Koiran motivaatio ja palkitseminen
Koiran kanssa harrastamiseen ja myös arkisen elämän taitojen opetteluun liittyy oleellisesti koiran motivaatio ja palkitseminen. Kun koiralle halutaan opettaa uusia asioita, käytetään hyödyksi palkitsemista. Kun koira saa mielekkäitä seurauksia asiasta, jonka se tekee, se alkaa toistaa tätä asiaa uudelleen. Palkitseminen on tärkein viestinnän muoto ihmiseltä koiralle, vaikka ihminen usein pitää tärkeämpänä erilaisia käskyjä ja vihjeitä. Näiden rakentaminen ja toimivuus edellyttää koiran palkitsemista.
Usein palkitseminen ymmärretään melko suppeasti ja pääasiassa koirien kanssa puhutaan ruokapalkasta ja lelu- tai leikkipalkasta sekä harrastuspuolella sosiaalisesta palkasta. “Palkka” ei kuitenkaan ole materiaa, vaan se on toimintaa – palkkioina voidaan hyödyntää kaikkea sellaista toimintaa, jonka koira kokee mielekkääksi!
Tyypillisiä haasteita koiran palkitsemisessa:
Koira ei halua lenkillä syödä herkkuja tai leikkiä, ja tämä estää edistymistä. Koiraa ei pidä keinotekoisesti ajaa ruokamotivaatioon, eli esimerkiksi nälässä pitäminen harjoittelun takia ei ole eettisesti perusteltua.
Koira kiihtyy palkkioista liikaa, ja ihminen menettää kontrollin. Tämä on tyypillinen käytännön ongelma harjoituksissa, ja syy kiihtymyksen taustalla pitäisi selvittää. Kyseessä voi olla turhautuminen, eli palkkion menettämisen pelko tai muu konflikti tilanteessa. “Liian hyvää” palkkiota ei ole olemassa.
Koiraa ei kiinnosta ihmisen tarjoamat palkkiot lainkaan, eikä sitä voi näin motivoida tai koira menettää kiinnostuksensa palkkioihin nopeasti.
Koira jää liikaa kiinni palkkioihin, eli se ei pysty irrottautumaan palkkioista lainkaan – tässä puhutaan usein luopumisongelmasta ja koiralla on “liian suuri” odotus palkkiota kohtaan.
Kun koiran aidon motivaation ja palkitsemisen ymmärtää laajasti, on mahdollista käyttää palkkioita monipuolisesti ja vaihtelevasti. Erilaisia palkkioryhmiä on yhteensä viisi, ja niistä voi ammentaa loputtomasti koiralle palkitsevia asioita.
Palkitseminen on suuri osa koiran kanssa käytävään vuoropuheluun, eikä pelkästään pieni välimerkki joka annetaan koiralle silloin tällöin. Koira haluaa eri tilanteissa erilaisia asioita, ja mitä enemmän niitä voidaan hyödyntää, sitä parempi kontakti koiraan on mahdollista rakentaa. Koiran ehdotuksiin on helpompi vastata kun palkkioita on enemmän ja aina ei tarvitse kiinnittyä samoihin palkkioihin.
Koirankoulutuksen nykyiset ajatukset on johdettu arkielämään pääosin laboratorioista, joissa on helppo opettaa vaikkapa kyyhkyjä tai rottia painamaan vipua. Tällaista teknistä ja motorista tapaa markkinoidaan myös koirille – ajatellaan, että kouluttaminen on ensisijaisesti motorinen taito. Sitä se onkin, mutta yhtä tärkeää on ymmärtää se, että koira ei elä nälkäisenä laboratorion häkissä, vaan ympäristössä, joka on täynnä palkkioita.
Vaikka kouluttamisen tekniikka olisi hyvin hallinnassa, edistyminen saattaa tyssätä siihen, että koira ei ole valmis työskentelemään tarjotun palkkion eteen. Koiraa kotiolosuhteissa ei voi eikä pidä käsitellä kuten rajoitetuissa olosuhteissa elävää rottaa tai kanaa, joka saa kaiken ruokansa mahdollisesti koulutuksen yhteydessä. Ajatus siitä, että koiran koulutus olisi yhtä yksinkertaista kuin laboratorioeläinten, aiheuttaa epärealistisia odotuksia ja pettymyksiä.
Koiran elämässä pitäisi olla muitakin kiinnostuksenkohteita kuin ruoka. Koiria kiinnostavat esimerkiksi ympäristö, riista, toiset koirat hyvässä tai pahassa, ihmiset ja liikenne. Melko harvalle koiralle ympäristön asiat ovat neutraaleja – jos ne olisivat neutraaleja, ne eivät häiritsisi koiraa eli koiralla ei olisi kiinnostusta niitä kohtaan eikä se toisaalta kokisi niitä uhkina. Näin on todella harvoin koiran kanssa.