Kovat otteet lisäävät kovia otteita

väkivalta ei kuulu koiran kouluttamiseen

Noh, jokainen valitsee ne omat koulutusmenetelmät, jotka toimii just sille omalle koiralle (eli kaikki käy, en halua tehdä valintaa tai ajatella asiaa). Kovat otteet on niin kovin suhteellisia (eli niitä voi käyttää). Ei kaikille vaan toimi namit, esim. näille haastavammille roduille (eli en halua käyttää niitä).

Joskus koiran toiminnan muuttaminen edellyttää itseltä asennemuutosta ja mukavuusalueelta poistumista. On helpompaa olla muuttamatta mitään, aikaa säästyy ja ennen kaikkea ei joudu tekemään töitä oman mielen kanssa. Tämä on aivan ok. Se kertoo vain siitä, ettei ongelma ole niin iso, etteikö sen kanssa voisi elää. Sen sijaan voi etsiä syitä ja selityksiä sille, miksi juuri oma eläin ei opi samalla tavalla kuin muut. Tämä on X-rotuinen, jos tiedät mitä tarkoitan. Kasvattaja sanoi, ettei tätä voi herkuilla kouluttaa, enkä siksi vaivaudu edes kokeilemaan. Naapuri sanoi, että ei kannata antaa sen pomottaa, tokihan tottelen naapuriani.

Kovat otteet ovat tyypillinen tapa puuttua ongelmiin

Tutkimusten mukaan on yleisempää, että joutuu oman koiransa puremaksi kuin vieraan koiran. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että ihmiset oppisivat tulemaan toimeen omien koiriensa kanssa. Koiranomistajille tehtiin kysely, jonka avulla selvitettiin, mistä ja minkälaisia neuvoja käytösasioihin haettiin ja miten ne toimivat. Suosituimmat lähteet vinkeille olivat omat ideat ja kouluttajat. Omat ideat saattoivat perustua tv-ohjelmiin, nettikirjoituksiin tai kirjoihin.

140 vastauksen joukosta kävi ilmi, että ns. kovia otteita käyttävien koirat reagoivat menetelmiin muita enemmän aggressiivisesti puolustautumalla. Kovia otteita olivat lyöminen tai potkiminen, koiralle muriseminen, esineen ottaminen väkisin pois korian suusta, alfarullaus, tuijottaminen, huutaminen, alistaminen maahan ja ns. puhuttelu, eli poskista kiinni ja ravistelua. Tarkennetaan sen verran, että nämä menetelmät oli luokiteltu koviksi, vaikkei kaikkiin niihin liittynyt edes koiraan koskemista. Menetelmät ovat joko käsiksi käymistä tai sillä uhkaamista (joka on yhtä vakavaa kuin käsiksi käyminen).

Koiraan käsiksi käyminen on turvallisuusriski

Huono uutinen oli se, että kovistelumenetelmiä kokeilleet olivat usein aikaansaaneet koiralta aggressiivisen reaktion, eli ongelma oli pahentunut ennen asialliseen neuvontaan pääsyä. Toisaalta ne, jotka raportoivat käyttävänsä makupaloja koulutuksessa, olivat kokeneet vähemmän aggressiivisia reaktioita koiriltaan. Rankaisu ja sen uhka lisäävät koiran pelkoa ja levottomuutta, mikä taas lisää puolustautumisaggressiivisuuden esiintymistä, mikä lisää omistajien riskiä tulla purruiksi.

Peloissaan oleva eläin puolustaa aina itseään, ellei sillä ole mahdollisuutta poistua uhkaavasta tilanteesta. Minusta on täysin vastuutonta, että ihmisiä neuvotaan edelleen käymään käsiksi koiriinsa, pelottelemaan ja uhkaamaan niitä. Tutkimukset osoittavat yksiselitteisesti, että mitä kovempia otteita käytät, sitä kovempiin otteisiin koira tottuu ja sitä kovempaa se otteisiin vastaa. Miksi kaivaa verta nenästään?

Jokainen voi miettiä, kuinka mukavaa on olla sellaisessa suhteessa, jossa päivittäin uhataan väkivallalla. Henkisellä tai fyysisellä. Jos et arvosta mykkäkoulua, älä hyväksy jääkautta. Jos et halua, että kumppanisi elää jatkuvassa käsiksi käymisen pelossa ja epävarmuudessa, älä aiheuta tätä tunnetta koirallesi.

Herron, Shofer & Reisner, 2009

Mitä mielessä?