Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Samassa taloudessa asuvien kissojen välillä esiintyvä aggressiivisuus on melko yleinen ongelma. Kiistaa voi tulla resursseista, kuten tilasta, ruuasta tai omistajasta tai persoonat eivät vain kohtaa. Kahnauksia syntyy varsinkin silloin, kun talouteen tuodaan uusi kissa.

Amerikkalaistutkimuksessa selvitettiin 48 kissataistelun taustat ja keinot, joita tappelun vähentämiseksi oli käytetty. Tutkimukseen osallistuneista kissoista tappelun aloittaja oli useammin kolli, ja kohteena olivat yhtä todennäköisesti niin toiset kollit kuin naaraskissatkin.

Saattaa olla, että talouksissa asuvat kissat joutuvat olemaan lähempänä toisiaan kuin mitä ne vapaana eläessään olisivat. On myös mahdollista, ettei kotikissoilla ole ollut aikaa kehittää sosiaalisia taitojaan tai kommunikaatiotaan, kuten rauhoittavia eleitä, riittävän nopeasti. Kissojen sosiaalinen järjestelmä on melko joustava – se riippuu yksilöiden ominaisuuksista sekä resurssien riittävyydestä. Alkukinastelujen jälkeen yleensä vanhat kissat hyväksyvät uudet tulokkaat ensimmäisen kuukauden aikana; kuitenkin mitä iäkkäämpi vanha kissa on, sitä vaikeampaa uuden tulokkaan hyväksyminen voi olla.

Tappeluita voidaan vähentää sosiaalistamalla pentu nuorena muihin pentuihin sekä aikuisiin kissoihin. Lisäksi uusi kissa kannattaa esitellä vanhalle asteittain ja turvata kaikille pääsy tärkeisiin resursseihin. Aggressiivisilla kissoilla käytetään jonkin verran samoja rauhoittavia lääkkeitä ja mielialalääkkeitä kuin ihmisillä – tässä tutkimuksessa lääkkeiden käytöllä ei kuitenkaan ollut yhteyttä aggressiivisuuden vähenemiseen. Lääkkeiden käyttöä ei kuitenkaan voi suositella, sillä niillä voi olla ikäviä sivuvaikutuksia.

Kissat ovat yksilöitä, joilla on omat intressit. Ehkä on järkevämpää antaa kissan itsensä päättää, haluaako se seuraa vai ei.

Ellen M. Lindell, Hollis N. Erb, Katherine A. Houpt, (1997), ’ Intercat aggression: a retrospective study examining types of aggression, sexes of fighting pairs, and effectiveness of treatment’, Applied Animal Behaviour Science 55: 153-162.

Levine, E., Perry, P., Scarlett, J., Houpt, K. A., (2005), ’Intercat aggression in households following the introduction of a new cat’, Appiled animal behaviour science 90: 325-336.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

0 kommenttia kirjoitukseen “Kissojen välisestä aggressiivisuudesta

  • toukokuu 28, 2010 at 5:17 pm
    Permalink

    Minusta ehdottomasti kissojen tulee voida päättää haluaako se kissaseuraa vaiko ei. Meillä oli juuri aikoinaan tilanne, jossa kaksi kissaa kärsivät, koska luultavasti tilaa oli liian vähän, en ole varma olisiko myös nuoremman kissan osalla ollut kyse liian vähästä sosiaalistamisesta aivan nuorena. Nykyisin kissat eivät asu samassa kodissa.

    Reply

Mitä mielessä?