Kouluttamisen peruskäsitteet: sosiaalinen oppiminen
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Sosiaalista oppimista tapahtuu silloin, kun eläin oppii tarkkailemalla toisen eläimen käyttäytymistä. Esimerkiksi kasvinsyöjät oppivat välttämään myrkyllisiä kasveja seuraamalla vanhempien eläinten syömistapoja. Tämä ei ole ainoa tapa oppia asiaa, mutta se voi olla tietyissä tapauksissa helpoin tapa. Esimerkiksi jos pentueen yhdelle pennulle sattuu järkyttävä arviointivirhe ja se putoaa kopasta, muut saattavat välttää tiettyjä ”vaarallisiksi” todettuja alueita tapauksen jälkeen. Tämä on yleistä tuotantoeläimillä, jotka näkevät lajitovereidensa joutuvan inhottaviin hoitotoimenpiteisiin.

Sosiaalisen oppimisen olemassaolosta voidaan spekuloida paljon; on vaikeaa määritellä, mikä on sosiaalisen oppimisen ja assosiatiivisen oppimisen raja. On mahdollista, että sosiaalista oppimista ei tapahdu ollenkaan, mutta silti tekijä voi vaikuttaa tarkkailijan käytökseen (ns. sosiaalinen vaikutus) esimerkiksi haukkumisen tai haukotuksen tarttuminen.

Koiraa ei ehkä kannata kouluttaa istumaan näyttämällä mallia. Toisaalta pentu saattaa huomata tienaamisen mahdollisuuden kun näkee toista koiraa palkittavan istumisesta. Se, että koira oppii lukemaan kanssaihmistensä eleitä ja ilmeitä, ei ole sosiaalista oppimista. Koira oppii tulkitsemaan eleitä sillä perusteella mitä niistä sille seuraa. Venyttely CSI:n jälkeen saa aikaan innostuspiikin koirassa. Tämä ei kuitenkaan ole perheen sosiaalisten normien opettelun tulos vaan vihje, joka luotettavasti ennakoi iltapalveluita.

Sosiaalinen oppiminen voi tapahtua sekä vaarojen välttämisessä että hyvien asioiden saavuttamisessa. Aina ei tarvitse oppia kantapään kautta.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Mitä mielessä?