Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Moni koira vetää kuin juna.

Hihnassa kulkeminen ei ole koiran kylkiäisenä saatava ohjelmisto, vaan se tulee omistajan itse asentaa.

Karkeasti hihnakävelyn voi jakaa kolmeen harjoiteltavaan osioon:

  1. Kontakti kuljettajaan – kontaktista aina aloitetaan, koiraa palkitaan siitä, että se katsoo kuljettajaa kohti. Aloitetaan keittössä, sitten olohuoneessa, siiten omalla pihalla, sitten prisman parkkiksella sitten liikenteessä.
  2. Pidetään hihna löysänä ja pyydetään lupia – koiralle opetetaan, että mitä löysempi hihna ja parempi kontakti, sitä kivempiin paikkoihin pääsee ja jos haluat johonkin, pyydä lupaa kontaktilla. Lisäksi herkistetään koira hihnalle vaikkapa niin, että kiristyvä hihna on vihje kontaktiin ja siitä palkitaan.
  3. Erikoistilanteet – mitä tahansa tapahtuu, ota aina ensin kontakti. Harjoitellaan näin: ohitus- ja erikoistilanteissa koiraa palkitaan riippumatta siitä, mitä se tekee. Kun vastaehdollistamista on jatkettu jonkin aikaa, koira alkaa automaattisesti hakea kontaktia kun ohitus lähenee.

Näitä tahkoamalla yhdessä ja erikseen, erilaisten häiriöiden alla ja eri paikoissa pitäisi hihnassa kulkemiseen tulla jokin tolkku. Katso lisävinkkejä: 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

3 kommenttia kirjoitukseen “Kisk kisk

  • tammikuu 10, 2012 at 10:58 am
    Permalink

    Hyviä vinkkejä niitä tarvitsevalle. 🙂 Mutta hei jos saan niin teki mieli kertoa tähän miten meillä… Kun varmasti moni hihnassa-vetäjän omistaja tätä lukee. 🙂

    Niin siis kävelen koirani kanssa hyvin pitkiä lenkkejä usein. Kävelylenkeillä tapaan uppoutua omiin ajatuksiini ja se on päiväni ”semmoinen hetki” you know. 🙂 Jossain vaiheessa n. 20kg painava koirani on ”huomaamattani” alkanut kiskoa kuin vimmattu ja samalla habani kasvanut mittoihin joissa se ei ole koskaan ennen ollut. 😀 (Olen pienikokoinen ihminen.) Ostin hurtalle semmoiset kunnon v-malliset valjaat, jotta tämä sen harrastus ei takuulla painaisi kurkusta ja se voisi hyvin mielin jatkaa vetokoira-urheiluaan. 😉 Välillä käytän itse myös canicross-vyötä …kehittää kivasti silloin keskivartalon lihaksia tuo vastus.

    Eli pointtini on että aina vetämisestäkään ei ”pidä” tehdä ongelmaa, jos siitä ei kumpikaan kärsi. 🙂 Myös omaa asennetta voi vaihtaa! (kunhan ei veivaa sitä asennetta sitten edes-takaisin!)

    Ohitukset meillä ovat sitten normaalin käveleksimisen kanssa erikseen koulutettu juttu.

    Reply
  • tammikuu 10, 2012 at 12:58 pm
    Permalink

    Toi kotona harjoittelu on jotain, mikä usein unohtuu. Hyvä pointti!

    Käytännössä mä epäilen, että toi löysempi hihna/parempi kontakti on koiralle aika hankala tai ainakin vähän epäselvä kriteeri. LIsäksi kontakti on usein mahdotonta, jos hihna on kireä, joten mä ehdotan luvan kysymiseen pelkää kontaktia, se on sekä ohjaajalle. että koiralle yksinkertaisempi.

    Hihnan kireydestä. Mun kokemus on, että se toimii vain, jos koira hyvin selvästi haluaa paikasta a paikkaan b. Mun häiriöherkkä rähisijä oppii kyllä hidastamaan portaissa kun mennään lenkille, koska silla on vain yksi suunta, jonne se haluaa (ulos), mutta ulkona joka puolella on niin mieltäkuohuttavia asioita, että pysähtyminen kun hihna kiristyy, on vetämisestä pois opettamisen kannalta hyödytöntä.

    Pitkillä lenkeillä mä olisin vähän taipuvainen toimimaan kuten edellinen kommentoija, kontaktissa lyhyellä hihnalla kulkeminen ei ehkä ole tarkoituksenmukaista silloin… Ehkä syynä on osittain laiskuus – koiralle, joka on kova vetämään on helpompi opettaa seuraaminen kuin vetämisen lopettaminen. Eli silloin kun en halua koiran vetävän, annan vihjeen seurata.

    Mun edistyneempi koira on opetettu itse hakeutumaan seuraamisasentoon silloin kun joku tulee vastaan – toisen kanssa sitä vasta harjoitellaan. Opetus on tapahtunut suurinpiitein artikkelissa kuvatulla tavalla, ensin keittiössä jne… Mun koirat on kuitenkin niin häiriöherkkiä ja mulla on niin huono onni, että tuota automaattista kontaktin tarjoamista ei koskaan tapahtunut. Mä olen sen sijaan käyttänyt uusi vihje-vanha vihje -menetelmää. Eli siis, kun koira havaitsee vastaantulijan mä annan sille vihjeen siirtyä seuraamaan (kontaktissa) ja jossain vaiheessa koira hokaa tuon ”uuden vihjeen” (vastaantulija).

    Reply
    • tammikuu 10, 2012 at 5:41 pm
      Permalink

      Meillä on myös koira niin innoissaan kaiken ulkona liikkuvan perään, ettei pysähtely auttanut. Koira keksi kyllä jotain katseltavaa tai nuuhkittavaa, vaikkei eteenpäin päässytkään, eikä sitä näyttänyt asia liiemmin haittaavan. Se periaatteessa osasi hihnan löysäämisen häiriöttömässä tilassa, mutta ei malttanut keskittyä ulkona.

      Ongelma ratkesi, kun aloimme peruuttaa rauhallisesti aina koiran vetäessä. Silloin koiralle ei jää aikaa muille mietteille vaan kontakti löytyy nopeammin ja päästään palkkaamaan kehuilla, nameilla tai matkan jatkumisella. Nykyään riittää pelkkä pysähdys, kun koira on yhdistänyt niin hyvin hihnan kiristymisen kontaktin ottoon. Samaan olisi varmaan päässyt treenaamalla enemmän vähällä häiriöllä ja vaikeuttamalla asteittain, mutta se ei ole kaupungissa ihan helppoa, kun pentua ei voi ulkoiluttaa vapaana.

      Reply

Mitä mielessä?