Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Moni ei pidä siitä että kritisoin koirakuiskaajan menetelmiä täällä. Asioita on kuitenkin nostettava esille. Niin tekevät tällä hetkellä hyvin monet tahot maailmalla. Eläinlääkärit, eläinkouluttajat sekä eläinsuojelujärjestöt ovat nousseet vastustamaan kk:n käyttämiä keinoja, koska keinoista aiheutuvat käytösongelmat ovat eläinsuojeluongelma, joka putoaa eläinlääkäreiden ja kouluttajien syliiin.

Koira ei ole susi. Piste. Potkimisilla, floodingilla, piikkipannoilla ja kolinapurkeilla aiheutettuja vahinkoja korjataan päivittäin – itse asiassa käytösneuvojien suurin työllistäjäryhmä ovat ne, joille on jo yritetty vähän kaikkea. Vaadi enemmän kuin ympäripyöreitä ohjeita dominanssista, masteroinnista, laumanjohtajuudesta tai muusta. Vaadi ohjeet paperilla. Jos ohjeet epäilyttävät, luetuta ne eläinlääkärillä ja pyydä kommentit.

Eläinlääkäri osaa arvioida, ovatko suositellut keinot eläimen hyvinvoinnin kannalta tarkoituksenmukaisia.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini!

0 kommenttia kirjoitukseen “Kuiskaus vai karjaisu?

  • syyskuu 3, 2011 at 10:38 am
    Permalink

    Hienoa asiaa, täälläkin tapaa noita kurilla ojennukseen ihmisiä :((((

    Reply
  • Pingback: Voiko sitä paremmin sanoa « supernarttu

  • syyskuu 3, 2011 at 1:23 pm
    Permalink

    Kaikki totta, paitsi ettei suttakaan voisi missään nimessä kouluttaa mainitsemillasi metodeilla (potkiminen, flooding…) susi on erittäin arka eläin ja lopputulos olisi todennäköisesti reippaasti huonompi kuin koiran kanssa, joka onnettomuudekseen on jalostunut kestämään ihmisiltä hyvinkin outoa kohtelua.

    Myös siitä olen eri mieltä, kannattaako saamiaan koulutusohjeita näyttää eläinlääkärille. Eläinlääkärillä ei ole juurikaan koulutusta eläinten käyttäytymisestä, ellei ole itse sitä hankkinut (tai asiat viime aikoina kovasti muuttuneet). Valitettavasti moni eläinlääkäri yhä on äärettömän hämmästynyt kun asiakas menee koiransa kanssa pyytämään että se tutkitaan kirsusta hännänpäähän kivun ja sairauden varalta käytösongelmien takia. Vaikka tämä kuitenkin on asia, mihin eläinlääkärit ihan oikeasti on koulutettu. Yleensä kouluttajilla onkin hiljaista tietoa siitä, minne paikkakunnalla kannattaa eläin viedä, että se myös tutkitaan. Eläinlääkärit eivät ole käyttäytymisasiantuntijoita, heillä on aivan eri alan koulutus. Ainoa mihin he voivat kouluttamisen osalta vastata on se, saako koiraa lyödä, ja sen tietää jokainen eläimenomistaja muutenkin, toivottavasti.

    Kouluttajan valinnan täytyy lähteä siitä, että ottaa selvää kouluttajan taustasta ja metodeista ja hankkii itselleen tietoutta riittävästi että pystyy tekemään järkevän valinnan. Ikävä kyllä on niinkin ettei mikään loistokouluttajien määrä poista sitä asiaa että eläimen omistajalla itsellään on vastuu opetella ymmärtämään eläimensä lajityypillistä käytöstä.

    Reply
    • syyskuu 4, 2011 at 2:12 pm
      Permalink

      Olen täysin samaa mieltä kanssasi Minna!

      Reply
  • syyskuu 3, 2011 at 4:42 pm
    Permalink

    Minä olen myös törmännyt tuohon, että ensin kokeillaan kaikenlaisia kummia keinoja, ja vasta sitten aletaan oikeasti kouluttamaan. Niin sanotut pehmeämmät keinot ovat usein ihmisillä se viimeinen vaihtoehto, johon perehdytään kun ne piikkipannat eivät auttaneetkaan. Sitten sitä saa korjailla useampaa ongelmaa, kuin jos alkuperäiseen ongelmaan olisi tartuttu heti oikealla tavalla.

    Reply
  • syyskuu 4, 2011 at 7:12 pm
    Permalink

    Hohhoijaa, taas kyllä huomaa kuinka asiat otetaan irti niiden oikea oppisesta käytöstä ja tarkoituksesta. Se on selvä että jos piikkipantaa käytetään väärin koiran kouluttamiseen siitä on haittaa paitsi fyysisesti myös henkisesti. Kolinapurkistakin on haittaa – kun sitä käytetään väärin. Selättäminen väärässä kohtaa ei myöskään varmasti auta koiran koulutuksessa. Hyötyä ei ole myöskään herkkujen tarjoamisesta, lelun antamisesta tai koiran kehumisessa väärässä kohtaa.
    (Koiraa ei tietenkään saa potkia (tämän tietää jokainen), mutta tämä ei kuulu esimerkiksi KK:nkaan metodeihin. Koiran koskettaminen jalalla on mielestäni täysin eriasia kuin potkiminen.)

    Koira ei ole susi. Kyllähän nyt jokainen meistä tietää ettei kotikoira ole sama asia kuin villi susi. Silti meidän Sesseillä on lähestulkoon samat tarpeet, käyttäytymismallit ja geenit kuin susilla. Siksi susilauman tarkastelu auttaa suuresti koiran tarpeiden ja käyttäytymisen ymmärtämisessä.
    Kesykoiran syntyessä eli ts. susien liittyessä ihmisten laumaan, on tuskin koiria kuitenkaan koulutettu pelkästään herkkupaloilla, leluilla ja naksuttumilla?

    Tärkeintä omasta mielestäni on se että koira todella ymmärtää että sinä olet se, joka päättää miten asiat hoidetaan. Koira on laumaeläin, joka tarvitsee johtajan. Jos ihminen ei johtajana pysty toimimaan, yrittää koira hoitaa tämän roolin. Yleensä erittäin huonolla ja jopa tuhoisalla menestyksellä, kesykoirasta kun on tarkoituksella pyritty jalostamaan Alfan taidot pois. Koiran kunnioitus täytyy ansaita, se onnistuu parhaiten täyttämällä koiran perustarpeet, eli paitsi tarjota ravintoa ja koti, niin myös johtaa koiraa ja tarjota johtajan täydellinen turva.

    Koirat selättävät toisiaan, koirat ärähtävät toisilleen, koirat jopa purevat toisiaan selvittäessään lauman välejä.

    Koira ymmärtää parhaiten kieltä, mitä se itse käyttää. Miksi koiraa ei saisi siis kouluttaa käyttämällä apuna sen omaa kieltä? (ja EN tarkoita että koiraa pitäisi purra tai satuttaa)

    Käytetään kouluttajien metodeja OIKEILLA tavoilla, niin piikkipantaa, kosketusta, verbaalista käskyä, kolinapurkkia, lelua, namia kuin mitä tahansa muutakin. Kaikilla keinoilla saadaan varmasti oikein käytettynä hyviä tuloksia, mutta väärin käytettynä ne johtavat pahimmillaan joko koiran, omistajan tai pahimmassa tapauksessa jonkun viattoman sivullisen vakavaan loukkaantumiseen, tai jopa kuolemaan.

    Omat koirani olen kaikki kouluttanut KK:n menetelmillä, jo ennenkuin kyseistä ohjelmaa alettiin tekemään. Koirani ovat ja ovat olleet kilttejä, iloisia mutta rauhallisia, tyytyväisiä, täysjärkisiä, koiramaisen ihania koiria, vaikka olen niitä siis “potkinut” ja “alistanut”…

    Nimim. Kymmenen ONNELLISEN koiran ONNELLINEN omistaja

    Reply
  • lokakuu 14, 2011 at 2:58 pm
    Permalink

    Moro moro.

    Kun ilmeisesti oot seuraillu tätä mitä kutsutaan dog whisperer controversyksi, niin ovatko koirakuiskaajakriitikot (tai kenties sinä) sanoneet jotain näistä:

    – Koirakuiskaaja näyttää onnistuvan aidosti ja nopeasti. Koirat luopuvat ei-toivotusta käytöksestä ja ovat silminnähden tyytyväisiä ja onnellisia. Rentoutuneita. Omistajan huonompi ohjaus aiheuttaa heti vian koiran käytöksessä ja koirakuiskaaja toimimalla eri tavalla ratkaisee tilanteen. Jos koirakuiskaajan metodit eivät ole toimivia, miksi koirakuiskaaja onnistuu?

    – Kun koirakuiskaajan omaa laumaa näytetään, käyttäytyvät koirat siinä esimerkillisesti. Koirat kohtaavat toisensa reilusti, kunnioittavat itseään ja uusia tulokkaita. Miten koirakuiskaaja voi saada parikymmentä ongelmakoiraa korjattua ja käyttymään terveesti keskenään, jos metodit eivät ole toimivia? Ketkä koirakuiskaajakriitikot ovat pystyneet samaan?

    Reply
  • syyskuu 14, 2012 at 6:12 am
    Permalink

    Aikaisemmin jo kommentoin, mutta eläinlääkäri ei välttämättä ole se oikea ohjastaja. Pakko kommentoida, kun viime aikoina olen törmännyt elämäni shokkiin. Eläinlääkäri, alansa huippuja Suomessa kaiken lisäksi, käski omistajan ottamaan itselleen johtajuuden keinoilla millä hyvänsä. Kyseessä oli siis yhtäkkiä aggressiiviseksi muuttunut koira. Taustalla on rakenneongelma, mikä on aiheuttanut koiralle kipuja. En siis kehoita luottamaan sokeasti eläinlääkäriin, vaan käyttämään siinäkin omaa järkeä ja tutustumaan asioihin. Eläinlääkärit eivät myöskään tiedä mitään ravitsemuksesta. Päinvastoin, he voivat liputtaa omaa klinikkaansa sponssaavan yrityksen tuotteita. Eläinlääkäri ei ole moniammattilainen lähtökohdiltaan. Se on sitten eri asia, jos yksilöillä on kiinnostusta kehittyä.

    Reply

Mitä mielessä?