Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Ei se stressaa. Se vain kiukuttelee. Höpöhöpö, ei se pelkää, sehän on ihan rauhallinen. Se ei vastustele, vaan on pörhäkkä.

Eläinten käyttäytymistä on joskus vaikea tulkita. Hevonen voi viuhtoa häntäänsä joko hermostuksesta, turhautumisesta tai kärpästen takia. Se voi pitää korvia taaksepäin kuunnellakseen takaa kuuluvia ääniä tai jostain muusta syystä.

On urheilulajeja, joissa käytetään huipputekniikkaa ja mitataan erittäin tarkasti. Sitten on niitä lajeja, joissa mittarina toimivat tuomarin silmät.Spekuloidaan kouluratsastusta. Keveys on tavoitteena, kuten myös kuuliaisuus, rytmi, apujen käyttö ja niin edelleen. Näitä mitataan silmämääräisesti.

Askellajeja ja täsmällisyyttä on kohtuullisen helppo mitata. Mutta miten kuuliaisuutta mitataan kun ei itse olla selässä? Entä apujen käyttöä kymmenien metrien päästä? Vaikuttaako oma tausta siihen, mitä radalla näkee?

Tulevaisuudessa hevosen reaktioita ja ratsastajan apuja voidaan mitata hyvinkin tarkasti. Voidaan grammalleen tai newtonilleen analysoida ohjastuntuman keveys, pohkeiden käyttämä paine ja hevosen rentous tai stressaantuneisuus käyttämällä sykemittaria, lämpökameraa tai mittaamalla kortisolipitoisuutta syljestä.

Alla yksi esimerkki sykkeen kehityksestä lastaustilanteessa.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Yksi kommentti “Kohta sitä mitataan

  • marraskuu 22, 2011 at 7:11 pm
    Permalink

    Hevosiin voi heijastaa ihan mitä tunteita ja ajatuksia vain katsoja kullakin hetkellä tuntee. On ylpeitä sotaratsuja, kilpailuhenkisiä kouluhevosia, innokkaita kisoihinlähtijöitä, luottavaisia avuttomia..

    Reply

Mitä mielessä?