Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Kutominen on yksi hevosten epänormaaleista tai stereotyyppisistä käytöksistä. Kutoessaan hevonen heiluttaa päätään ja kaulaansa tai koko etuosaansa puolelta toiselle. Kutomista esiintyy usein stressaavissa tilanteissa, kuten juuri ennen ruoka-aikaa. Yksi selitys kutomiselle on ruokintaturhautuminen liian väkirehupainotteisesta ja vähäkuituisesta ruokavaliosta.

Nykytutkimuksen mukaan stereotyyppinen käyttäytyminen ei johdu tylsyydestä eikä tartu muista hevosista. Stereotyyppinen käytös johtuu turhautumisesta, stressistä ja levottomuudesta; kestämättömistä olosuhteista. Stereotyyppistä käyttäytymista ei saa estää imppamispannoilla tai puomeilla vaan syy stressiin tai turhautumiseen on löydettävä ja poistettava.

Stereotyyppinen käytös on aina merkki huonontuneesta hyvinvoinnista ja hoidon ensimmäinen ja tärkein askel on käytöksen syyn löytäminen ja poistaminen. Hevosta ei saa estää kutomasta, koska se on sen selviytymiskeino kestämättömissä olosuhteissa.

Japanilaiset tutkivat talliolosuhteiden, rotutyypin ja syötetyn heinämäärän sekä muiden käytöksien yhteyttä kutomiseen. Kutoja aloittaa heilumisen tyypillisesti ennen ruokintaa, ruokinnan jälkeen kutoja yleensä ”jatkaa” ruokintaa tutkimalla kuiviketta tai juomalla, mitkä ovat sijaistoimintoja riittämättömälle ruuan määrälle.

Tutkimus osoittaa, että täysiveriset hevoset ovat alttiimpia kutomaan kuin muut rotutyypit. Lisäksi ne hevoset, joiden karsinat olivat vastakkain, kutoivat enemmän kuin ne , joiden karsinat olivat rivissä. Vähiten kutoivat ne hevoset, joita ruokittiin heinäpainotteisesti ja jotka saivat määrällisesti eniten heinää.

Kutojia pidetään ”huonoina” hevosina, vaikka syytä olisi katsoa peiliin. Kyse ei ole ’huonosta tallitavasta’ kuten usein kuulee puhuttavan, vaan vakavasta oireesta, jonka syy löytyy meidän itsemme keksimistä pitotavoista ja talliolosuhteista.

 
Shigeru Ninomiya, Shusuke Sato, Kazuo Sugawara (2007) Weaving in stabled horses and its relationship to other behavioural traits, Applied Animal Behaviour Science 106 (2007) 134–143.
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

0 kommenttia kirjoitukseen “Kutojan profiili

  • marraskuu 8, 2011 at 9:20 am
    Permalink

    Hei, olisikohan tässä vielä jotain tehtävissä: Vastoin artikkelin väittämiä, mulla loppuelämän kodissa oleva 27-vuotian tamma kutoo ihan kamalasti tallissa. Tässä pääpiiterittäin olosuhteista:Tarhaa siis kaverin kanssa noin 14-16 tuntia vuorokaudessa. Ruokitaan väkirehuilla 2 kertaa päivässä, aamulla (Racing Senior ja kivennäiset) ja illalla (Racing Senior, kivennäiset ja Greenline). Muuten saa heinää vapaasti, eli tarhassa on pyöröpaali, ja yöksi saa noin 8-10kg kuivaa heinää. Pahimmillaan kutomista ilmenee ilta-yöstä, ja se on niin voimakasta, että kuuluu ulos asti, kun heijaa etusillaan puolelta toiselle ja nostaa samalla etujalkojaan. Tamma on kutonut aina, mutta kesällä en havainnut tätä lainkaan, kun oli laitumella kokoajan. Näyttäisi, että syksyn mittaan on entisestään pahentunut tilanne. Onko ainoa keino helpottaa sen oloa, pistää se yksin pihattoon? Kuoppaan en sitä saa, koska se ei ole minun nimissäni, vaan loppuelämän kodissa luonani.

    Reply
    • marraskuu 8, 2011 at 10:39 am
      Permalink

      Uskoisin, että pihattoon laittaminen voi auttaa. Karkearehun puutteesta ei ainakaan näyttäisi olevan kyse. Voisit miettiä myös tarhaamisen aikaista aktivointia; voisiko tarhassaoloa saada laiduntamisen kaltaiseksi? Esim. useita eri heinäpisteitä, jotta hevonen joutuu liikkumaan enemmän. Tai heinät ja vedet eri paikkoihin. Ainakin kannattaa kokeilla.

      Reply

Mitä mielessä?