Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Kuolaimet ovat kautta aikojen olleet oleellinen osa hevosten käsittelyssä. Harvoin tulee ajatelleeksi että tämä metalliesine on todellakin sijoitettu hevosen herkimmälle alueelle, joka on erityisen herkkä paineelle ja kivulle. Joskus ”mahdottomia” hevosia ratsastetaan hackamorella, jolloin jotkut niistä rauhoittuvat. Olisi mielenkiintoista tietää, johtuuko rauhoittuminen siitä että kipu suussa vähenee vai siitä ettei hevonen ole ehtinyt oppia kuumaksi ilman kuolaimia.

Australialaistutkimuksessa (Quick, Warren-Smith, 2009) tutkittiin kuutta kaksivuotiasta varsaa niiden peruskoulutusvaiheessa. Koulutus tehtiin samalla tavalla jokaiselle hevoselle samassa paikassa; siihen kuului suitsiminen, takaa ajo pitkin ohjin sekä ratsastusta. Osaa hevosista käsiteltiin suitsilla joissa oli tavalliset full-cheek-kuolaimet ja toisia kuolaimettomilla suitsilla, joissa leukahihna kulkee leuan alta  ristiin ja kiinnittyy suupielen kohdalla kuonohihnaan. Kuolaimettomalla ei siis tässä tapauksessa tarkoiteta hackamorea. Tutkimuksessa havaittiin, että kuolaimettomien suitsien käytöstä voi olla hyötyä koulutettavien hevosten hyvinvoinnille.

Tutkimuksessa havaittiin, että  kuolaimelliset hevoset aukoivat suutaan enemmän koulutuksen kaikissa vaiheissa. Lisäksi hevoset, joilla oli perinteiset kuolaimet, heiluttivat päätään ja  kuopivat maata sekä viskoivat häntää sekä suitsimisvaiheessa että ajettaessa pitkin ohjin takaa. Mielenkiintoista oli se, että ne hevoset, joilla oli  perinteiset metallikuolaimet, ottivat keskimäärin enemmän askeleita ennen pysähtymistä pidätteen jälkeen. Toisaalta ne hevoset, joilla oli kuolaimettomat suitset, kulkivat takaa ajettaessa pää alhaalla enemmän kuin ne, joilla oli kuolaimet. Kuolaimettomilla hevosilla sydämen lyöntitiheys ja sykkeen vaihtelu olivat matalammat kuin niillä hevosilla joilla oli kuolaimet suussa. Tästä voidaan päätellä, että ne hevoset, joilla oli metallikuolaimet suussa koulutuksen aikana, kokivat enemmän stressiä ja kipua koulutuksen aikana.

Hevosten hyvinvoinnista on runsaasti tutkimustietoa, keskustellaan siitä pitääkö poneilla olla lukuvalot tai kuinka paljon hevosia saa tarhata. Harvoin kuitenkaan kyseenalaistetaan mitään itse lajissa: onko todellakin eettistä pitää metalliesinettä hevosen suussa ja nykiä sitä kahdesta narusta mihin tahansa? Ja sitoa vyöllä suu kiinni ettei hevonen pääse väistämään kipua avaamalla suutaan? Kuinka eettistä on sitoa hevosen pää naruilla johonkin tiettyyn asentoon? Onko se eettistä että hevosen kylkiä tökitään metallipiikeillä?

Vanha hevosmiestaito on katoavaa kansanperinnettä. Toisaalta uusiakin ajatuksia tarvitaan – hevosmaailmassa vain harmittavan vähän on muuttunut vuosisatojen kuluessa vaikka tietoa on tullut huimasti lisää. Välillä olisi syytä pysähtyä pohtimaan ja kyseenalaistamaan vanhoja totuuksia.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

0 kommenttia kirjoitukseen “Kuolaimilla vai ilman?

  • helmikuu 17, 2010 at 5:02 pm
    Permalink

    Hevosmaailmassa on ruvennut tapahtumaan muutosta, vaikkakin ehkä vielä vähän vähemmän näkyvällä tasolla. Myös kuolaimettomuus ja satulan sopivuuteen panostaminen yleistyvät jatkuvasti. Suomessakin kuolaimettomuudesta puhutaan koko ajan enemmän ja kuolaimettomia suitsia on markkinoilla jo monenlaisia. Vaikka eivät nekään poista ihmisen vastuuta myötäämisestä, paineen opettamisesta, oman kehonkielen hallinnasta ja hevosen yksilöllisestä kohtaamisesta.

    Hevosihmiset ovat todellakin turtuneet näkemään kipua hevosten silmissä, eikä sitä yleensä edes tunnisteta kivuksi ja ahdistukseksi. Tai sitä pidetään itsestäänselvyytenä hevosten olemuksessa. Hevosihmiset on ’opetettu’ olemaan kuuntelematta tunnettaan ja tekemään kuten opetetaan, ja luonnosta yhä kauemmas vieraantuvat ihmiset vieraantuvat myös hevosesta eläimenä.

    Viime vuosina kuitenkin yhä useampi ihminen on lähtenyt hakemaan jotain ihan muuta. Hiljalleen yhä ueammat onneksi pysähtyvät huomaamaan, ettei hevonen sittenkään ole suoritusväline, vaan sielukas ja tunteva yksilö jonka kanssa vuorovaikutuksessa toimiminen rikastuttaa molempia osapuolia elämän kaikilla saroilla. Kivun tuottaminen toiselle ei kuulu tähän yhtälöön mitenkään.

    Ehkä näitä ihmisiä on vielä vähemmistö, mutta määrä kasvaa hiljalleen. Tämäkin artikkeli on siitä yksi hieno esimerkki.

    Reply
  • elokuu 21, 2011 at 9:40 pm
    Permalink

    Minusta kuolaimen opettamiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Kyllähän hevonen aukoo suuta, jos ohjasta vetää liikaa, mutta ollaanko ohjasotetta opetettu kunnolla. Jos ohjasotteet on opetettu huolella, niitä voi käyttää todella kevyesti. Silloin ei esim. pään viskelyongelmia esiinny.

    On totta, että jos ajatellaan, että ratsastaja käyttää samalla voimalla kuolaimia ja kuolaimellisia, niin kuolaimilla saa pahempaa aikaan. Kuitenkin kuolaimettomillakin suitsilla tulisi pyrkiä pehmeyteen ja keveyteen.

    Olisipa ihanaa, jos jonain päivänä kilpailuissakin sallittaisi kuolaimettomat suitset:)

    Reply
  • joulukuu 19, 2011 at 7:26 pm
    Permalink

    itselläni oli paras kokemus kun lähdimme maastolenkille ja hevosella oli riimu päässä jossa oli ohjat kiinni ja hevonen oli vielä suomenhevos ori 5v 165cm korkea 🙂 se oli unelmaa. ajattelin omalle ruunalleni opettaa nyt ton kuolaimettoman version kun ex ravuri ja viskoo päätä koska jokainen kuolain sattuu on kokeiltu myös sieni kuolainta mutta herran mielestä liian ”paksut ei mahdu suu kii” vaikka mahtuukin 😀

    Reply

Mitä mielessä?