Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Ruuhkavuosiratsastajan läpiratsastuskirjoitus pisti miettimään läpi-ilmiötä. Läpiratsastusta pidetään velvollisuutena, jonka usein ratsastuskouluissa suorittavat teini-iän ylittäneet luottotytöt. Läpiratsastus särähtää omaan silmääni melko lailla hevosen simputtamisena – se on ikään kuin kurinpalautus säästöliekillä tunneilla liikkuneelle hepoiselle. Sitä perustellaan sillä, että se on hyväksi – hevonen ei välttämättä sitä vain osaa arvostaa. Joo, ymmärrän kyllä idean; osaava ratsastaja ei välttämättä vedä suusta koko ajan, mikä voi auttaa hevosta rentoutumaan ja venyttämään. Erilainen liikkuminen varmasti kehittää hevosta.

Hevonen on uskomattoman hyvä arvaamaan. Vaikka jokainen ratsastaja on erilainen, hevonen osaa yllättävän hyvin arvata ratsastajan käyttämistä avuista, mitä juuri nyt halutaan. Jos se ei arvaa oikein, kuuluu käsky “kerran vielä”, kunnes hevonen arvaa oikein. Mikä siinä apujen läpisaamisessa on niin vaikeaa, että siihen tarvitaan kokenut ratsastaja? Mitä se oikeastaan tarkoittaa, että avut menevät läpi? Onko läpiratsastus kertaluontoinen “junppa”, jonka tarkoituksena on palauttaa hevosta ja auttaa sitä jaksamaan työssään? Vai onko läpiratsastuksen idea se, että kurinpalautuksen jälkeen epäselvätkin avut menevät hetken aikaa “läpi”, kunnes hevonen turtuu niihin uudelleen?

Jos hevonen on turta avuille, miksi tuppaamme heti ajattelemaan, että se tekee sen tahallaan – se ei kunnioita, ei keskity, ei viitsi, ei halua, kyllä se osaa? Hevosella on varmasti täysi työ yrittää järkeillä, mitä kyydissä keikkuva kädellinen seuraavaksi mahtaa saada päähänsä ja kuten eläimet yleensäkin, se varmasti pääsisi paljon helpommalla jos se tekisi mitä halutaan. Hevonen ei tahallaan jätä asioita tekemättä, jos se tietää nämä asiat omalta kannaltaan kannattaviksi. Miten kerran parissa viikossa ammattilaisen läpiratsastus auttaa hevosta tuntityössä? Ovatko turtuminen ja jäykkyys seurausta läpiratsastuksen puutteesta vai siitä, ettei hevoselle ole alun perinkään opetettu, mitä avut tarkoittavat? Tai ettei ratsastajaa ole ohjeistettu käyttämään yhtä (tarpeeksi selkeää) apua kerrallaan? Jos hevosen toimenkuva on olla arvaaja ja toimia mahdollisimman monella erilaisella ratsastajalla, mitä hyötyä siitä on, että se opetetaan reagoimaan ammattilaisen käyttämiin,  ns. oppikirjan apuihin?

Ja mitä tämä läpiratsastastus ihan konkreettisesti on? Mitä se ammattilainen tekee saadakseen “avut läpi”? Käyttääkö hän niitä voimakkaammin? Miten hän hevosta työstää? Ja pliis jollain muilla termeillä, kuin “kuulolle”, “keskittymään” ja kehonhallinta ja mitäniitäoli.. Siis oikeasti, mitä se ammattilainen tekee siellä kyydissä sen eteen, että hevonen tulee herkemmäksi?

Voisiko tuntihevosia läpiratsastaa niin, että niitä opetetaan reagoimaan mahdollisimman moniin erilaisiin apuihin halutulla tavalla? Pysähtymiselle voi olla sata eri merkkiä. Hevosen voi opettaa pysähtymään, äänellä, vetämällä, horjahtamalla, avaamalla vetoketjun jne. Samoin liikkeelle lähtemiselle; jalkojen puristus, ääni, piiska, hengitys.. mitä tahansa koetaankin tarpeelliseksi. Oikeasta reaktiosta pitäisi seurata vahviste ainakin silloin tällöin, jotta käytös pysyisi yllä. Jos oikeasta reaktiosta ei seuraa mitään (hyvää), käytös sammuu kannattamattomana. Eli kyse on oppimisesta – sammuttamista käytetään koulutusmenetelmänä myös tietoisesti. Hevosten kohdalla sitä ei vain välttämättä haluta nähdä – mieluummin ajatellaan, että se vain kusettaa tai ei viitsi tai ei tottele.. Toinen seikka, joka aiheuttaa turtumista, on varjouttaminen (overshadowing) ja ärsykkeiden sekoittaminen – jos käytetään kahta apua yhtä aikaa, vain toinen vahvistuu; toinen sammuu. Jos  jatkuvasti ratsastetaan kaikki avut päällä, jotkut niistä menettävät ihan varmasti merkityksensä. Näillä menetelmillä eläimille voidaan kouluttaa yhtä ja toista tarpeellistakin, mutta apujen käytössä ne eivät ole kannattavia.

Pitäisikö koiriakin läpitaluttaa? Tai läpitottistaa? Joku ammattilainen kävisi koiran kanssa kentällä ja antaisi koiralle pienen kurinpalautuksen sen oman edun vuoksi. Kun käskyt alkaisivat mennä läpi, koira olisi taas mukavampi omistajankin käsitellä. Kysymys on, millä keinoilla ammattilainen tämän tekisi? Hänellä voisi olla parempi ajoitus, paremmat vahvisteet, kovempi ääni.. Mutta miten se hyödyttää omistajaa, että koira toimii jonkun toisen kanssa? Jos omistaja ei muuta omaa toimintaansa, kuinka pitkään läpitottistuksen jälkeen koiran käytös pysyy yllä? Eikö omistajan kannattaisi palkata ammattimies ennemminkin katsomaan, mitä hän voisi itse tehdä eri tavalla? Jokainen osaa hakea kaupasta paremmat makupalat. Jokainen voi harjoitella ajoitustaan. Kouluttaminen ei vaadi yliluonnollisia kykyjä.

Aika paljon helpottaisi, jos ratsastusta ei enää pidettäisi niin vakavana salatieteenä. Joo, se on varmasti tanssia ja harmoniaa ja hengittelyä ja istuntaa. Mutta niille meistä, jotka eivät ole (ainakaan toistaiseksi) aivan kovimmalla huipputasolla, olisi lohdullista että ratsastus voitaisiin nähdä ärsykkeiden, reaktioiden ja vahvisteiden vuoropuheluna. Ihan ekana hevosta kohtaan olisi reilua se, että opetetaan sille ainakin joitakin merkkejä niin, että se osaa ne ihan varmasti eri variaatioineen. Ja edelleen, hevosta kohtaan olisi reilua, että ratsastajat opetettaisiin käyttämään näitä selkeitä, toisistaan helposti erotettavia merkkejä yksi kerrallaan. Se ei ole kovin vaikeaa. Lapsetkin osaavat kouluttaa eläimille mitä erikoisempia temppuja, mikseivät he osaisi ylläpitää ratsastuskouluhevosilla jo opittuja käytöksiä?

Jos siis hevonen ei tottele, mieti näitä: 1) mitä oikeastaan halusin sen tekevän?, 2) millä vihjeellä pyysin sitä tekemään asian?, 3) teinkö samaan aikaan jotain muuta?, 4) oliko vihjeeni selkä ja erotettava?, 5) onko minulla samalle merkille kaksi erilaista toivottua käytöstä (esim. tuntuma vai pidäte, mistä hevonen tietää?)? 6) kun se viimeksi teki asian täästä vihjeestä, vahvistinko käytöstä?

Vasta tämän jälkeen kannattaa antaa valta mutkusevaankusettaa-tyyppisille ajatuksille 🙂

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

0 kommenttia kirjoitukseen “Koiran läpitottistus

  • heinäkuu 13, 2015 at 7:36 pm
    Permalink

    Hmm… laittoi taas miettimään ja tässä on luultavasti taas syy siihen miksi ns yksityiset hevoset ovat herkempiä ja monesti toimivat parhaiten omistajallaan, koska hänen antamat merkit ovat samanlaisia (ellei sitten omistaja saa hevostaan turtumaan merkkeihin)

    Reply
  • heinäkuu 15, 2015 at 1:45 pm
    Permalink

    Ihannehan on että ratsastuskoulussa oppilaat osaisivat ratsastaa heti kun nousevat ensimmäisen kerran hevosen selkään. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ratsastamaan oppiminen vaatii vuosia, toiset oppivat nopeammin kuin toiset ja kolmannet eivät koskaan.
    Mutta siksi, koska ratsastuskoulussa vasta opetellaan, tekevät oppilaat virheitä. Joskus hyvin paljonkin virheitä. Kuinka kukaan oppisi ratsastamaan koskaan oikein, jos hevonen arvaisi, mitä ratsastaja yrittää saada aikaiseksi, vaikka avut olisivatkin kokonaan väärin? Hevosen tulee reagoida vain oikeisiin apuihin, koska muutenhan ratsastaja ei koskaan opi!
    Kyllä, jotkut hevoset oppivat käyttämään hyväkseen aloittelijoita. Sama hevonen, mikä kuuntelee kokeneen ratsastajan pienintäkin pyyntöä, voi lönkytellä käynnissä mitään tottelematta ympäri kenttää, kun selässä on aloittelija. Miksi tällaista käytöstä voisi sanoa? On lyhyempi sanoa, että se vaan kusettaa, tai se kokeilee. Koska sitähän se on, hevonen käyttää hyväkseen sitä ettei ratsastaja osaa oikein. Eikä ratsastaja myöskään koskaan opi, jos ei saa harjoitella.
    Hevosia tulee läpiratsastaa sen takia, että ratsastajat voisivat oppia. Harvaa osaavan ratsastajan hevosta tarvitsee läpiratsastaa. Eikä ole hevosellekaan kiva, jos se pieni ratsastaja yrittää saada hevosta raviin potkimalla vaan uudelleen ja uudelleen. Hevonen joka on läpiratsastettu, ja sille muistutettu, että sen tulee kuunnella apuja, pieniäkin, kuuntelee herkemmin myös sitä aloittelevaa, jonka avut ovat vielä haparoivia.
    Läpiratsastus ei ole mitään simputusta. Eikä oikein tehtynä edes kurinpalautusta. Läpiratsastuksella hevoselle muistutetaan, että sen tulee reagoida jo pieniin apuihin. Joka kerta. Tämä tehdään voimistamalla apuja silloin, kun niihin ei reagoida. Osaava ratsastaja osaa tehdä läpiratsastuksen siististi hevosta kunnioittaen. Ja kyllä, oikein tehty läpiratsastus palvelee hevosta sekä sen aikana, että sen jälkeen.
    Myös eri ratsastuskouluissa on erilaisia tapoja. Kävin katsomassa tuntia eräällä tallilla, jossa hevosia ei läpiratsasteta. Oli estetunti. Hevosia 5 ja yksi pieni este keskellä kenttää. Ratsastajat eivät saaneet hevosiaan edes ravaamaan, ei ainakaan ilman piiskaa. Ketä sellainen palvelee? Mitä ratsastaja siinä oppii? Nauttiiko hevonen?
    Itse opetan tallilla, jossa hevosia läpiratsastetaan säännöllisesti. Ratsastajat opetetaan hallitsemaan hevosia oikein itse. Vaikka mennään pelkkää käyntiä, kunnes hevonen on hallinnassa ja avuilla. Ratsastamaan oppiminen ei ole salatiedettä, mutta se vaatii ratsastajalta pitkää pinnaa ja opettajilta hyvän suunnittelun, sekä osaavien ratsastajien läpiratsastamia hevosia.
    Miten voi oppia ratsastamaan hevosta oikein, jos sitä ei ole läpiratsastettu kuuntelemaan apuja? Jos hevonen tekisi aina kaiken, mitä opettaja keskeltä huutaa, ilman, että ratsastajan tarvitsee tehdä yhtään oikeaa liikettä? Kyllä oppiakseen ratsastamaan ratsastajan täytyy harjoitella. Hevosella joka kuuntelee oikeita apuja. Sellaisen opettajan ohjauksessa, joka opettaa ne alusta asti.
    Ja kyllä, ratsastajan opettaminen vaatii HEVOSELTA kylmiä hermoja. Suuttua ei saa, vaikka ratsastaja mokailisi mitä. Nostan hattua jokaiselle ratsastuskoulun hevoselle, ja jo niiden takia toivoisin, että ne kaikki läpiratsastettaisiin. Niin kauan kuin ihmiset ratsastavat, täytyy ensin opetella ratsastamaan.

    Reply
  • heinäkuu 15, 2015 at 1:53 pm
    Permalink

    Kommentoin tätä pätkää: “Aika paljon helpottaisi, jos ratsastusta ei enää pidettäisi niin vakavana salatieteenä. Joo, se on varmasti tanssia ja harmoniaa ja hengittelyä ja istuntaa. Mutta niille meistä, jotka eivät ole (ainakaan toistaiseksi) aivan kovimmalla huipputasolla, olisi lohdullista että ratsastus voitaisiin nähdä ärsykkeiden, reaktioiden ja vahvisteiden vuoropuheluna. Ihan ekana hevosta kohtaan olisi reilua se, että opetetaan sille ainakin joitakin merkkejä niin, että se osaa ne ihan varmasti eri variaatioineen. Ja edelleen, hevosta kohtaan olisi reilua, että ratsastajat opetettaisiin käyttämään näitä selkeitä, toisistaan helposti erotettavia merkkejä yksi kerrallaan. Se ei ole kovin vaikeaa. Lapsetkin osaavat kouluttaa eläimille mitä erikoisempia temppuja, mikseivät he osaisi ylläpitää ratsastuskouluhevosilla jo opittuja käytöksiä?”

    Kyllä. Hevosille opetetaan merkkejä. Ratsastajia opetetaan käyttämään näitä merkkejä. Puhtaasti teoreettisessa maailmassa kaikki sujuisi hienosti. Todellisessa maailmassa olemme kuitenkin fyysisiä olentoja, joihin vaikuttavat kaikki fyysisen maailman lait – tahdoimmepa tai emme. Ratsastuksessa on kyse tasapainosta. Ratsastaja pyrkii oman kehonsa tasapainoa säätelemällä muuttamaan koko ratsukon yhteistä tasapainoa. Siksi ratsastuksen oppiminen ja ratsuhevosen kouluttaminen ovat paljon vaikeampia asioita ja vievät enemmän aikaa kuin koiran kouluttaminen. Ratsastaja nimittäin vaikuttaa koko ajan hevoseen ja kouluttaa koko ajan hevosta sekä tarkoituksella että tarkoittamattaan. Istuntaa ja hengitystä harjoittemalla pyritään neutraaliin tilaan, jossa on mahdollista käyttää vain yhtä merkkiä kerrallaan. Koska olemme puutteellisia ruumiillisia olentoja, näiden asioiden opetteleminen vie aikaa, tarkemmin sanottuna koko eliniän. Eikä niitä opi ilman harjoitusta oikean hevosen kanssa. Hevonen joutuu kärsimään aloittelevan tahtomattaan antamista epäselvistä merkeistä. Samalla toivotut reaktiot katovat. Siksi ne pitää välillä opettaa sille uudestaan. Sitä sanotaan läpiratsastukseksi.

    Vaihtoehto on tietysti, että hevonen opetetaan olemaan välittämättä perinteisistä perusavuista, eli ohjista, pohkeista ja painosta. Viimeksi mainittu voi kyllä olla aika vaikeaa, koska suurin osa hevosista seuraa painoa opettamattakin, ihan vain säilyttääkseen tasapainonsa. Perinteiset avut korvattaisiin esimerkiksi äänimerkeillä. Minkähänlaista sellainen ratsastus olisi? Luulenpa, että epätasapainoinen, kehonhallinnaltaan puutteellinen ratsastaja edelleen estäisi hevosta noudattamasta pyyntöjä. Jatketaan siis harjoituksia.

    Reply
    • heinäkuu 16, 2015 at 11:38 am
      Permalink

      Hevosen tasapainon näkökulmasta voidaan ajatella, että ratsastajalla on yhtä suuri merkitys kuin hevosen päällä ja kaulalla. Ja pää ja kaula voivat usein olla lukittuina paikoilleen, mikä estää niiden käyttöä tasapainon säilyttämiseen.

      Reply
  • heinäkuu 16, 2015 at 10:40 am
    Permalink

    Kurinpalautustyylistä läpiratsastusta en voi ymmärtää tai hyväksyä (ja tässä merkityksessä olen itse termiin lähinnä törmännyt). Mutta jos läpiratsastuksella tarkoitettaisiin sitä, että kokeneempi ratsastaja säännöllisesti ratsastaa hevosella tarkoituksenaan tunnustella miltä hevonen tuntuu selästä käsin (onko esim. jäykkyyksiä, joita ei maasta käsin ehkä ole huomattu tai joita kokemattomampi ei ole osannut laittaa merkille) ja käydäkseen läpi hevoselle koulutettuja asioita tarkoituksenaan selvittää, pitäisikö joitain asioita opetella uudelleen/ lisää tms., näkisin toiminnan järkevänä ja hevosen hyvinvointia palvelevana. Tai voisihan tällaisen läpiratsastuksen korvata myös “läpimaastakäsittelyllä”, hevosen terveydentilan ja opetettujen asioiden tsekkauksena.

    Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta! Ja kaikista aiemmista myös. 🙂 Osaat tarttua aina tärkeisiin aiheisiin.

    Reply

Mitä mielessä?