Koiramyyttejä: eroahdistus
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Eroahdistus ei oikeastaan ole ns. häiriökäyttäytymistä, vaikka niin usein sanotaan. Se on täysin normaalia, että ihmisen parhaaksi ystäväksi kautta historian jalostettu laji ei viihdy ilman omaa ihmistään. Ongelma tulee siitä, että koiran käyttäytyminen ei vastaa odotuksiamme.

Mikäli verrataan kahta koiran perustaitoa, sisäsiisteyttä ja yksin olemisen taitoa, usein huomataan, että ihmisten huomio ja koulutusinto keskittyy ensin mainittuun, vaikka sen pentu oppii monesti melkein itsestäänkin. Pennun kanssa monille sisäsiisteys on paljon konkreettisempi ongelma kuin yksinolo. Pentua ei haluta jättää yksin, eikä orastavaa ongelmaa oikeastaan havaitakaan kun ei olla paikalla katsomassa. Yksinolo-ongelma tai eroahdistus tuleekin usein omistajalle yllätyksenä.

Ongelman tunnistaminen voi olla niin ikään hankalaa. Palasiksi revitty sohva on usein merkki eroahdistuksesta, mutta taustalla voi olla myös jokin muu syy. Tyypillisesti yksinolo-ongelmainen koira haukkuu, tuhoaa paikkoja ja tavaroita tai pyrkii ovesta tai ikkunasta pihalle. Onneksi ystävälliset naapurit ilmoittavat yleensä haukkumisesta jo neljän kuukauden jälkeen ;).

Kun ongelma on havaittu, päästään usein neuvojen äärelle. Niitä on sekä hyviä että huonoja. Tässä muutamia ei-niin-hyviä neuvoja, joita eroahdistukseen edelleenkin annetaan.

Sitruunapanta

Sitruunapanta voi estää haukkumista – yleensä tosin ei estä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta haukkua tai muuta tunnetilaa, joka haukkumisen aiheuttaa. Eli koira ei varmaankaan ajattele, että kappas nyt haukkuminen onkin epämukavaa, käynpä rauhallisesti makaamaan omalle paikalleni. Sirtuunapannat (ja kaikki muutkin korjauspannat) lisäävät koiran stressiä ja niiden käyttö voi heijastaa vaikutuksia moneen muuhun tilanteeseen: tavallisen pannan pukeminen tai koiran kiinnisaaminen saattaa vaikeutua.

Rajattu tila

Olen nähnyt ”koirankestäviksi” sisustettuja kodinhoitohuoneita. Laattalattiaisessa ikkunattomassa tilassa eroahdistus ei varsinaisesti parane, vaan yleensä pahenee. Mikäli koiralla on tarve käyttää hampaitaan tai pyrkiä kämpästä pihalle, kodinhoitohuoneeseen sulkeminen ei poista ongelmaa. Päin vastoin; koira alkaa yleensä inhota tätä huonetta ja lopulta myös ihmistä, joka sen sinne raahaa. Tuhottavien asioiden poistaminen koiran ympäristöstä ei saa koiraa unohtamaan, millaista on pureskelu. Ratkaisu on jotain täysin päinvastaista.

Mikäli koira on aiemmin ollut koko kämpässä vapaana ja se yhtäkkiä suljetaan yhteen huoneeseen, se hyvin harvoin auttaa koiraa rentoutumaan. Tilanne on aina arvioitava yksilökohtaisesti, mutta erittäin harvoin tilan rajaaminen poistaa ongelmaa. Äärimmäinen esimerkki tilan rajaamisesta on häkittäminen. Sen osalta voi pohtia, mitä järkeä on pitää koiraa (tai kissaa tai mitään muutakaan eläintä), jos sen oletetaan nukkuvan yöt ja viettävän päivät häkissä. Häkittäminen ei ole perusteltua eikä se opeta eläintä olemaan yksin.

Erinäisten neuvojen keskellä suosittelen ottamaan maalaisjärjen käyttöön ja miettimään, mikä koiran ympäristössä on se asia, joka muuttuessan laukaisee ei-toivotun käytöksen. Jos koira pystyy olemaan koko talossa kun olet kotona, mutta lähtiessäsi se pistää paikat sileäksi, on hyvin todennäköistä, että lähtösi jotenkin liittyy koiran käyttäytymiseen. Jos minä ikävöin koiraani, tylsää oloa ei todellakaan poista se, että lukitsen itseni vessaan.

Yksinolo-ongelmien ratkonta on mahdollista melko yksinkertaisin toimenpitein. Jokaisen koiran on mahdollista oppia olemaan yksin hajottamatta paikkoja. Ei tarvitse potea syyllisyyttä työssäkäynnistä, kun voi olla varma, että koirallakin on kotona kiva päivä.

Katso vinkit yksinoloharjoitteluun täältä!

Aiheeseen liittyvä luento Evidensia Lahdessa!

 

 

 

 

 

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

5 kommenttia kirjoitukseen “Koiramyyttejä: eroahdistus

  • kesäkuu 7, 2016 at 1:07 pm
    Permalink

    tuttavani koiran eroahdistusta lisäsi ”avulias” naapurintäti, joka pysähtyi joka kerta kertomaan koiralle postiluukun kautta kuinka kurjaa sillä täytyy olla yksi kotona ja kuinka ihmiset taas ovat tämän jättäneet yksin. Koira oppi olemaan hiljaa yksin, kun muuttivat pois talosta, missä ei tarvinnut odotella ”päivän sanaa” oven läpi.

    Reply
  • kesäkuu 8, 2016 at 2:34 pm
    Permalink

    Hyvä artikkeli mutta siinä kerrotaan vaan mitä ei pidä tehdä, missä ne ratkaisut tai vinkit on mitä pitäisi tehdä?

    Reply
  • kesäkuu 9, 2016 at 8:54 pm
    Permalink

    Turhauttaa, kun jutussa ei puhuta ratkaisuista tai kerrota käytännöllisiä vinkkejä yksinolon opetteluun. Aina on helppo kritisoida vääräuskoisia, mutta mitä apua siitä on kenellekään? Onpa ihmiset tyhmiä ja eläimet kärsii – joo, mutta mitä voi käytännössä tehdä jos yksinolo ei suju? Kiitos kritiikistä huolimatta blogista, arvostan juttujasi paljon!

    Reply
    • kesäkuu 9, 2016 at 9:19 pm
      Permalink

      Kiitoksia palautteesta 🙂 tämä on tärkeää kun kehitämme blogia edelleen.

      Reply
  • kesäkuu 20, 2016 at 9:22 am
    Permalink

    Sitruunapanta voi olla myös hyödyllinen väline. On hienoa, että edistät positiivista eläintenkäsittelyä ja et kenties sen vuoksi voi hyväksyä seuraavaa lausuntoa, mutta koira voi myös itse kiihdyttää itseään haukkumalla ja huutamalla. Oma koirani on muutaman kerran elämässään tuhonnut ollessaan yksin paljon ja massiivisesti. Se alkaa kitinällä, jatkuu haukulla joka kiihtyy koko ajan (vrt. kiihtynyt ihminen joka lietsoo itse itseään kunnes kiihtymys on aivan tapissa ja jotakin tapahtuu) ja päättyy siihen, että koira käy esim. talon rakenteiden kimppuun. Kun haukku estyy, koira pystyy rauhoittumaan aloilleen ja keskittymään esim. jätettyjen herkkujen syömiseen. Yhtä lailla jos koira on sellainen, joka pyrkii yksinollessaan vahtimaan, se voi kasvattaa itselleen sellaiset tilat haukkumalla, että ongelmakierre pääsee entisestään vahvistumaan. Meillä n. 2 vk haukunestopantaa riitti ja koira on ollut monta vuotta rauhassa yksin. Tietenkin oheen myös liittyvät tukitoimet (joita blogitekstissäsi ei kerrottu, vain asioita siten kuin niitä ei saisi tehdä – mikä on melko epäammattimaisen kuuloista jos on tarkoitus jakaa tietoa): riittävä liikunta ja aktivointi jatkuvasti ja erityisesti yksinollessa, ruokinnan ajoittaminen aikaan, jolloin koira on yksin, lähtörutiinien samankaltaisuus, pienin askelin yksinoloaikojen pidentäminen…

    Reply

Mitä mielessä?