Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Assosiatiivinen oppiminen perustuu siihen, että eläin muodostaa assosiaatioita kahden tai useamman tapahtuman välille. Assosiatiivisen oppimisen kaksi osa-aluetta ovat klassinen ehdollistuminen ja operantti ehdollistuminen.

Klassinen ehdollistuminen

Klassinen ehdollistuminen on kyseessä silloin, kun eläin oppii, että tietty tapahtuma ennakoi jotakin toista tapahtumaa. Esimerkiksi koira oppii, että ulkoilu lähenee kun omistaja alkaa etsiä kaulapantaa ja talutushihnaa. Klassista ehdollistumista tapahtuu koko ajan, ei ainoastaan kouluttaessa. Eläimet ovat taitavia ennakoimaan tapahtumia. Kynsileikkureiden esiin kaivaminen voi ennakoida epämukavuutta ja kipua, toisten koirien kohtaaminen voi ennakoida epämiellyttävää kohtelua jne.

Operantti ehdollistuminen

Operantti ehdollistuminen on kyseessä silloin, kun seuraukset määrittelevät käytöksen esiintymistä. Eläimet tekevät useammin niitä asioita jotka tuottavat niille hyötyä ja harvemmin niitä asioita joista on niille haittaa. Eläin oppii nopeasti kannattavat käytökset, kun seuraukset osataan tehdä sille positiivisiksi. Operanttia ehdollistamista hyödynnetään kouluttamisessa siten, että seurauksia hallitsemalla voidaan hallita käyttäytymisen esiintymistodennäköisyyttä. On olemassa käytöksiä, joita eläimen halutaan tekevän usein ja toisaalta käytöksiä, joiden halutaan esiintyvän harvoin jos lainkaan.

Positiivisen vahvistamisen tavoitteena on lisätä tietyn käytöksen esiintymisen todennäköisyyttä. Käytännössä eläin palkitaan silloin, kun se tekee oikeita asioita, jolloin muodostuu assosiaatio tietyn käytöksen ja miellyttävän seurauksen välille.

Negatiivinen vahvistaminen tarkoittaa sitä, että eläin tekee asioita, jotta epämiellyttävä ärsyke loppuisi. Käytännössä eläin oppii myötäämään paineesta, eli paineen loppuminen toimii tässä tapauksessa käytöstä vahvistavana tekijänä.

Positiivisen rankaisun tavoitteena on vähentää käytöksen esiintymisen todennäköisyyttä. Käytännössä käytöksen seurauksista tehdään eläimelle epämukavat, jolloin se välttää kyseistä käytöstä. Positiiviseen rankaisuun liittyy useita eettisiä-, terveydellisiä- ja hyvinvointikysymyksiä, eikä sitä voida pitää asianmukaisena kouluttamiskeinona.

Negatiivisen rankaisun tarkoituksena on vähentää käytöksen esiintymisen todennäköisyyttä. Ei-toivotun käytöksen seurauksena poistetaan palkkion mahdollisuus.

Heidenrich, B. (2007), An Introduction to positive reinforcement training and its benefits, Journal of Exotic Pet Medicine 1: 19-23.

Pearce, J. (2008), ’Animal learning and cognition, an introduction’, third edition, psychology press, UK.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

0 kommenttia kirjoitukseen “Kouluttamisen peruskäsitteet – assosiatiivinen oppiminen

Mitä mielessä?