Koira tunnetaan sosiaalisena eläimenä. Jopa niin hyvin, että ”epäsosiaalisuuden” piirteet leimataan ongelmiksi ja toisaalta sosiaalisuutta pidetään itsestäänselvyytenä eli normina. Koira lajina onkin sosiaalinen, mutta koirien välillä on rotu- ja yksilöeroja, jotka vaikuttavat siihen, kuinka hyvin eri tilanteissa koira tulee toimeen toisten koirien kanssa.
Sen sijaan, että puhutaan koirista, jotka tulevat tai eivät tule toimeen muiden kanssa, pitäisi enemmän puhua tilanteista. Koiralle muodostuu helposti arkipäivän tilanteista konsepteja, eli se osaa niputtaa samankaltaisia tilanteita yhteen. Joissakin tilanteissa koira voi kokea toisen koiran uhkana ja toisessa taas mahdollisuutena. Usein esimerkiksi kotiin tulevat koirat aiheuttavat uhkaa, kun taas samat koirat puolueettomalla maalla saattavat olla täysin ok. Samaan tapaan koira voi olla täysin ok koirapuistossa, mutta jos sama koira tulee hihnassa vastaan, se voi nostattaa rähinän.
Koiran sosiaalisuutta pitäisi miettiä peilaten sitä lajityypillisiin faktoihin. On selvää, että monille koirille oma alue on tärkeä, ja ne puolustavat sitä, aivan kuten ruokaansa, sohvaansa tai omistajaansakin. Arvokkaiden asioiden puolustaminen on kaikille koirille tyypillistä, ja arvokkaat resurssit ovatkin yksi yleisimmistä riidanaiheista tuttujen koirien kesken. Koira on tunnettava lajina, jotta sen kanssa voi ottaa huomioon turvallisuuden, ja jotta voi tunnistaa mahdolliset riskit.
Koirienväliset suhteet monikoiratalouksissa
Tyypillisesti samassa taloudessa asuvista koirista ajatellaan, että ne ovat ystäviä. Usein näin onkin, mutta se ei tarkoita, että suhteet pysyvät hyvinä aina ja kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi sairaus tai kipu saattavat aiheuttaa tuttujen koirien välille vakavia tappeluja. Sairasta tai kipeää koiraa ei koskaan pitäisi pitää muiden kanssa yhdessä ilman valvontaa ja muutenkin monikoiratalouksissa kannattaa kuunnella yksilöitä erityisen tarkkaan. Vaikka koira on lajina sosiaalinen, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että koirat haluavat jakaa elämänsä toistensa kanssa 24/7 – mahdollisesti pienissä ja ahtaissa tiloissa.
Monikoiratalouksissa olisi hyvä olla valmius pitää koiria myös erillään, koska joskus se on koirien hyvinvoinnin etu. Erillään pitämisestä podetaan monesti huonoa omaatuntoa ja huonommuutta omistajana, vaikka käytäntö pitäisi olla täysin normaali kaikkien eläinten kohdalla – jokaisen koiran on halutessaan päästävä pois muiden luota. Koirilla on erilaisia ikävaiheita ja muita vaiheita, jotka heijastuvat koirienvälisiin suhteisiin monin tavoin. Murrosikä ja aikuistuminen ovat tällaisia vaiheita, joissa on normaalia ja odotettavaa, että koirien välille tulee kahnauksia. Kun omistaja on tilanteen tasalla, hän voi toimia koirien parhaaksi.
Koirienväliset suhteet kodin ulkopuolella
Kodin ulkopuolella koira saattaa suhtautua muihin koiriin ns. välinpitämättömästi, mikä on monen omistajan toive. Neutraalilla maalla tämä on mahdollista. Tosin monella koiralla on yksi arkkivihollinen, joka aiheuttaa reaktion, vaikka muut koirat se ohittaisi helposti. Tässäkin voi olla eroja; osalle koirista kotikatu on osa kotia, ja siinä kulkevat koirat ovat uhka. Toisaalta jollekin koiralle koirat sinänsä eivät ole uhka, paitsi tietyssä kontekstissa, eli vaikkapa hihnakohtaamisissa. Usein hihnatreeneissä huomaakin, että vastaantuleva koira ei välttämättä ole se asia, joka reaktion aiheuttaa, vaan se on enemmänkin koko tilanne ja rituaali.
Usein koiran suhtautumista muihin koiriin ja tutustuttamista vieraisiin koiriin on helpointa tehdä kodin tai muun oman alueen ulkopuolella. Tämä selittää osin sitä, miksi harjoituksissa hallilla kaikki tuntuu menevän hyvin, ja kotona lenkillä kaikki menee niin huonosti. On kuitenkin hienoa, jos on edes yksi paikka, jossa koira näkee muut koirat mahdollisuuksina eikä uhkina.
Koirien suhteet vieraisiin koiriin kotona
Aidattu piha tai kotikatu on paikka, jossa näkee tyypillisen suhtautumisen vieraisiin koiriin. Osa koirista pitää omaa aluetta tärkeämpänä ja osa vähemmän tärkeänä. Oman alueen puolustaminen tunkeilijoilta on ollut kautta aikojen yksi koirien tehtävistä, eikä sitä (ihmisen itsensä kehittämää) piirrettä poista nykyiset normit koiran ”yhteiskuntakelpoisuudesta”. Koira hälyttää tunkeilijoista ja puolustaa omaa aluettaan, aivan kuten sille on tuhansien vuosien ajan opetettu – tämä on harmillisen monelle iso yllätys ja ongelma. Jälleen pitäisi palata siihen, mitä faktaa meillä on kustakin eläinlajista, ja miten suhteutamme ison kuvan omaan tilanteeseen.
On siis täysin odotettavaa, että koira ei hyväksy vieraita omilla alueilla, eikä koira miellä välttämättä omaa aluettaan tontin rajapyykkien mukaan. Omaa aluetta saattaa olla auto, mökkitie ja koirapuistokin, jos siellä vietetään paljon aikaa. Oman alueen puolustamiseen voi vaikuttaa, mutta harjoittelussa on tunnistettava koiran aito motivaatio ja edettävä ensin puolueettomalla maalla. Harmi kyllä meille ihmisillekin on muodostunut eri tilanteisiin eri ajatukset, ja monesti puolueettomalla maalla harjoittelussa ei nähdä pointtia, koska ”se ei aiheuta koirassa reaktioita” tai ”ei ne koirat siellä ole ongelma”. Mutta juuri silloin kannattaa harjoitella, kun ongelmaa ei ole!
Hyväksy koira sosiaalisine piirteineen
Kaikkien koirien sosiaalisiin suhteisiin voidaan vaikuttaa, mutta ensisijaista on kaikkien turvallisuus. Jos koira ei nauti toisten seurasta, hyväksy se. Sosiaalisissa suhteissa tärkeintä olisi mielekkäät kokemukset ja myönteinen vuorovaikutus. Vaikka koirasi ei täyttäisi normeja, se voi silti olla aivan normaali koira. Kouluttaminen on usein helpompaa, kun koiran hyväksyy sellaisena kun se on, eikä jää taistelemaan sitä vastaan. Tämä voi olla yllättävän vaikeaa, varsinkin jos oma kuvitelma koirasta ei vastaa todellisuutta, tai jos on vaikka hankittu toinen koira toiselle kaveriksi ja niillä ei sujukaan yhteiselo saumattomasti.
Kaikkeen voi vaikuttaa ja on hyvä aloittaa siitä, että pohtii koiraa lajina ja peilaa omaa koiraa siihen. Toisaalta pitää peilata omaa koiraa omiin odotuksiin ja normeihin ja miettiä sitten, millainen sosiaalinen eläin se oma koira on.
Mitä tehdä, kun vanhempi koira ei hyväksy pentua? Miksi koira hyökkää toisen koiran kimppuun? Miksi vanhempi koira murisee pennulle?
Koira on sosiaalinen eläin, mutta tarvitsee aikaa sopeutua
Koiria pidetään usein sosiaalisina ja sitä ne toki ovatkin. Monet käytännöt koirien kanssa kertovat ihmisten asenteista; monesti oletetaan, että koira heti hyväksyy uuden kaverin ja tulee toimeen erilaisten koirien kanssa. Usein näin onkin, mutta ei aina. Jos kaksi koiraa pitää tutustuttaa toisiinsa, suosittelen aina toimimaan asteittain koirien iästä riippumatta. Asteittainen tutustuminen antaa koirille aikaa sopeutua toisiinsa niin, että turvallisuudentunne säilyy.
Monikoiratalouksissa riidat ovat yleisiä
Melkein kaikilla, joilla on koiria kotona useampi kuin yksi, on myös kokemuksia koirien välisistä riidoista. Näistä ei kovin usein välttämättä puhuta, koska aihe on arkaluonteinen ja usein koirien väleistä syytetään omistajaa. On kohtuullisen normaalia, että koirien välille tulee riitoja. Usein riitojen taustalla on jokin muu kuorma, joka saa koirat olemaan ylipäänsä ärtyisämpiä, jolloin riita laukeaa pienestäkin asiasta. Usein koirien välisissä riidoissa taustalla vaikuttavat stressitekijät, kuten kipu, sairaus, väsymys, kuumuus tai muu vastaava.
Riitoja voi tulla myös juoksujen aikaan tai uroskoirilla silloin, kun naapurustossa on juoksuja. Tyypillisiä ovat myös sellaiset riidat, joissa nuorempi koira alkaa ”haastaa” vanhempaa – nämä ovat tyypillisiä silloin, kun nuorempi koira tulee parin vuoden ikään.
Turvallisuus on omistajan vastuulla
Mikäli koirilla on taipumus alkaa riidellä, niiden ei pidä antaa selvittää välejään keskenään. On erittäin tärkeää, että omistaja kantaa vastuunsa ja takaa koirien turvallisuuden kaikissa tilanteissa. Koirilla ei ole stressitilanteissa mitään eväitä selvittää välejään itse, ja omistajan on toimittava riitatilanteissa aina niin, että kaikkien turvallisuus säilyy. On täysin ok ja normaalia pitää koiria eri tiloissa turvallisuussyistä, vaikka tämä monesti ajatellaankin normista poikkeamiseksi. Mielestäni yhtä hyvin koirien pitäminen erillään osan päivästä voisi olla uusi normaali.
Koirienväliset tappelut ovat valitettavan yleisiä, mutta niistä ei hirvittävän usein puhuta julkisesti, koska niihin liittyy voimakas huonon omistajan leima. Koirienvälisiin suhteisiin liittyy myös paljon uskomuksia, jotka eivät aina palvele sujuvaa yhteiseloa:
- ”Antaa koirien keskenään selvittää välinsä.” Tämä uskomus, neuvo tai kehotus siirtää ihmiseltä vastuun koirien hyvinvoinnista ja turvallisuudesta koirille itselleen, mikä ei ole hyväksyttävää. Koira on kyllä sosiaalinen eläin ja 𝘰𝘱𝘵𝘪𝘮𝘢𝘢𝘭𝘪𝘴𝘪𝘴𝘴𝘢 olosuhteissa niillä onkin paljon työkaluja. Se, mikä meiltä usein unohtuu, on se, että koti ei aina ole läheskään optimaalinen olosuhde, vaan riidat saattavat nousta pintaan esimerkiksi kivun tai sairauden johdosta tai useiden osatekijöiden summana. Koti on myös rajallinen tila, jossa koira ei välttämättä pysty ottaa haluamaansa etäisyyttä tai omaa aikaa toisin kuin joissain vapaammassa ympäristössä. Tämä uskomus on mielestäni yksi haitallisimmista koiriin liittyvistä uskomuksista.
- ”Kyllä se aikuinen koira pennulle ärähtää sitten, kun se saa tarpeekseen.” Ei se aikuinen koira pennulle ärähdä tai laita sitä järjestykseen läheskään aina, vaan ajaa helposti itsensä uupumukseen, jos ihminen ei puutu tilanteeseen. Osa koirista taas komentaa pentua liikaa ja jatkuvasti, ja tästä sitten usein seuraa yllä mainittu ensimmäinen uskomus. Vastuu koirien turvallisuudesta, terveydestä ja hyvinvoinnista on omistajalla, ei koirilla itsellään. Aikuinen koira ei voi mitenkään tietää, miten pennun kanssa kuuluu toimia, eikä se aina itseopiskellen löydä parhaita työkaluja.
- ”Kyllä se narttu sitten laittaa uroksen ruotuun aikanaan.” Tämä esiintyy usein nylkytystilanteissa koirapuistossa ja olen tätä itsekin aikanaan neuvonut. Jälleen kerran, vastuu on koirien omistajilla, ei koirilla itsellään. Nylkytys voi johtua monesta syystä, kuten stressistä. Jos jo muutenkin stressissä olevaa koiraa alkaa toinen koira ojentaa, riski vakavaan tappeluun on suuri. Kannattaa pohtia, mikä nylkyttämisen taustalla on, ja poistua puistosta, jos tätä esiintyy.
- ”Koiria ei voi enää yhdistää jos ne kerran erotetaan.” Tämä inhottava ajatus ajaa koiranomistajia ottamaan valtavia riskejä koiriensa kanssa. Koiria, jotka ovat aivan jaksamisensa äärirajoilla, pidetään samassa tilassa, koska pelätään niiden erottamisen jälkeistä yhdistämistä. Ymmärrän täysin, että koirien pitäminen erillään on joskus erittäin haastavaa. Se on kuitenkin yksi asia, johon 𝘵𝘶𝘭𝘦𝘦 varautua, kun koiria hankkii useamman kuin yhden.
Auta koiria löytämään yhteinen sävel
Uskon, että lähes jokaisessa koiraperheessä on läheltäpiti-tilanteita tai koirienvälisiä ristiriitoja jossain vaiheessa, ja se on täysin normaalia. Koiria ei pidä jättää selvittämään asioita keskenään, vaan ihmisten tulee aktiivisesti puuttua riitatilanteisiin. En tarkoita puuttumisella ”syntipukki”-koiran komentamista ja simputtamista tai koirille huutamista, vaikka ymmärrän, että tilanne on kuormittava myös ihmisille. Monesti oletetaan, että koirien välit ovat kuin suoraan oppikirjasta ja ärhentelyt tulevat yllätyksenä.
Puuttuminen pitäisi tehdä niin, että akuutissa vaiheessa koirat eristetään toisistaan porttien avulla ja varmistetaan niiden perustarpeet.
- Saako jokainen koira riittävästi lepoa omaan ikäänsä ja muihin piirteisiinsä nähden?
- Onko jokaisella koiralla turvallinen olo kotona?
- Onko taustalla stressiä tai kremppaa, lihasjumia tai muuta selittävää tekijää?
- Onko koirilla ollenkaan positiivista vuorovaikutusta ja jos on, missä tilanteissa sitä esiintyy?
Muun muassa näitä seikkoja kannattaa pohtia, jotta koirien yhteiselo sujuisi mahdollisimman mallikkaasti jatkossa.