Pidän siitä, että koiran ei-toivottu toiminta ei enää ole niin suuri häpeä ja siitä puhutaan. Itse haluan korostaa sitä, että moni koiran nolo tai ikävä toiminta on todellisuudessa aivan normaalia, ei suinkaan epätavallista tai varsinkaan omistajan aiheuttamaa.
Koirat ovat eläimiä siinä missä marsut ja gerbiilitkin – vaikka niihin tulee henkilökohtainen suhde, ne eivät ole koskaan ilkeitä ihmisiä. Koiriin liittyy paljon odotuksia ja paineita, ehkä siitä syystä epäonnistumisen tunne on valtava, kun koira jonakin päivänä haukkuu tai toimii ennakoimattomalla tavalla.
Mikä kaikki on koiralle normaalia?
Oikeastaan voisi kysyä, mitä kaikkea kukin osaa odottaa koiralta. Koirilla on monia normaaleja tapoja, ja hyvin harvoin epänormaalia, pakko-oireista toimintaa. Normaalia toimintaa on siis melkein kaikki mitä koira tekee tai voi tehdä. Ongelma tulee siitä, että koira tekee näitä väärässä paikassa tai väärään aikaan.
Esimerkiksi haukkuminen on täysin normaalia toimintaa koiralle, ja niillä on erilaisia haukkuja eri tilanteisiin. Kaikki haukkuminen ei suinkaan kerro ahdistuksesta, stressistä tai aggressiivisuudesta. Kulttuurimme sen sijaan mielellään leimaa kaiken haukkumisen ei-toivotuksi. Esimerkiksi kokemattoman koiran lajitoverikohtaamisissa olisin todella yllättynyt jos koira ei reagoisi mitenkään; kuitenkin jostain syystä odotetaan, että koirat eivät saisi noteerata kadulla kulkevia lajitovereitaan millään tavalla.
Hihnassa kiskominen se vasta normaalia onkin. Nenä vie koiraa ja sekin on täysin normaalia; koiralla on todennäköisesti hyvin erilainen näkemys – tai pitäisikö sanoa haistimus – maailmasta kuin meillä. Vetäminen on normaali tapa liikkua ja ongelman siitä tekee konteksti.
Innostuminen ja impulsiivinen käyttäytymisnen on niin ikään normaalia. Jos listaisimme kaikki ihanteet ja odotukset paperille, niin mitä koira oikeastaan saisi tehdä ja missä tilanteessa? Koiran odotetaan olevan kiltti ja kuuliainen, mutta onko sen elämäntehtävä olla kiltti vai olla koira?
Pois kitkemiset ja vikalistat
Joku viisas joskus sanoi, että ehkä siksi tartumme ongelmiin, koska ne ovat ensinnäkin ihanan konkreettisia. Niitä on helppo kuvailla ja ne ovat lähes käsinkosketeltavan todellisia. Tilanne voi olla se, että koiran kaikkia toimintatapoja on vaikea hyväksyä ja helposti rakennetaan vikalistoja. Vikalista itsessään johtaa ongelmien korostumiseen ja pahimmassa tapauksessa ajattelu muuttuu niin, että esimerkiksi joissakin tilanteissa reaktiivisesti käyttäytyvä koira onkin yhtäkkiä reaktiivinen koira.
Pois kitkemisen tarve liittyy varmaankin ihmisen hallinnan tunteeseen ja ristiriitaan odotusten ja koiran toiminnan välillä. Joskus voi olla vaikeaa hyväksyä sitä miten koira toimii, jos se ei vastaa odotuksia. Odotuksissa koira innostuisi valtavasti leluista ja herkuista ja ei noteeraisi häiriöitä lainkaan – todellisuudessa koiraa taas voi kiinnostaa haistelu enemmän kuin mikään muu. Tämä tilanne voi johtaa helposti siihen, että haistelu halutaan ”kitkeä pois”. Pois kitkeminen saattaa tuottaa tilanteen, jossa omistaja ja koira ovat eri joukkueissa, mikä taas ei vie hommaa eteenpäin.
Jos koira on kiinnostunut hajuista, ihmisistä tai toisista koirista, tilanne ei todennäköisesti muutu sillä, että omistaja toteaa että hän ei halua koiran olevan kiinnostunut em. asioista. Tilanne voi olla kuormittava, jos omat ja koiran odotukset poikkeavat toistuvasti toisistaan – tulee pettymyksiä puolin ja toisin.
Voiko koirat ikävätkin puolet tai toimintatatavat hyväksyä?
Mielestäni voi ja kannattaa ja jos mahdollista, ilman leimaa. Hyväksyminen ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö asialle voisi tehdä mitään – päin vastoin. Siinä missä poiskitkijä keskittyy vain ongelmaan, istuttaja näkee koko penkin ja hänellä voi olla monia työkaluja muuttaa koiran toimintaa, kun ei tarvitse jumittaa omassa poterossa.
Koirissa on valtavia yksilöeroja ja jokaisella on sekä hyviä että ei-niin-kivoja tapoja toimia – joko opetettuina tai opettamattomina. Itse olen sitä mieltä, että koiran hyväksyminen on paras lähtökohta toiminnan muuttamiselle – pääsee nopeasti tuloksiin, kun löytyy molemmilta se aito motivaatio!
Liittymällä VIP-jäseneksi saat enemmän
VIP-jäsenenä näet videon, jossa käyn läpi erilaisia toimintatapoja lenkillä, kun koira reagoi muihin koiriin.
VIP-jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot sekä tulevat vuoden ajan, pääset suljettuun fb-ryhmään ja saat ilmaisen puhelinneuvonnan.
Jos olet jo VIP-jäsen, kirjaudu sisään nähdäksesi VIP-sisällön.
Eikö sinulla ole tunnuksia? Liity VIP-jäseneksi nähdäksesi VIP-sisällöt!
Haistimus ? – ihan paras!
Mietin tuota palkkaamista/palkkion suuntaa, kun tunnetila on pääosin ’jännittää, ’arveluttaa’, ’pelottaa’, mutta samalla kuitenkin myös kiinnostaa ja lisäksi vain yksittäiset koirat saavat aikaan voimakkaan reaktion. Valtaosa koirista on sellaisia, että saattaa vähän jännittää, mutta Niilo pystyy itse keskittymään ohituksessa muuhun ympäristöön / rauhoittamaan itseään ja ohimenon jälkeen saattaa mennä vähän nuuhkimaan lajitoverin jälkiä. Sitten taas yksittäiset koirat saa aikaan metelin ja riuhtomisen / syöksyn, karvat on pystyssä ja jännittää, mutta heti pölyn laskeuduttua Niilo haluaa kuitenkin mennä nuuhkimaan ohimenneen koiran hajuja, mutta tarvitsee tähän siis selkeästi tilaa eikä jätä näitä koiria koskaan siten, että olisi niihin selkä edellä. Onko sulla ajatuksia, miten pystyisin alkaa monistaa tuota Niilon itse valitsemaa rauhoittumista myös siten, että sama valinta olisi ainakin optiona myös näissä tilanteissa, joissa reaktiona on ollut meteli ja riittäminen?
Haastava tilanne! Kuinka ajoissa tuon reaktion huomaa? Varmasti tässä olisi oleellista kasvattaa turvallisuudentunnetta hallinnan tunteen kautta. Ehkä jos pystyisitte treenata tilannetta, jossa on arveluttava koira ja Niilo oppisi siinä pyytämään itse lisää tilaa? Ongelma on siinä, että hän itsekään ei välttämättä tiedä tarvitseeko lisää tilaa, kunnes on jo hyvin lähellä?
Toisinaan reaktiota edeltää melkoinen etunoja jo joitakin metrejä aiemmin, mutta mitään kontaktia on tuolloin turha enää odottaa, vaikka naru on niin sanotusti kireellä ja viimeksi mainittu on vihje kontaktille. Niilolla on todennäköisesti melko iso tarve ratkaista asia itse, ja sitten jos vielä tunnetila on ristiriitainen, niin loppuukin vähän eväät kesken, kun etäisyys sitten lopulta käy liian lyhyeksi. Toisinaan reaktio saattaa tulla aika räjähdyksenä ja yllättäen, viimeksi mainitut ehkä yleisempiä lenkkien loppupuolella, eli väsymys/yleinen kiihtymystila voi edesauttaa. Täytyy alkaa tarkkailla enemmän, mitä näissä tilanteissa tapahtuu ennen. Erillinen treeni on hyvä idea. Niissä voisi onnistua saamaan Niilolle ainakin ajatuksen itämään tästä ja se voisi jeesiä eteenpäin. Täytyy yrittää vain löytää sopivan reaktion aikaansaava häiriökoira!