Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Koirien aggressiivisuuteen vaikuttaa geenit ja ympäristö. Ongelmaan on etsitty ratkaisua eri työkaluilla, kuten ympäristön muokkaamisella, kastroinnilla tai steriloinnilla, lääkkeillä sekä käytöstä muokkaavalla harjoittelulla. Espanjalaistutkimuksessa arvioitiin kuinka tehoksta osallistuminen ohjattuun käytöksen muokkaamisharjoitteluun oli aggressiivisuuden hoidossa. Tutkimuksessa käytettiin neljääkymmentä aggressiiviseksi tunnettua koiraa, jotka osallistuivat yhteensä 368 harjoitussessioon.

Koiran edistymiseen vaikutti eniten omistajan sitoutuneisuus ja harjoittelun sisällön ja tarkoituksen ymmärtäminen. Sitoutuneet omistajat harjoittelivat koiriensa kanssa myös kotona ja saavuttivat myös nopeammin tuloksia. Osallistumisaktiivisuus laski kolmannella viikolla riippumatta tuloksista; vain kymmenen prosenttia aloittaneista jatkoi ohjelman loppuun, kunnes koiran käytös oli kokonaan parantunut.

Koirien käytös muuttui kuitenkin suhteellisen nopeasti, 85 prosenttia saavutti tavoitteensa viidennellä harjoittelukerralla.Moni aloittaa kouluttamisen innokkaasti, mutta vähitellen harjoittelumotivaatio laskee. Monille riittää aggressiivisuuden käsittelyssä pienikin edistyminen – vaikka koira ei olisikaan ’valmis’, käsittely on entiseen verrattuna helpompaa ja se voi riittää monille.

Tärkeintä koulutuksen suunnittelussa on säätää oma motivaatio kohdalleen, miettiä mitä haluaa ja miksi. Ammattilainen voi auttaa näkemään miten nämä tavoitteet saavutetaan. Se, milloin koulutus on valmis, jää omistajan päätettäväksi.

Vilaplana, Mariotti, Rodrïguez, Amatt, Tejedor, Manteca, (2010), QUALITATIVE ANALYSIS OF DOG BEHAVIOR MODIFICATION TRAINING SESSIONS, Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research, 1: 44-45.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Mitä mielessä?