Koira ei keskity? Käännä ankea treeni hauskaksi!

Kipsaantuuko koirasi hallilla? Jännittääkö sinua kun muut katsovat? Hävettääkö koirasi toiminta ja tuntuuko että juuri sinun koirasi on se vaikein tapaus, joka ei osaa mitään? Menetätkö hermosi koiraan?

Eräänä päivänä kohtasin surullisen näyn, joka palautti mieleen sen että olen itsekin joskus treenannut ajatuksella: sen PITÄÄ. Henkilö oli tullut kaupan parkkipaikalle koiransa kanssa treenaamaan luultavasti häiriöitä. Henkilö seuruutti koiraa liioitellun hitaasti ja aina kun koiran kontakti putosi ja fokus siirtyi ympäristöön, henkilö lähti peruuttamaan voimakkaasti vetäen koiraa mukanaan.

Muistan, että olen itse tehnyt joskus samantyyppistä ”harjoitusta”, yleensä sellaisessa tilanteessa, jossa on 1) paine saada koira toimimaan jossain tilanteessa (itselläni ehkä kun edellinen koirani reagoi herkästi ihmisiin tai kun yritin saada harjoiteltua hallintaa metsässä) tai 2) ei mitään käsitystä miten treenaisin, joten menetän hermoni ja ajan koiran väkisin epäonnistumaan jolloin pääsen ”huomauttamaan” sitä.

Yhtä lailla tämä ilmiö esiintyy, vaikka koiraa ei ”huomautettaisi”. Myös ”palkitsemalla” ilman koiran aitoa motivaatiota saadaan aikaan paineinen tilanne, jossa koira ei joko ota ollenkaan palkkaa vastaan tai ottaa sen, mutta fokus valuu silti muualle. Tämä on tyypillistä vaikkapa namitusohituksissa, joissa tilanne on liian vaikea – koira voi toisella suupielellä ottaa nameja ja toisella räyhätä. Taluttajaa hermostuttaa ja on vaikea olla aidosti iloinen.

Sama ilmiö, mutta hieman käänteisesti tulee helposti esille käsittelytreeneissä. Kun koiralle pitää saada esimerkiksi silmätipat laitettua, harjoittelusta tulee helposti pakkopullaa ja sitä värittää paineen ilmapiiri. Samoin jos taustalla on huoli koiran terveydestä tai muusta asiasta, se helposti heijastuu harjoitteluun niin, että harjoittelu ei ole aidosti hauskaa vaan enemmän väkisin junnaamista.

Kun itse aloitin kouluttamisharrastuksen, silloin pidettiin tärkeänä sitä, että ihmisen piti olla passiivinen ja ilmeetön/eleetön koulutuksen aikana ja nami annettiin koiralle mekaanisesti suuhun. Tunteista – koiran tai ihmisen – ei puhuttu mitään. Kuitenkin väittäisin, että kaikki koiraharrastaminen perustuu tunteisiin, joita se herättää ihmisessä. Ilman noita tunnereaktioita harrastaminen tai treenaaminen tuskin olisi niin merkityksellistä.

Huonojakin treenejä on tehtävä oppimisen matkalla, ja nekin kannattaa antaa anteeksi itselleen. Pääasia on se, että löytyy treenaamisen ilo fokus sekä ihmiselle että koiralle ja kiitollisuus siitä että saa tehdä ja oppia koko ajan uutta.

Miten voi kääntää harjoittelun jälleen hauskaksi?

1. Tutki omia motiiveja – miksi ja ketä varten haluat harrastaa tai treenata asioita koiran kanssa?
2. Kaiva positiivisia puolia koirastasi ja käytä apuna tarvittaessa kouluttajaa joka auttaa sinua hyvien puolien löytämisessä
3. Opettele tietoisesti helpottamaan tehtävää ja keksi varatehtäviä, joihin voit aina palata – käytä näitä myös silloin, kun niitä ei ”tarvitsisi” käyttää
4. Keksi tylsään harjoitukseen jokin uusi juttu, joka tekee siitä hauskemman
5. ”Pelkkää” palkkaamista voi tehdä, ilman että koira tekee yhtään mitään!

Liittymällä VIP-jäseneksi saat enemmän

VIP-jäsenenä pääset kuulemaan kysy & vastaa -tilaisuuden, jossa käydään käytännön esimerkkien kautta läpi sitä, miten harjotitelun voisi kääntää jälleen poisitiiviseen suuntaan kun se on laimennut puisevaksi. Esimerkkeinä mm. jos koira ei keskity vaan fokus menee ympäristöön tai jos käsittelytreeni junnaa paikallaan.

VIP-jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot sekä tulevat vuoden ajan, pääset suljettuun fb-ryhmään ja saat ilmaisen puhelinneuvonnan.