Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Siis ihan ekana, et saa päästää koiraa sänkyyn. Etkä keittiöön. Etkä sohvalle. Etkä ovesta ekana. Etkä pissailemaan tai nuuhkimaan. Etkä koskaan ylemmälle tasolle, kuin missä itse olet. Koska muuten koirasta tulee päällikkö.

En ole löytänyt yhtäkään todistetta siitä, että koiran nukkumapaikka korreloisi jotenkin käytösongelmien kanssa. Tai siitä, että koiran (joka muuten on sosiaalinen eläin) eristäminen tuhannen vuoden yksinäisyyteen jotenkin parantaisi sen käytöstä. Näyttäkää yksi todiste siitä, että sohvalla ja sängyssä makailevien koirien omistajilla on enemmän ongelmia koiriensa kanssa kuin muilla.

Tokihan se on helpompi neuvoa kieltämään koiraa menemästä tiettyihin huoneisiin kuin esimerkiksi auttaa sen oikean ongelman kanssa, oli se nyt sitten vaikkapa ruuan puolustaminen tai hihnarähinä. Yhtä relevanttia on neuvoa omistajaa hankkimaan itselleen uudet kengät, joilla voi korjata koiran yksinolo-ongelmaa. Näille ihmeneuvoille on tarjontaa ja valitettavasti myös kysyntää. On jostain syystä helpompaa neuvoa muuttamaan koko elämä kuin kertoa esimerkiksi mitä vastaehdollistaminen on.

Mitä haittaa siitä on, että koira nukkuu sängyssä? Vastaus: sänkyyn tulee karvoja. Mitä haittaa siitä on, että koira saa olla sohvalla? Vastaus: sohvalle tulee karvoja.

Keskimäärin koirat ovat omistajistaan erossa työpäivien ajan. Voi miettiä, mitä järkeä on hankkia koira, jos se ei saa olla lähellä omistajiaan milloinkaan? Onko se fiksua, että se on työpäivät kodinhoitohuoneessa ja yöt yksinään jossain? Jokainen voi toki itse päättää, missä haluaa koiransa viettävän yöt. Sitä en kuitenkaan voi käsittää, miksi niitä omistajia syyllistetään ja paheksutaan, jotka antavat koiriensa itse päättää, missä ne haluavat aikaansa viettää. Se on todistettu, että mitä enemmän millä tahansa eläimellä on valinnanvaraa tai vapautta tehdä omia valintoja, sitä paremmin se voi. Sitäkään en voi käsittää, että edelleen väitetään, että käytösongelmilla olisi yhteys siihen, saako koira olla sohvalla tai nukkua sängyssä. Tämä ei pidä paikkaansa.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

0 kommenttia kirjoitukseen “Koiramyyttejä osa 5846

  • kesäkuu 10, 2015 at 9:48 am
    Permalink

    Meillä koirat nukkuvat “koirahuoneessa” yöt, siellä on niille oma sohva ja mukavat pedit, koirat viihtyvät siellä ja menevät itse sinne illalla tai päivisinkin ottamaan päiväunia. Ovi on öisin kiinni, koska mieheni lähtee aamuyöllä töihin ja itse jatkan vielä unia. Nuorin koira (6kk) rauhoittuu paremmin nukkumaan loppuyöksi kun sen kanssa ei välissä tuuskata mitään, aiemmin mies käytti sitä pihalla tässä välissä, joka johti siihen että pentu alkoi leikkiä ja riehua loppu aamuyön kun ajatteli että nyt on aika herätä. Koirat ovat koirahuoneessa myös päivisin jos ollaan töissä, koska mielestäni on vain yksinkertaisesti turvallisempaa, etteivät juokse isossa omakotitalossa ympäriinsä keskenään valvomatta. Sitten taas kun ollaan kotona, saavat koirat olla kaikissa huoneissa meidän kanssa. Onkohan mun koirat jotenkin onnettomia, kun joutuvat lukituksi eri huoneeseen, jossa viihtyvät muutenkin ja menevät sinne vapaaehtoisesti päivisinkin pötköttelemään?

    Reply
    • kesäkuu 10, 2015 at 9:55 am
      Permalink

      Joo eivät ole onnettomia, minkä varmaan pystyit kirjoituksesta päättelemäänkin 🙂

      Reply
  • kesäkuu 10, 2015 at 1:06 pm
    Permalink

    Jes, täysi kymppi kirjoitus! Kun meille odoteltiin koiraa, puhuttiin miehen kanssa että “koira ei sitten nuku sängyssä vaan omassa pedissä” ja “koira saa olla sohvalla, mutta komennettaessa tultava pois”. No, jokainen voi varmaan arvata miten siinä kävi… 😀

    Meillä oli lapsuudessani kissoja, ja ne sai olla pöydällä ja ihan just siellä missä halusivat. Mies taas on maalta kotoisin, ja eläimet on selvästi arvoasteikossa pahnan pohjimmaisena.
    Tulos: meillä on kaksi koiraa, jotka nukkuvat yönsä meidän sängyssä ja kissa, joka saa muuten olla varsin vapaasti, mutta ruokapöydälle sillä ei ole asiaa.

    Koirat viettävät päivänsä (siis jos ovat yksin) makkarissa koiraportin takana, ja kissalla muu kämppä hallussaan. Alunperin syy tähän oli se, että en halunnut että pieni pentu joudu vaaraan jos sattuisi löytämään jotain huonosti piilotettua ja vaikka syömään sen, ja ajattelin että ehkä tuntuu turvallisemmalta pienempi tila. Ja toki myös kissan takia, pennut kun ovat vilkkaita, ja vaikka meidän kissamme ei tasan tarkkaan mitään tee (löysi kerran sammakon ja nuoli sen päätä), niin silti, varma on aina varma. Nykyään koirat juoksevat peräkanaa makkariin kun näkevät että olen lähdössä ja tietävät saavansa keksit, joilla harhautan ne lähtöni ajaksi. 🙂

    Välillä sängyssä on hiekkaa, tai huomaa nukkuneensa yön purutikun päällä ja karvoja on aina. Mutta en mä osaisi nukkua ilman noita kahta. Eikä nekään vissiin ilman meitä, kylässäkin tunkevat väkisin viereen tai päälle nukkumaan, vaikka olisi kuinka pieni sänky. Ikinä en ole muuten koiria komentanut kotona sohvalta pois, eli en tiedä onnistuisiko, mutta kylässä kyllä aika hyvin tottelevat. 😀

    Reply

Mitä mielessä?