Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Koirat on kehitetty hyötyeläimiksi erilaisiin omistajaa helpottaviin tehtäviin. Vaikka koiran nykyinen pääasiallinen tehtävä on olla omistajansa paras ystävä, koirilla on silti olemassa rotuun jalostetut ominaisuudet, jotka omistaja saattaa kokea inhottaviksi tavoiksi.

Paimenkoirat jahtaavat kaikkea mikä liikkuu, noutajat kantavat suussaan kaikkea mahdollista, pystykorvat tuppaavat haukkumaan, ajokoirilla mielessä vain yksi tai kaksi asiaa, laumanvartijat vartioivat omaa laumaa alueen koosta riippumatta vaikkei olisi tarvetta. Joskus joku näistä ominaisuuksista muodostuu kynnyskysymykseksi arkielämässä ja eläin päätetään luovuttaa joko eläinsuojeluyhdistykseen tai uuteen kotiin.

Koira valitaan usein kirjan kuvien perusteella, eikä välttämättä tiedosteta lainkaan rodun alkuperää. Lisäksi jalostuksessa huomattava painoarvo on ulkonäöllä. Luonnetestejä toki tehdään, mutta siitä, onko niiden tuloksilla todella merkitystä koti- tai seurakoiralle, voidaan olla monta mieltä. Tai miten testituloksia on järkevää tulkita. Näyttelyissä kai luonnetta arvioidaan sillä perusteella, antaako koira tuomarin tarkastella sitä – täysin harjoiteltavissa oleva asia.

Koska suurin osa ihmisistä haluaa koiran, jonka kanssa pärjää arjessa joten kuten, ei ehkä ole tarpeellista tietää kuinka taisteluhaluinen koira on tai onko se laukaisuvarma.  Tai ovatko sen vanhemmat hyvin koulutettuja. Miksi sota-ajan mittareilla arvioidaan kotikoiria? Pitäisikö ennemmin testata koirien kiltteyttä? Pelkääkö se imuria? Mitä se tekee kohdatessaan lapsen tai kissan? Hyppiikö se vieraita vasten vai nuoleeko se naamaa? Suostuuko se liikkumaan laminaatilla?

Itse haluaisin ehdottomasti koiran naamaanuolevista, hyppimättömistä ja imuria pelkäämättömistä vanhemmista, jotka suvaitsevat kissoja.

King et al. (2012)

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

6 kommenttia kirjoitukseen “Koirien testaamistavat muutokseen

  • elokuu 3, 2012 at 7:22 am
    Permalink

    Jos olisin ottamassa ihan kotikoiraa, haluaisin kyllä tietää laukaisuvarmuudesta. Vuoden verran ääniherkän koiran kanssa asuneena voin sanoa, että ääniherkkyys vaikuttaa kotikoirankin elämään ja paljon.

    Reply
  • elokuu 14, 2012 at 5:04 pm
    Permalink

    Hyvä artikkeli! My thoughts excatly!

    Tohon Frostyn kommenttiin: ääniarkuus on kyllä tosiaan yksi vihonviimeisimmistä ongelmista – varsinkin jos koiralla on myös yksinolo-ongelmia. Mut laukausuvarmuus ei ole ehkä kuitenkaan välttämätöntä lemmikkikoiralle, eikä artikkelissa varmaan tarkoitettu sitä, ettei ääniarkuus olis kiinnostava asia testata. Tavallaan se tulee jo vähän ton imurin myötä…

    Corgin omistajana ongelmaksi imurin kanssa tulee se, että jostain syystä imuri laukaisee paimennuksen ja koira yrittää ihan tosissaan tappaa imurin/paimentaa sitä: se tuntuu olevan rotuominaisuus ja on sekin ehkä nyky-yhteiskunnassa elävälle koiralle hieman kiusallinen ominaisuus, vaikka mä otankin sen mieluummin kuin imurin pelkäämisen.

    Reply
  • elokuu 16, 2012 at 2:49 pm
    Permalink

    Hmmmm. Toisaalta aika moni noista asioista on helposti koulutettavissa. Oma koirani on naamanuolevista, hyppivistä, imurille räksyttävistä vanhemmista, ja joo-o, se nuolee naamani ehkä 100 kertaa päivässä, hyppii kaikkien muiden ihmisten jalkoja vasten paitsi äitini ja imurin kanssa aloitettiin heti pennusta koulutus, että aina kun imuri käynnistyy, maksamakkaratuubin korkki aukeaa ja herkkuja tiedossa. Tästä pääsimme kahdessa viikossa sellaiseen tulokseen, että koira painelee omaan koppaansa aina kun imuri käynnistyy.

    Itse valitsin sähäkän terrierin agilitykaveriksi, sain sellaisen nenä maassa kulkevan vainukoiran, jota ei kiinnosta pätkääkään hyppiä esteitä, vaikka vanhemmat kisaavat agilitya 3-luokassa (kontaktiesteet puolestaan ovat huippuja!!). Niin ja sohvakainaloisen joka nukkuu ehkä 23 tuntia päivästä kainalossa jos annetaan.

    Ehkä tärkeintä on miettiä koirarotua valitessa, mitkä ovat kyseisen koirarodun perus tehtävät, minkälaisia asioita haluan vahvistaa ja minkälaisia sammuttaa. Itse opetin ensimmäisenä terrierilleni jätä-käskyn. Muuten ihan kiva, mutta repimisleikki, joka saisi sen agilityssa syttymään, ei saa sitä enää kierroksille. Toisaalta arjessa hyvinkin näppärä koiran kaivaessa sukkaparin kaapin pohjalta ja juostessa sukat suussa ympäri kämppää. Oikeasti ainakin ensimmäisen koiran kohdalla on todella vaikea päättää ja tietää, mitä käytöstä tulen tarvitsemaan ja mitä en. Ja kummalle asetan enemmän painoarvoa, arjessa selviämiselle vai yhteiselle harrastustoiminnalle? Sen kun osaisi joku meedio kertoa etukäteen 😀

    Reply
    • elokuu 16, 2012 at 3:10 pm
      Permalink

      ”Toisaalta aika moni noista asioista on helposti koulutettavissa.”

      Mikä on otos, johon tämä lausunto perustuu? Esim. sellaiselle koiralle, joka ei alunperinkään pelkää kovin paljon imuria: joo-o, se on helppoa, mutta oletko yrittänyt opettaa sitä sellaiselle joka oikeasti pelkää? Se, että vanhemmat räksyttää imurille, ei välttämättä tarkoita, että koiralla olis ”imurinpelkäämisgeenit” – imuri voi aiheuttaa myös saalistusta, kuten ainakin corgeilla.

      Ansa on siinä, että kuitenkin hirveän suuri osa koirista on hyvin sopeutuvaisia, ja niin kauan kun omalle kohdalle ei satu todella hankalaa yksilöä, on helppo kuvitella, että koira pärjää, koska se on opetettu, vaikka lopulta kyse on siitä, ettei koira alunperinkään paljoa koulutusta tarvinnut vaan sopeutui itse. Luottamus siihen, että kaikki arjen ongelmat ratkeaa helposti koulutuksella katoaa nopeasti kun joutuu tekemisiin sellaisen yksilön kanssa, joka oikeasti sitä opetusta tarvii…

      Reply
      • elokuu 16, 2012 at 3:28 pm
        Permalink

        Se mitä yritin tuossa imuriasiassa tarkoitin sitä, että kun tiedostaa jo pentuikäisen koiran kanssa, mikä voi olla sellainen rodulle tyypillinen reagointitapa, sen saa sammutettua herkemmin, ennen kuin epäsuotuisa käytös kasvaa ongelmaksi. Otokseni on toki todella pieni, enkä tietenkään osaa sanoa, miten toinen koira reagoisi, mutta omani kanssa halusin tämän riskin välttää. Se nimittäin jo ensimmäisellä imurointikerralla rupesi imurille räkyttämään ja hyökkäsi imuria kohti kun imuri käynnistyi, mutta liittämällä imuriin positiivisia asioita, sain koiran sopeutumaan tilanteeseen nopeasti. Ja juuri sitä yritin myös kommentoida, että kaikki vanhemmilla olevat asiat eivät automaattisesti siirry pentuun, kuten juuri tämä imuriräksytys. Ehkä koirani on sopeutuvainen, ehkä autoin sopeutumista tai sitten olen ennakoinut tässä kohtaa oikein.

        Reply
        • elokuu 16, 2012 at 3:40 pm
          Permalink

          No, silloin kun koira syö tai leikkii, se ei pelkää kovin paljoa ja siitä ei kannata vetää johtopäätöksiä siihen, kuinka helppoa on kouluttaa koiraa, joka pelkää (eikä siis syö eikä leiki).

          Kuvamasi menetelmä kuulostaa mun korvaan enemmän vastaehdollistamiselta kuin sammuttamiselta. Se on sinänsä ihan loistava menetelmä, ei siinä mitään, mutta sellaisen koira, jolle ärsyke on liian voimakas ja pelottava, jotta se söis tai leikkis, tarvitsee vastaehdollistamisen lisäksi siedätystä. Ja siinä vaiheessa se alkaa musta olla enemmän, mitä normaalilta koiranomistajalta voi odottaa.

          Myöskin toi välitön imurin kimppuun käyminen ja räkyttäminen kuulostaa mulle enemmän saalistukselta kuin pelolta, vaikka näkemättä on tietenkin vaikea sanoa, joskus koirat tuntuu ajattelevan, että hyökkäys on paras puolustus. Se ei ehkä ole niin vaikea ongelma kuin koneiden pelkääminen, mutta voi aiheuttaa ainakin kesäisin hallintaongelmia ja vaaratilanteita esim. ruohonleikkureiden kanssa

          Reply

Mitä mielessä?