väärin koulutettuja koiria.

    T: Pirjo

    Reply
  • tammikuu 13, 2012 at 6:03 pm
    Permalink

    “Samalla vaivalla ja jopa helpommalla voi ottaa herkkuja taskuun ja iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sekä vahvistaa koiran korvaavaa käytöstä ohitustilanteissa että muuttaa koiran tunnetilaa, eli vastaehdollistaa koiraa.”

    Eiköhän purkkeja ja kuristuspantoja käytetä juuri siksi, että tuloksia saadaan helpommin ja nopeammin, jos ongelma ei tunnu heti namilla ratkeavan. Moni varmaan kokeilee ensin namia ja kun koiraa ei nami ohittaessa kiinnosta, toteaa sen “tarvitsevan kovempia otteita uskoakseen”. Ja totta tosiaan, koira reagoi paremmin pelotteluun kuin houkutteluun, joten suositellaan samaa kaverillekin. Sitä en sano, että koira reagoi rangaistuksen jälkeen halutulla tavalla tai että se oppii oikeaa asiaa. Silti kouluttaja saattaa kokea, että kolinapurkki oli nameja tehokkaampi, kun koiran käytös muuttui näkyvästi yhdestä kerrasta. Siinä tuntee kouluttaja edistyvänsä, kun pääsee parilla harppauksella ojasta allikkoon.

    Pentuvaiheessa yritin kitkeä rappukäytävän äänille haukkumista suihkepullolla. Se tavallaan tehosi, sillä koira lopetti haukkumisen niissä tilanteissa, joissa se näki suihkepullon. Tämän jälkeen olen monesti pohtinut, miten jonkun muun koira on koulutettu, jos se tottelee vain omistajan läsnäollessa.

    Reply
  • tammikuu 13, 2012 at 10:23 pm
    Permalink

    Oma koirani on ollut erityisen kiihtyväinen toisten koirien kohtaamistilanteissa. Koira on 10 v, kiihtyy muistakin asioista herkästi ja tällainen tunnetila jää päälle joskus pitkäksikin aikaa, Yli puolen vuoden harjoittelun jälkeen koirani yhdistää VASTAAN TULEVA KOIRA = KATSE MINUUN = MAHDOLLISUUS ANSAITA PALKKIO. Aluksi annoin palkkiota koko ohittamisen ajan, lisänä oli etäisyyden ottaminen. Nyt palkkio on satunnaistettu. Koira selvästi nauttii tilanteesta, tuleeko nami vai ei ja vau sitä intoa kun nami lentää katuun! Voin kertoa, että jossain vaiheessa yritin kaikki “inhottavat” keinot ja niistä seurasi huono yhteistyö ja hyúono suhde, joka nyt on vuosien aikana rakentunut uudellee, Olemme hyvä tiimi ja arvostan koiraani. En suostu MISSÄÄN tapauksessa tuottamaan sille pelkoa, kipua tai muuta epämiellyttävää. Suosittelen luettavaksi kirjan Täysi 10, palkitsemiseen perustuva tottelevaisuuskoulutus.

    Reply
  • tammikuu 17, 2012 at 10:08 pm
    Permalink

    Ei auttanut meillä namit eikä lelut, eikä myöskään etäisyys, riitti kun edes näki koiran jossain :(. Kyseessä koira, joka nuoresta iästään huolimatta oli kiertänyt jo monessa kodissa ja huonoissa oloissa. Loppujen lopuksi meno meni niin pahaksi, että koiran nähdessään riehumisen ja rähisemisen ohella turhautuessaan puri taluttajaa ranteeseen, koska kyseessä kuitenkin ihan iso koira tämä ei tietenkään kaauhean mukavalta tuntunut.
    Meillä ainoa toimiva keino oli tuo purkki ( korostan nyt kuitenkin, että ennen näiden menetelmien kokeilemista oli koirakouluttajan johdolla treenattu yli vuosi perustottelevaisuutta ja otettu yhteyttä “ongelma” koirakouluttajaan, jonka johdolla ja opastuksella tämä tehtiin) Purkkia tarvittiin kaksi kertaa tehostamaan käskyä EI. Nykyään koira ei enää edes juurikaan jännity kohtaamistilanteissa ja hakee nykyään katsekontaktia (ja namipalkkiota, jonka se saakin). tiedä häntä, oikeen tai väärin tässä perheessä lenkkeily on mukavaa nykyään ihmiselle ja koiralle, sen kun ei enää “tarvitse” jännitellä joka välissä. Muutoinkin tottelevaisuus harjoituksia jatketaan säännöllisesti, ja koira vaikuttaa huomattavasti rennommalta ja rauhallisemmalta aikaisempaan verrattuna.
    Yksin, ilman asiantuntevaa apua koira ongelmat voivat tuntua aivan kamalilta, muistan sen epätoivon, turhautumisen ja sitten taas pettymykset. Meillä ollaan onnellisia, että saatiin apua!
    Miellyttäviä lenkkeilyhetkiä kaikille toivotellen!

    Reply
  • helmikuu 23, 2012 at 2:08 am
    Permalink

    Kannattaisi varmaan perehtyä tarkemmin asiaan, ennenkuin alkaa lyttäämään jotain metodia. Purkkia ei heitellä miten sattuu vaan siihen on aina syy ja sitä heittämistä on edeltänyt kieltäminen. Sama kun väittäisin sinun heittelevän makkaranpaloja ympäriinsä koko ajan… Eikä purkilla tai palkkiolla ole mitään vaikutusta jos viis veisaa omistajastaan. “Rankaisun käyttö voi aiheuttaa halutun lopputuloksen, mutta tällaista ihmettä en ole vielä itse päässyt todistamaan. Pitäisi olla hallitut laboratorio-olosuhteet.” Se, ettet sinä ole päässyt asiaa todistamaan ei tarkoita, ettei se olisi mahdollista. Ja miksi kieltämisen tehon todistamiseen tarvittaisiin laboratorio-olosuhteet ja palkkaamiseen riittää mikä tahansa arkinen tilanne??! Hohhoijjaa…

    Reply
    • helmikuu 23, 2012 at 8:52 am
      Permalink

      Kyllä se mahdollista on. Eläimen säikyttelyyn tai uhkailuun perustuvia menetelmiä en suosittele siitä syystä, että vahinkoa niillä saa huomattavasti enemmän aikaan kuin väärään aikaan annetulla makkaralla. Varsinkin jos ei ole harjaantunut kouluttaja.

      Niitä vahinkoja sitten korjaillaan viikoittain.

      Reply
      • helmikuu 27, 2012 at 11:53 am
        Permalink

        Mahdollinen ei ole sama kuin fakta, eli onhan se mahdollista muttei mahdotonta. No en kyllä suosittelisi purkin käyttöä ilman asiantuntevalla kouluttujalla käymistä, mutta eikö yhtä paljon vahinkoa voi aiheutua palkkion väärästä ajoituksesta? Ja siis “voi aiheutua” ei ole sama kuin “aiheutuu”. Jos palkkion ajoitus on väärä, vahvistetaankin tahtomatta sitä ei-toivottua käytöstä joka vain lisää koiran stressitasoa; esim remmirähinästä palkkaaminen nostaa ennenpitkää koiran kierroksia hyvinkin korkealle koko lenkin ajaksi. Miten tällainen palkkaamisella aiheutettu koiran stressauttaminen olisi hyväksyttävämpää kuin purkin heittämisestä mahdollisesti aiheutuva stressi??! Onko se jotenkin erilaista, ja jos on, niin onko sinulla tarjota jotain tutkimustuloksia asiasta? Niin, ja sillä purkilla ei KOSKAAN uhkailla koiraa. Kannattaa siis tosiaan perehtyä tarkemmin asiaan, eikä kirjoittaa mutu-tuntumalla 🙂

        Reply
  • helmikuu 29, 2012 at 7:25 pm
    Permalink

    Jos rähjäävän koiran omistaja asuu esim kerrostalossa, on menossa aamulla kuuteen töihin, niin kertokaapa mitenkä aikaisin sitä pitäisi herätä, että on aikaa kiertää kapeissa kortteleissa kaikki kaukaa (jos ylipäänsä pystyy siellä kapeilla reitellä kaukaa kiertämään)? Ok, joku päivä se ehkä onnistuu jos on rauhalliseen aikaan lenkillä… mutta entäs, jos suurimmaksi osaksi se ei onnistu? Eikös kaikki ns “pieleen menneet” ohitukset pysäytä edistymistä. Minulla oli koira jota ei kiinnostanut herkut kun meni kierroksille, ei vaikka oisin kokonaista lenkkimakkaraa nenän edessä veivannut. Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla mitkä olisivat ohjeesi olleet ja ns ennuste siitä, miten nopeasti noilla keinoilla homma olisi ollut hanskassa?? Eli koira siis veti kuin hinaaja, erittäin herkästi kierroksille menevä, ohituksissa rääkyvä tapaus. Ja voin kertoa, että nälkä ei namin kiinnostavuuteen auttanut mitenkään. Ja kiinnostaisi kuulla mitenkä kauan ihmisillä on lenkit kestäneet räyhäävien koiriensa kanssa, esim normaalisti käyttäytyvän koiran kanssa tarkoitus mennä tunnin lenkki, niin kauanko se kestää rähjäävän koiran kanssa “namikouluksessa”? Haluan siis kuulla ihan näitä käytännönasioita 🙂

    Eihän herkkiin koiriin mitään purkkeja edes käytetä. Eikös jokainen kouluttaja anna ohjeet koiran luonne huomioon ottaen. Kai sitä namia jokainen mieluummin käyttäisi jos se toimisi, ja varmasti jokainen sillä namilla ensin yrittää. Harmi vain että monikaan kouluttaja ei kerro missään esimerkkejä, kuinka sitä namia oikein käytetään, siis ihan esimerkkitapauksia.

    Reply
    • maaliskuu 2, 2012 at 6:00 pm
      Permalink

      Koulutus ei suinkaan ole helppoa. Käytöksen muuttamiseen menee aikaa vähintään yhtä kauan kuin ongelmakäytöksen kehittymiseen on mennyt. Valitettavasti en ole vielä kohdannut ihmelääkettä tai taikakosketusta, joka korjaisi ongelman yhdessä yössä – tämä olisi varmasti laajassa käytössä jos sellainen olisi löytynyt.

      Olet aivan oikeassa siinä, että onnistumisien määrä koulutuksessa ratkaisee. Määrän saavuttaminen on omasta jaksamisesta kiinni – pitää järjestää koulutustilanteita, joissa ympäristön olosuhteita voidaan hallita. Näitä ovat etäisyys muihin koiriin ja muiden koirien sijainti. KOuluttaminen lenkeillä on vaikeaa tai jopa mahdotonta, koska et voi milloinkaan tietää mistä seuraava koira tulee ja millainen se on. Silloin on liian myöhäistä reagoida, koska koira on jo liian kovilla kierroksilla.

      Kouluttaminen on sitä, että hallitussa ympäristössä järjestetään onnistumisia. Onnistuneita harjoituksia voi tehdä omasta sitoutuneisuudesta riippuen kymmeniä päivässä. Lisäksi koulutuksella vaikutetaan koiran tunnetilaan kyseisessä tilanteessa.

      Vastaehdollistamisesta ja systemaattisesta siedättämisestä löydät tarkempia ohjeita kohdasta kouluttamisen peruskäsitteitä.

      Vastaehdollistamisesta http://www.youtube.com/watch?v=3PhqFdaNduo

      Reply
  • elokuu 19, 2012 at 6:57 pm
    Permalink

    Meillä oli tilanne sellainen, että ison koirani kimppuun oli hyökätty omakotitalojen pihoilta vapaina olleita koiria. Sekosin laskuissa päästyäni yli 20 kertaan.
    Voimia koiteltiin lenkeillä, kun koirani oli oppinut ympäristöltään, että puolustautuminen on ainoa keino selviytyä.
    Kuitenkaan aivan lopullista tuhoa nämä hyökkäilleet pienet koirat eivät olleet onnistuneet aiheuttamaan, sillä iso koirani pystyi kuitenkin tottelevaisuuskoulutuksissa suorittamaan paikallaolot ja kaiken muun erinomaisesti, vaikka kentällä oli samaan aikaan 30 muuta koiraa.

    Aloin miettimään, että mistä moinen johtui. Miksi kadulla oli yhtä painajaista ja kentällä elettiin unelmaa?
    Hoksasin, että kentällä meillä oli aina mukavaa ja turvallista. Niinpä päätin siirtää sen mukavan myös kadulle, vaikka väkisin.

    Latasin taskut täyteen nakkeja ja lihapullia, ja siirryin kadulle suorastaan väijymään muiden koirien ulkoiluttajia.
    Kun viimein näimme toisia koiria, oli koirani aivan hullu. Se kiskoi kaikin voimin toisia koiria kohti ja keräsi kiihtymystään. sen kierrokset olivat aivan järjettömät.
    Olin kotipihalla onnistuneesti opettanut sille sanan: Täällä – jolloin se katsoi minuun.
    Niinpä käytin sanaa Täällä, kun koirani oli aivan hiilenä. Ei mitään vaikutusta. Se ei ollut kuulevinaankaan. Oli aika siirtyä B – suunnitelmaan, joka vain tuli mieleeni kuin tyhjästä.
    Lyhensin koirani hihnaa ja kaikin voimin pitelin sitä paikoillaan. Nostin hihnaa ylös, siirryin koiran eteen seisomaan ja pakotin sen istumaan. En käskenyt istumaan, koska se oli aivan turhaa, koira oli niin kiihtynyt.
    Kun koira kuikuili ohitseni toisia koiria, siirryin sen katseen eteen. Toisella kädellä pidin hihnaa ja toisessa kädessä oli herkkupaloja.
    Kun koirani viimein vilkaisi minuun, se kesti nanosekunnin, kehuin koiraani todella suureen ääneen ja yllytin sen riemuun, bonuksena annoin herkkupalan.
    Tätä toistettiin muutamia kertoja, koska toiset koirat olivat näkyvillä.

    Pääsimme kotiin. Olimme molemmat aivan uupuneita.
    Jatkoa seurasi lopulta siten, että ohitustilanteissa työnsin lihapullaisen käteni koiran nenään kiinni ja vaadin sitä ohittamaan toiset koirat kauniisti.
    Kun ohitus oli sujunut hienosti, kehuin sitä suuresti ja palkitsin herkuilla.

    Kaksi viikkoa myöhemmin, pieni koira räksytti flexissä. Koirani katsoi sitä ja otti minuun kontaktin, pysyen koko ajan rauhallisena.
    Nyt harjoituksesta on kulunut ehkä kuukausi ja tällä hetkellä koirani ottaa automaattisesti minuun kontaktin, kun vastaan tulee toinen koira.
    Kyllä se joskus nostaa kierroksiakin, mutta ei todellakaan siinä määrin kuin aiemmin.
    Ohitustilanteissa ei nouse tukka pystyyn, eikä kuulu räyhäämistä.

    Reply
    • elokuu 30, 2012 at 10:29 am
      Permalink

      Me kokeiltiin myös tuota koiran edessä seisomista, hihnan kiristämistä, ym. Edessä seisominen oli mahdotonta, koska en mitenkään omalla fyysisellä leveydelläni pysty koiran näkökenttää peittämään, pitäisi päästä jonkin muurin tai talon nurkan taakse, hihnan kiristyminen taas kiihdytti koiraa vain entisestään. Lopputuloksena oli että oma koira siirsi vastaantulevaan koiraan kohdistamansa aggression siinä tilanteessa minuun. Joku joskus kehotti tökkimään koiraa sormella, tönäisemään jalalla kylkeen, nipistämään korvasta jne. Mutta oma itsesuojeluvaisto sanoo toisin, haluan säilyttää sormeni ja jalkani. Itku kurkussa, nolattuna, mutaisena ja joskus hampaanjäljet kädessä tai reidessä palattiin lenkiltä kotiin. Kotona koira käyttäytyi kuin enkeli, ei varastellut, odotti käskystä ovella, siirtyi alas sohvalta, sängystä. Koirapuistossa ja vapaana ollessaan tuli toisten koirien kanssa juttuun. Mutta kun tuli hihnalenkin aika, huhhuh! sitä ei semmoinen ihminen käsitä jolla ei samanlaista ongelmaa ole kohdallaan ollut. Oltiin todella epätoivoisia ja väsyneitä ja valmiita tarttumaan mihin tahansa oljenkorteen ja siihen väliin on helppo jonkun itseoppineen koirakorjaajan, koirapsykologin tai ongelmakoirakouluttajan astua. Siinä tilanteessa ihminen on valmis kokeilemaan ja tekemään mitä tahansa. Onneksi oma järki esti menemästä ensimmäisen kohdalle sattuneen ongelmakäytöskurssin tunnille uudelleen. Moni yhtä epätoivoinen sinne jäi kuitenkin pyörimään, suorittamaan vesiterapia-kuntoutuksen loppuun ja vielä maksoi siitä 🙁

      Reply
  • elokuu 29, 2012 at 6:44 pm
    Permalink

    Ensimmäinen ongelmakoirakouluttaja leimasi koiramme “pahimmaksi tapaukseksi mitä on nähnyt” ja diagnosoi meillä olevn “johtajuusongelmia”. Suositteli remmirähinään ratkaisuksi kuristuspantaa ja veden kaatamista koiran niskaan (nk. “vesiterapia”, kuulemma huomattavasti lempeämpi keino kuin kolinapurkit mutta sama tarkoitus; koiran säikäyttäminen), ja vielä kutsui menetelmäänsä “positiiviseksi”(!). Yhden tunnin jälkeen jätettiin kurssi kesken, tuntui todella pahalta paineistaa koiraa väkisin toisen lähelle, kun haukotteli äänekkäästi, nuuski, käänsä päätä sivuun.. ja sitten kun pinna petti ja rähinä alkoi, niin kaataa vedet naamalle. Koira yritti kaikin keinoin osoittaa tuntevansa olonsa epämukavaksi ja meidän piti vain ignoorata kaikki sen kommunikaatioyritykset.

    Vaihdettiin kouluttajaa; tämä toinen esitteli meille kädestä pitäen vastaehdollistamista. Olin ennakkoluuloinen, ei koiralle koskaan olleet namit maistuneet toisen koiran ollessa näköpiirissä. En uskonut että siihen on mahdollista saada tilanteessa mitään kontaktia ja että mikään maailman herkku ei riitä sitä motivoimaan ja kääntämään päätä ohjaajaan.
    Toisin kävi. Koulutus suoritettiin järjestettynä tilaisuutena kohdekoiralla, joka ainoastaan vilahti näköpiirissä, samaan aikaan vilahtivat namit oman koiran kuonon viereen. Tätä on mahdoton harjoitella lenkillä (kuten olimme aiemmin yrittäneet), kun ei ympäristöä pysty hallitsemaan. Viimeisellä koulutuskerralla koira onnistui jo 8/10 ohituksista. Yllättäen nurkan takaa ilmestyvistä koirista se saattoi edelleen kiihtyä, mutta rähähdys oli nopea, eikä koira jäänyt jännittyneeseen moodiin sen jälkeen. Rähinä oli siis huomattavasti laantunut. Kysyin onko oikein namittaa rähähdyksenkin jälkeen, eikö se vahvista huonoa käytöstä? Vastaus oli: Ei, tunnetilaa ei voi namittamalla vahvistaa. Lisäksi syöminen itsessään on koiralle rauhoittavaa toimintaa, se ikäänkuin nielee samalla jännitystään. Samaa vaikutusta ei ole esim. leikittämisellä tai lelun antamisella, jotka kiihdyytävät koiraa. Tämä on ollut itselleni suuri oivallus! Vaikka namittaisin väärään aikaan, en ikinä siten pysty vahvistamaan aggressiivisuutta.

    Takapakkia meille välillä tulee, mutta satunnaiset, nopeasti laantuvat kiihtymiset hihnassa eivät nollaa kymmeniä tuhansia onnistuneita toistoja jotka pohjalla ovat. Kyse on ollut kovasta työstä ja sitoutumisesta koulutukseen ja veikkaan että hyvä lopputulos on jokatapauksessa varmempi, kuin pikaratkaisuilla korjatuilla koirilla. Pikaratkaisut (kolinapurkit, vedellä suihkimiset) voivat estää päällepäin näkyvät (ja kuuluvat!) oireet, mutteivat käytöksen syytä. Vastaehdollistamisella korjataan seurauksen lisäksi myös pohjimmaiset syyt, eli lasketaan koiran jännitystä.

    Reply
  • syyskuu 14, 2012 at 7:26 am
    Permalink

    Itse aikoinaan, yli viisi vuotta sitten, hankin ensimmäisen koirani, vuotiaan resuen, joka tuli ensimmäiseen kotiinsa. Meillä meni yli puoli vuotta sen harjoitteluun, että koira edes otti yhtään mitään kontaktia minuun ulkona. Olihan se puuduttavaa, mutta eipä tullut mieleenkään lähteä positiivisesti rankaisemaan, ei ole koiran vika, jos aistit on ylitilassa. Meillä on edelleen namuja mukana joka kerta, kun lähdemme ulos. En usko, että koirani koskaan tulee hihnassa hyväksymään kaikka koiria, eikä sen tarvitsekaan. Sillä oma rankka menneisyytensä. Silti, olemme päässeet pitkälle siedättämise avulla. Jos joku kokee kukkahattuiluksi, niin ihan vapaasti. Minun on mahdotonta kurittaa pelkäävää koiraa.

    Reply
  • maaliskuu 14, 2013 at 12:33 pm
    Permalink

    Minulla on kova uroskoira, jonka kanssa vielä ollut johtajuusongelmia joten nakkien heiluttelut on yhtä tyhjän kanssa silloin kun sitä ei kiinnostanut. Kolinapurkki tehos viikossa, johan laski jätkän korvat ja häntä sinne minne pitää ja alkoi korvat löytyä.

    Kolinapurkkia ei heitellä mihin sattuu ja miten sattuu – eikä liioin yllättäen. Ja purkki pitää aina valmistaa koiran mukaan, hyvin pehmeälle koiralle esim. voi riittää pieni pastillipurkki jossa kovia helmiä sisällä. Ja yleensä purkki heitetään koiran viereen, vain hyvin harvoilla kovilla yksilöillä purkki pitää napauttaa koiran takalapaan, kun ne ei välitä jaloissa pyörivistä purkeista pätkääkään. Purkilla ei koskaan pelotella eikä rangaista, sillä ei siis ole tarkoitus heittää koiraa päähän kun se ei tottele. Purkki on kiellon tehoste, koiraa kielletään ja kun se ei muista kuunnella kieltoa, sitä purkilla muistutetaan -> hei, olen tosissani. Purkkia ei myöskään ole tarkoitus käyttää loppuelämän, eihän siinä olis mitään järkeä kulkea purkki mukana koko loppuelämän, niinkuin ei nakkienkaan kanssa viitsi. Purkista päästään yleensä eroon muutaman tehokkaan käyttökerran jälkeen, sanoisin n. viikossa. Tosin itse kuljetan purkkia irtokoirien varalta mukana, sillä voi tehokkaasti häätää irtokoirat. Eikä purkkia pidä mennä käyttämän ominpäin, yleensä sitä käytetään esim. pienen jääkauden jälkeen, osana muuta koulutusta. Purkki yksinään ei korjaa yhtään mitään, etenkään jos tietotaito on vähän sitä sun tätä….

    Reply
    • maaliskuu 14, 2013 at 12:53 pm
      Permalink

      Nakkien heiluttelu on positiivista vahvistamista. Kuvailemasi ja käyttämäsi tapa on positiivinen rankaisu. Ne perustuvat samaan ideaan; vahvistetta käytetään, kun halutaan lisätä käytöstä ja rankaisua silloin kun halutaan vähentää käytöstä.

      Tutkimusten mukaan positiivisen vahvisteen avulla koulutetuilla eläimillä on vähemmän käytösongelmia kuin rankaisujen avulla koulutetuilla eläimillä. Lisäksi positiivisen vahvisteen avulla eläimen tunnetila koulutustilanteessa on usein miellyttävämpi ja lisäksi se oppii positiivista odotusarvoa omistaajansa kohtaan.

      Siksi minä suosin positiivista vahvistamista.

      Reply
      • maaliskuu 16, 2013 at 3:56 pm
        Permalink

        Toki jokainen saa suosia sitä koulutustapaa, mikä tuntuu omalta. Tokikaan koiraa ei saa koskaan vahingoittaa tahallaan, esim. väkivalloin.

        Halusin vaan tuoda esille miten kolinapurkkia käytetään, koska mielestäni ymmärrät ja kuvaat tekstissäsi sen käytön väärin. Ei ehkä pidä lähteä tuomitsemaan kovin sanoin, jos ei edes ole kunnolla perehtynyt toisten koulutustapoihin… sen sijaan jos on asioihin perehtynyt, niin toki kannattaa aina asioita pohtia ja tarvittaessa kyseenalaistaa.

        Reply
  • toukokuu 1, 2013 at 8:41 am
    Permalink

    minulla on erittäin voimakas ja kova uros koira kotona. remmirähinä + kaikki muu ongelma käytös nuorena. namit eivät todellakaan auttaneet. jääkauden ja kolinapurkin kanssa tehty työ tuotti hienoa tulosta. en voi kuvitellakkaan että lenkille sullosin nameja taskuun. arkitottelevaisuuteen ei tarvita minkäänlaisia nameja ne asiat koiran vaan pitää osata kun ne opetetaan. se on koiraa rakastamista että siltä vaaditaan asioita. koulutukset toko ym harrastukset ovat aivan eri asia. koiran tulee saada palkkio tehdystä työstä ja yhdessä tekeminen täydentää hyvää suhdetta. minulla on todella iloinen ja hyvin käyttäytyvä koira nyt kotona. koira on erittäin rauhallinen esim ohitustilanteissa ja luottaa että ihminen hoitaa tilanteen. koira ei todellakaan ole kärsinyt koulutuksesta vaan saa keskittyä olemaan koira!cesaria lainatakseni: liikunta, kuri ja hellyys tässä järjestyksessä on todella hyvä neuvo!

    Reply
  • joulukuu 8, 2013 at 12:44 am
    Permalink

    Kommentoin tänne, koska noita artikkeleita ei pysty kommentoimaan. Luin nimittäin loistavan artikkelisi remmirähinästä. Itselläni on 7v uroskoira, joka on nuoresta asti räyhännyt vastaantuleville koirille. Olen tiedostanut jo pitkään että vain lisään koirani rähinää lyhentämällä hinaa ja jännittymällä aina kun koiria tulee vastaan, mutta pakkohan se on lyhentaa hihnaa ettei koirani ylta vastaantulijaan, ja tunnetilalleni en voi mitään. Luettuani artikkelin mietin vastaehdollistamista, mikä kävi järkeen. Vaikkakin ensin mietin, että mitä jos vahingossa palkitsen jännittymisestä tai jopa rähinästä. Lisäksi ajattelin, ettei vanha koira muutu, remmirähinäkäytöshän on saanut vahvistua jo vuosia, enkä todellakaan luottanut omiin taitoihini ajoituksen yms suhteen. Laitoin kuitenkin jokaisen ulkotakin taskuun kourallisen herkkuja, ei siitä nyt haittaakaan voi olla. Annoin herkun joka kerta kun vieras koira tuli näkökenttään. Ensimmäisellä lenkillä koirani otti herkun ja alkoi sen jälkeen rähistä. Toisella lenkillä niille koirille joille on ollut lievempi rähinä (pienet nartut jotka ei itse rähise) tuli vain yksi haukahdus. Viikon sisällä niiden kohdalla koira katseli jo minua herkun toivossa (joita se totisesti sai) ja isommat ja urokset sai yhden haukahduksen, jonka jälkeen kontakti palasi nopeasti. Nyt, vajaa 2kk harjoittelun aloittamisesta, vastaan saa tulla koiria muristen ja rähisten, hihna kireällä, vaahto suusta roiskuen, ja koirani katselee vain minua ja kävelee rennosti ohi. Muutenkin koirani on helpompi talutettava, äitini ihmetteli että on kuin eri koiraa olisi ulkoiluttanut. Että oppii se vanha koira ja näköjään omistajakin uusia temppuja, ja vieläpä helposti.

    Reply
    • joulukuu 8, 2013 at 1:12 am
      Permalink

      Hienoa kuulla, että olet onnistunut kouluttamaan koirallesi uuden käytöksen ohitustilanteisiin 🙂 yleensä hyvä lähestymistapa on juuri se, että itse miettii ja järkeilee ja uskaltaa kokeilla. Ja ennen kaikkea jaksaa jatkaa kokeilua ja koulutusta riittävän pitkään, jotta koulutuksella on edellytyksiä onnistua ja edetä 🙂

      Lähetetty iPhonesta

      Reply

Mitä mielessä?