Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Jos jossain vaiheessa hankin koiraa, olen todella vaikeiden kysymysten äärellä. Kun en liputa erityisesti minkään rodun puolesta, valinnanvaraa on paljon. En ole varma jaksanko harrastaa mitään tosimielessä tai varsinkaan mennä näyttelyihin. Se karsii osan myyjistä pois. Toisaalta osan roduista karsin itsekin pois. Koira ei saisi olla liian pieni eikä liian suuri. Ei mielellään paimenkoira eikä varsinkaan metsästyskoira. Ehkä noutajaa voisi harkita. Labbis on mahtava rotu, mutta näyttelylinjaiset ovat karseita möhköjä ja käyttölinjaisia ei myydä kotikoiriksi. Ja miten on terveys tällä suosikilla?

Sitten kasvattaja. Keneen voin luottaa, kun olen lukenut juttuja koirammelehden kurinpitoasioista? Kaikenlaista vilppiä harrastetaan, Venäjältä tuodaan koiria ja väitetään että ne ovat jonkun pentuja ja emä on kuollut ja pennut vaihdettu. Tai sattuu vahinkoastumisia yli 10-vuotiaille loppuun pennutetuille koiraparoille. Tai väärennetään sukutauluja tai vääristellään muuten vaan. Tai pidetään pentutehtaita, joilla ansaitaan vaaterahoja tai joista ihmiset ostavat säälistä. Tai sitten vain jalostetaan ulkomuotoa, ei luonnetta. Tai luonnetta väärään suuntaan. En tarvitse seurakoiralleni käsiin räjähtävää luonnetta tai oikeastaan ylipäänsä luonnetestissä mitattavia ominaisuuksia.

En halua tuontikoiraa. En halua 8 kuukauden ikäistä sakemannimixiä, joka annetaan hyvään kotiin maalle ajanpuutteen takia. Pentu olisi kiva, kun siitä voi paremmin selvittää menneisyyden.

Pitäisikö unohtaa ja hommata kissa..?

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

3 kommenttia kirjoitukseen “Koiraongelma

  • maaliskuu 27, 2012 at 4:55 pm
    Permalink

    Hei koiraongelmainen. Mielestäni olet oikeilla linjoilla siinä, että harkitset tarkkaan yleensäkään koiran ottamista. Valitettavasti myös Kennelliiton piirissä on kasvattajia, jotka välittävät vain rahasta. Valitettavasti myös suurin osa kasvattajista pitää tärkeimpinä jalostuskriteereinä näyttelymenestyksen, luonne ja varsinkin terveys tulevat kaukana jälijunassa mikäli tulevat ollenkaan. Ihan vain yksi esimerkki. Eräs ystäväni olisi halunnut teettää hyväluonteisella ja terveellä koirallaan pennut. Koira ei ollut käynyt näyttelyissä koska siltä puuttui Rodesian leijonakoiran “tärkein” eli vastakarva selästä. Rodoihmiset pitivät tuota “vammaista” sekarotuisena ja täysin sopimattomana siitokseen. Sitten vähän tietoa tuosta Ridgestä, voimakkaimmillaan se aiheuttaa koiralle ns. dermoidis sinuksen l. reiän ihon läpi selkärankaan asti. Että silleen. Lonkkavikainen olisi käynyt ja jopa silmävikainenkin. Että revi siitä sitten ja Kennelliiton väitteistä terveillä koirilla jalostamisesta, se on hyvä vitsi, naurattaisi, jos ei ottaisi niin paljon päähän. Muitakin esimerkkejä löytyy pilvin pimein, väärän värinen, vääränlainen turkki jne. Itse olen päättänyt jättää jäsenyyden Suomen Kennelliitossa ja yhtenä syynä jatkuva hehkuttaminen rekisteröityjen pentujen määrän kasvusta. Missään ei koeta huolta siitä ovatko kaikki yli 50 000 pentua saaneet kunnollisen kodin, jossa koira osataan ottaa koirana samalla kunnioittaen koiran oikeuksia onnelliseen elämään koirana. Liian usein koira päätyy unohdetuksi pihan perälle, rasitetuksi jokaviikkoisilla näyttelyillä tai kokeilla ja yliaktiviteeteilla. Koiran halutaan pärjäävän esim. agilityssa ja samalla unohdetaan koiran terveys ja lihashuolto.

    Varmasti kuitenkin on myös kunnollisia kasvattajia, minäkin olin, kasvatin tosin vain neljä pentuetta ja nyt olen lopettanut ja narttuni on leikattu. Ota maalta sekarotuinen sellainen joka on satunnainen vahinko ei rahantoivossa aikaansaatu. Itselläni on yksi ihana sekarotuinen, ihanaluonteinen terve koira, sen hankin aikoinaan pahimpaan koirakuumeeseen. Yritin minäkin olla ottamatta koiraa. Tosin kissakin on mahtava lemmikki. Mikäli et pidä pitkistä kävelylenkeistä satoi tai paistoi tai koiran kouluttaisesta, ota kissa. Kissa tulee kouluttamattomanakin olemaan ihana lemmikki. Tiedän kokemuksesta kolmen koiran ja kahden kissan onnellisena omistajana.

    Reply
  • maaliskuu 27, 2012 at 7:01 pm
    Permalink

    Hyvä Koiraongelmainen!
    Kiitos, että toit esille niitä pohdintoja, jotka auttavat pääsemään asian ytimeen. Ja kiitos myös Pirjolle kommentistasi. Siinäkin oli erinomaisia näkökulmia ja omakohtaista kokemusta. Koiran kanssa on kiva viettää n. 15 vuotta, jos koira on suhteellisen terve, ei siis hengitysongelmia liian lyhyen kuonon tai liian pienen suulaen vuoksi, jos koiran silmäluomet menevät kiinni, eivätkä silmät ole rutikuivat enimmän osan elämästä, jos koira pystyy loikkimaan ja juoksemaan, jos koira ei joudu pelkäämään kaikkea ihmisistä toisiin koiriin, jos koira ei joudu ikävöimään 9-10 tuntia päivässä samalla lohduttaen itseään jatkuvalla ulinalla tai haukunnalla tai repimällä ovia, kynnyksiä, listoja, huonekaluja…
    Aika paljon edellä mainituista voi eliminoida pois tervettä järkeä käyttäen sekä miettimällä tarkkaan oman ajankäytön ja mahdollisuudet panostaa eläimen hyvinvointiin. “Harrastaminen” koiran kanssa ei takaa sen hyvinvointia, joskus asia voi olla ihan päinvastoinkin, kuten edellä jo luimmekin. On hyvä muistaa, ettei koira voi valita olosuhteitaan, vaan joutuu sopeutumaan meidän ihmisten määräysvallalle. Kaikesta huolimatta on mahdollista onnistua koiran valinnassa, kasvatuksessa, opetuksessa ja elämisestä tämän upean ja sopeutuvan eläimen kanssa.

    Reply
  • huhtikuu 1, 2012 at 4:32 pm
    Permalink

    Hei!
    Mielestäni kannattaa yrittää, jos siltä todella tuntuu! Fiksujakin kasvattajia löytyy – sellaisia, jotka mieluiten antavatkin pentunsa kriittiselle ostajalle. Onhan kriittisyys merkki siitä, että on miettinyt asiat loppuun asti ja osoitus realistisesta ja terveestä näkemyksestä omaan eläimenpitoon. Jos tällainen kasvattaja, jonka kanssa näkökulmat kohtaavat, sattuu löytymään, niin sehän on mahtava juttu sekä kasvattajalle että pennunostajalle.

    Ehkä kannattaa iskeä kortit vaan suoraan pöytään ja tehdä rehellisesti selväksi oma näkökanta. Sillä tavalla selviää nopeimmiten, millaisesta kasvattajasta on kyse. Jos ei kasvattaja kestä kritiikkiä koiranjalostusmaailmaa ja näyttelytouhuja kohtaan, niin kannattaako sellaiselta pentua ostaakaan – ei minun mielestäni.

    (Koirattomuus on varmaan myös ihan hyvä vaihtoehto. Onhan sekin vastuullisuutta, että jättää ottamatta, jos ei ole ihan varma asiasta.)

    Reply

Mitä mielessä?