Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Suun aukominen, hännän viuhtominen, irvistely, kielellä pelaaminen, pään heiluttelu, luimistelu, askeleiden lyhentäminen, jännittyneisyys, selkä notkolla kulkeminen, pukittelu, pystyyn hyppiminen… Kaikki tuttuja kaikille hevosihmisille.

Kouluratsastuskilpailuissa kaiken pitäisi olla rentoa ja harmonista. Näin ei kuitenkaan ole, tutkimuksen mukaan kaikilla tasoilla kouluradoilla esiintyy konfliktikäytöstä. Jännittynyttä liikkumista ja hännän viuhtomista sekä suun aukomista ja kuolaimen vastustelua.

Mistä nämä käytökset johtuvat? Lähes kaikki ovat pelkoraktiojohdannaisia, joita hevonen alkaa tehdä välttääkseen painetta tai epämukavuuden tunnetta. Vaikka varsinainen epämukava apu ei enää aina esiinnykään, sitä edeltävät vihjeet saattavat laukaista käytöksen vanhasta muistista. Sillä on siis merkitystä, miten hevoselle erilaisia liikkeitä koulutetaan. Jos hevonen on oppinut vastustamaan kuolainta esim. aukomalla suutaan, tietyt tilanteet saattavat saada sen aukomaan suutaan jopa ilman kuolainta. Jos hevonen on kokenut tietyn liikkeen harjoittelun vaikeaksi ja epämiellyttäväksi, liike saattaa itsessään saada aikaan konfliktikäytöksiä.

Kilpailutilanne on oiva peili; se voi kertoa tuomareille, miten hevonen on koulutettu tai miten sitä kotona ratsastetaan. Kannattaako harjoituksissa ruokkia konfliktikäytöksiä, jos niitä ei kilpailuradalla haluta nähdä? Kannattaako konfliktikäytöksiä estää mekaanisesti sulkemalla hevosen suu turpahihnalla tai apuohjilla? Kannattaako hevosta kouluttaa tai läpiratsastaa siten, että se potkimalla vastustaa eteenpäin pyytävää apua?

Ei välttämättä. Mekaaninen estäminen tai yksittäisellä koulutuskerralla perustellut potkimiset saattavat näkyä hevosessa hyvin pitkään. Turpahihnan kiristäminen estää suun aukomisen, mutta ei poista tunnetilaa sen taustalta. Apuohjat estävät pään liikkeitä, mutta eivät opeta hevosta liikkumaan oikein. Pohjemerkin alleviivaaminen potkimalla saa varmasti aikaan nopee liikkumista, mutta kylkiäisenä saattaa käytökseen tallentua ikävä mielentila ja pohkeen siistikin käyttö voi aiheuttaa konfliktikäytöstä.

Koko ajan ei ole mahdollista pysyä hevosen mukavuusalueella. Jotkut liikkeet ovat fyysisesti hyvin vaikeita, mutta silti niitä täytyy harjoitella – toki asteittain, mutta joskus kuitenkin ekaa kertaa. Tässä kohtaa kuvioihin astuu vahviste. Riittääkö pelkkä paineen poisto tsemppaamaan hevosta tekemään vaikeita kuvioita? Jos se ei riitä, kannattaako ottaa toisenlaiset vahvisteet käyttöön?

Konfliktikäytösten osalta ei kannata tuudittautua siihen uskoon, että ne vähitellen karisevat pois kun fyysinen kunto paranee ja toistoja tulee paljon. Ne saattavat näkyä liikkeissä yllättävänkin pitkään.

 

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Mitä mielessä?