Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Joka neljäs kuolemaan johtava urheilutapaturma tapahtuu ratsastuksessa. Joka kolmas hevosonnettomuus johtuu suoraan hevosen pelkoreaktiosta. Ei tarvitse olla meedio ymmärtääkseen, ettei pelkoreaktioita kannata harjoitella, hevonen osaa ne kyllä treenaamattakin.
Kenellekään ei tulisi varmaankaan mieleen ottaa kania häkistä ja alkaa jahdata sitä ympäri huonetta muovipussia heilutellen. Tai lattiaharjalla usuttaen. Kuulostaa järjettömältä, kuka haluaisi ajaa kaniparan pakokauhun partaalle? Kuitenkin monen hevosihmisen mieleen tulee viedä hevonen tai hevoset maneesiin tai kentälle, päästää ne irti ja usuttaa niitä riehumaan. No ei se pelkää, sanotaan. Ei ehkä, mutta mistä tiedät? Se kiihtyy ja harjoittelee ketteryyttä ja pakenemista.
Juokseminen, riehuminen ja spurttien ottaminen ovat itseään vahvistavia käytöksiä. Se tarkoittaa, että mitä enemmän eläin niitä harrastaa, sitä enemmän se tulee niitä harrastamaan jatkossakin. Lisäksi tunnetila yhdistyy paikkaan hyvin voimakkaasti. Tämän on saattanut moni huomata ratsastustunnilla, jos hevosia on ollut tapana juoksuttaa maneesissa irrallaan. Juoksuttaminen näkyy hevosen käyttäytymisessä, vaikka ollaan eri kontekstissa samassa paikassa. Juoksutetulle hevoselle tyypillistä on nurkkien säikkyminen, sivuttaishypyt ja väkilliset väistö- ja leikkiliikkeet. Nämä eivät ole kovin hauskoja, jos tuloksena on hevosten joukkoriehuminen ja useita ratsastajia maassa.
Moni pitää hyvänä asiana sitä, että varsa pääsee maneesiin tai kentälle irrottelemaan. Tämän jälkeen ei kannata odottaa, että se osaisi rauhoittua ja liikkua maltillisesti kyseisessä paikassa. Tai vaikka yleensä me odotamme juuri tätä, kannattaa muistaa, että historian tapahtumat määrittävät tulevaisuuden käyttäytymistä – hyvin todennäköisesti varsan kanssa saa tehdä jopa kymmeniä toistoja, kunnes tunnetila muuttuu koulutuksen kannalta sopivaan tilaan.
On paljon järkeviä asioita, joita hevosille kannattaa kouluttaa. On myös monia tapoja liikuttaa niitä. Pyöröaitauksessa juoksuttaminen, kentällä tai maneesissa vapaana juoksuttaminen tai liinassa riehuminen eivät ole parhaita mahdollisia tapoja, jos mietitään hevosen turvallisuutta. Kaikissa näissä tilanteissa hevonen yhdistää kolme (tai useampia) asioita toisiinsa: 1) paikka. Jos haluat, että hevonen on kentällä rauhallinen, älä tee siellä mitään kiihdyttävää. 2) Tunnetila. Jos haluat, että hevonen on rento, rauhallinen ja helposti käsiteltävä, älä kiihdytä sitä tahallasi. 3) Ihminen. Jos haluat, että hevonen on kanssasi mahdollisimman rauhallinen, älä harjoittele tilanteita, joissa se yhdistää sinut kiihtyneeseen tunnetilaan.
Meille juoksuttaminen ja ratsastaminen voi olla kaksi eri asiaa, jotka hevosen pitäisi pystyä erottamaan toisistaan. Näin ei kuitenkaan ole, koska tutkitusti hevonen yleistää pelkoa erittäin tehokkaasti, koska sen suuret mantelitumakkeet ovat tehokas pelkokeskus. Lisäksi hevonen yhdistää tunnetilan paikkaan. Kierroksilla juoksuttaminen ja kiihtynyt tunnetila paikassa X lisää todennäköisyyttä juoksemiseen ja kiihtyneeseen tunnetilaan paikassa X ja tämän lisäksi henkilön Y seurassa myös paikoissa Z ja Å.
Ennen ratsastusta juoksuttaminen tuottaa henkisesti jopa ylivireitä, mutta fyysisesti väsyneitä hevosia. Tällaisella hevosella ei välttämättä ole itsehillintää, mutta se voi muuten olla väsynyt. Ei ehkä paras mahdollinen yhdistelmä.
Hevosen pelkoreaktioita väheksytään. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ihmisen usko hallita hevosta kaikissa tilanteissa on voimakas, vaikkakin valheellinen. Sinkoilua on hauska katsella ja tulee hyvä mieli, kun hevonen pääsee kerrankin irrottelemaan. Ehkä hevosen olosuhteissa on jotain parantamisen varaa, jos sille ainoa mahdollinen tilanne päästä irrottelemaan on ihmisen kanssa sellaisissa paikoissa, joissa rauhallinen ja rento käytös olisi ensiarvoisen tärkeää. Usein myös ajatellaan, että hevosen voi palauttaa “kuriin”. Ei sitä voi. Rentoutuminen edellyttää rauhallista tunnetilaa, jota ei simputtamalla tai liinasta kiskomalla aikaansaada.
Mitä sitten kannattaa tehdä? Kannattaa kävelyttää hevosta. Kannattaa harjoitella eri alustojen päällä kävelyä. Kannattaa kouluttaa hevoselle vaikka mitä joko negatiivisen tai positiivisen vahvisteen avulla.
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

8 kommenttia kirjoitukseen “Kyllä se oppii kerrasta.

  • marraskuu 4, 2014 at 8:44 pm
    Permalink

    Okei, onhan se varmasti noinkin. Mutta harva nykyaikainen hevonen saa tarpeeksi liikuntaa eikä pääse menemään sitä pierupukkilaukkaa. Jos hevosen irtojuoksuttaminen ei vanhemmilla hevosilla vaikuta käytökseen maneesissa (hevonen kokee ihmisen johtajaksi, on rento) eikä muutenkaan sinkoile irtiollessaan säikähdyksestä niin en usko että se niin paljoa vaikuttaa esim ratsastuskertoihin. Nuorilla ja nopeasti oppivilla se on varmasti eri asia…

    Reply
  • marraskuu 5, 2014 at 7:18 am
    Permalink

    En allekirjoita tuota juoksuttamisasiaa. Minä irtojuoksutan jopa kahdella eri tavalla hevostani kentällä. Täysin vapaa (pukit, omat reitit yms sallittuja) ja hallittu (pyydän tekemään tehtäviä) vapaa. Tämän lisäksi hevoseni tekee työtään kentällä – myös täysin rentona. Toki juoksutukseni ei ole hevosen ajamista juoksuun, se on on sitten taas eri asia.
    Mielestäni hevosen oppimista ei saa väheksyä, miksei sille voi opettaa, että samassa tilassa voi tehdä useita eri asioita? Onko oikein juoksutettu hevonen kiihtyneessä mielentilassa? Toki sen vireystila on noussut, mutta niinhän aina hevosella joka liikkuu reippaammin.

    Reply
  • marraskuu 5, 2014 at 8:39 am
    Permalink

    Toki sille voi opettaa eri asioita. Ongelma on siinä, että pelkoreaktiota ei voi pysyvästi kouluttaa pois, eli todennäköisyys spurretihin ja säikkymisiin on sitä suurempi, mitä enemmän hevonen niitä harjoittelee tietyssä paikassa.

    Reply
    • marraskuu 5, 2014 at 3:38 pm
      Permalink

      Mietin tuota, että harjoittelee pakoreaktiota. Se varmasti on totta, vai onko? Tarvitseeko hevosen opetella sitä ihmisen kanssa? Harjoittelevatko ne ihmisen kanssa sitä? Miksi? Eikö tuollaista käytöstä harjoitella yleensä laumassa? Toki, jos alusta on niin liukas, että ei voi…

      Mitä mieltä Jaana olet, koska olen pohtinut tätä pitempään, ja haluaisin jonkun eläinten käytökseen perehtyneen mielipiteen. Itse peilaan lähinnä omieni kautta, joille säikkyminen on aina tarkoittanut kipua (ovat mahahaavaisia). Kuitenkin puhutaan paljon syysvillistä, ja mielestäni sitä ei pitäisi tulla. Meillä tosin hevoset ovat 1-6 hehtaarin alueella kesät talvet, joten vaikea verrata perustalliolosuhteisiin.

      Reply
  • marraskuu 5, 2014 at 9:02 am
    Permalink

    Meillä hevoset kerää virtaa näin syyssateiden aikaan. Pihattotarha on möykkynen ja liukas – vaihtoehtoisesti möykkyinen ja jäinen. Ja ei, tähän en pysty vaikuttamaan. Hevoset eivät ole omassa pihassa.

    Vaikka yritän pitää nuoren hevosen liikunnan monipuolisena ja riittävänä – virtaa kertyy. Ja se ei häviä hevosta kävelyttämällä. Ja minun ymmärryksen mukaan hevosen vaistot laittavat harjoittelemaan pakenemista aina silloin tällöin. Jos se olosuhteiden pakosta estyy tuo käytös ainakin tuntuu siirtyvän siihen ratsuun. Jolloin maastossa mennään turhaan säpsynä ja melkein haetaan niitä pelkoreaktioita.

    Kokemukseeni perustuen tämän hevosen viikko-ohjelmassa yksi kentällä irtojuoksemistilaisuus on tarpeeksi ja virtataso näin on minua miellyttävä. Hevoseni juoksee kentällä pukkilaukkaa – vinkuu ja juoksee kunnes rauhoittuu piehtaroimaan. Ja jos minä haluan lisää juoksuttaa pyydän irtona juoksemaan kenttää ympäri, en hae vauhtia vaan ihan oman tahtoni mukaisesti rauhallista laukkaa ja ravia.Sitten jätän sinne hetkeksi yksin. Ja kun (aika nopsaan) alkaa näyttää siltä että virta on pois ja kaverien seura kelpais otetaan sieltä pois.

    Miten tälläinen tilanne muuten pitäisi hoitaa?

    Reply
  • marraskuu 6, 2014 at 3:03 pm
    Permalink

    Se että hevonen on irti ja juoksee (sitä kai irtojuoksutus tarkoittaa) vaatii ammattitaitoa. Ei se ole päätöntä riehumista, hevosen jahtaamista tms.
    Yksi video kertoo enemmän kun tuhat sanaa:

    Reply
  • marraskuu 8, 2014 at 8:58 pm
    Permalink

    Voi jestas….. mulla on irtojuoksutettu hevonen, saa riehua keskenään ja pukitella sydämensä kyllyydestä kerran viikossa. On erittäin ihana ratsastaa ja mukava, ja niin turvallinen. Jos ei saa irrotella kunnolla, alkaa ehdottelu irrottelusta ratsastajan kanssa. jessus, pidän jatkossakin hevoseni tyytyväisenä ja ANNAN RIEHUA. Juuri niin paljon kun haluaa. Juuri sillä kerralla.

    Reply
  • marraskuu 25, 2014 at 2:46 pm
    Permalink

    Miten spurttailu huvin vuoksi kiihdyttää pakoreaktiota? Irtojuoksutan hevostani osittain juuri siksi, että se on perusluonteeltaan säikky ja reaktiivinen. Pakoreaktio ilman muuta ruokkii itseään, mutta eihän hevonen irtojuoksutuksessa pakene, vaan riehuu ja juoksee liikkumisen ilosta.

    Irtojuoksutuksen tuoma rentous, hyvä olo ja erityisesti levollisuus näkyy hevosessa useita päiviä. Eikä hevosta tarvitse erikseen ajaa liikkeelle; senkun vain irrottaa riimun ja seisoo tumput suorina nautiskellen hevosten riemusta! 🙂

    Reply

Mitä mielessä?