Lastaustrilogia osa 1 – kaikki lähtee asenteesta
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Nyt on hyvä aika viimeistään laittaa lastaus kuntoon kesän rientoja varten. Hyvä tapa testata, onko lastaaminen ongelma, on tarjota mahdollisuus mennä traileriin. Jos avoinna oleva traileri hylkii hevosta, voidaan arvata että lastaus ei tule olemaan helppoa. Olisiko korkea aika lopettaa jatkuva stressaaminen siitä, päästäänkö kisoista kotiin ja ollaanko ajoissa paikalla? Olisiko aika säästää hevosen paukut varsinaiseen kilpailusuoritukseen ja jättää matkustamisen turhat rasitukset minimiin?

Tämän lastausaiheisen kirjoitusten sarjan aloittaa pohdinta siitä, mitkä ovat avaintekijöitä lastaamisen menestyksellisessä harjoittelussa. Lastausongelmia on karkeasti kolmenlaisia; ensimmäisen tyypin ongelma liittyy koppiin menemiseen, joka ei onnistu. Toisen tyypin ongelma liittyy takapuomiin – kaikki on hyvin kunnes takapuomi liikahtaa ja hevonen ampuu pihalle. Kolmas tyyppi liittyy matkustamiseen – kun auto käynnistyy, alkaa kolaaminen. Muitakin ongelmia toki voi olla, mutta nämä kolme on selkeästi tunnistettavissa.

Lastaaminen on aidosti vaarallinen tilanne ja jokaisella on oma tyylinsä lähestyä sitä. Usein joudutaan aloittamaan koulutus alusta, jos hevosella on huonoja kokemuksia. Onneksi kuitenkin edistyminen on nopeaa silloin, kun löytyy todellinen motivaatio sekä lastaajalle että lastattavalle.

Mikä on helppoa?

Helpon määrittely riippuu ihmisestä ja hänen kokemuksistaan. Joku voi pitää helppona lastattavana hevosta, jonka lastaus kestää alle 45 minuuttia. Toinen taas ajattelee helpoksi sen, että pystyy yksin lastaamaan ja purkamaan hevosen. Joku pitää helppona lastauksena sitä, että hevonen menee suoraan koppiin silmät peitettyinä tai liinojen kanssa. Ensin pitää miettiä kenen kannalta helppoutta ajattelee. Se, mikä on omistajalle helppoa, ei välttämättä ole hevosen kannalta sitä. Mikäli halutaan tehdä lastaamisesta hevoselle helppoa, on usein asetuttava hevosen asemaan ja pohdittava asiaa sen kannalta. Onko koppi viimeinen mahdollinen paikka, johon hevonen kävelee omaehtoisesti? Vai pyrkiikö hevonen koppiin hinnalla millä hyvänsä? Hevosen näkökulman hahmottelu on erittäin hyvä idea, koska varsinkin silloin kun puhutaan kilpahevosista on järkevää ottaa niiden suorituskyky huomioon. Miten homma sitten tehdään hevoselle helpoksi? Jaetaan se osiin ja treenataan pala kerrallaan. Mieti ensin oma tavoitteesi; miten haluat hevosesi lastautuvan. Haluatko itse olla aktiivisessa roolissa ja vetää, työntää ja avustaa vai haluatko että hevonen menee itse koppiin? Kaikki on mahdollista!

Mikä on rankkaa?

Koppiin kävely ei harjaantuneelle hevoselle ole kovin raskasta. Sen sijaan matkustaminen on rankkaa – tunnin matka vastaa yhtä pitkää lenkkiä. Kokemattomalle hevoselle lastausharjoittelu on myös fysiikkatreeni – kuinka usein hevonen noin muuten vaan peruuttaa alamäkeen? Henkisesti lastausharjoittelu voi olla myös raskasta, riippuen hevosen taustasta ja edellisistä kokemuksista. Lähtökohtaisesti kannattaa ajatella, että kokonaisuudessaan lastaustreeni on hevoselle raskasta. Kun tämän pitää mielessä, ei niin helposti tule vedettyä överiksi.

Lastaajalle on rankkaa muuttaa omaa asennettaan ja toimintatapaansa, mikä on yleensä väistämätöntä uudelleenkoulutuksen ollessa kyseessä. Lastaajalle on rankkaa myös se, että hevoselle pitää antaa aikaa eikä kannata olla koko ajan kannustamassa tai päsmäröimässä. On rankkaa pysyä rauhallisena ja säilyttää maltti. On raskasta ottaa vastaan neuvoja monesta suunnasta ja suhtautua niihin.

 

Mikä merkitys asenteella on?

Ei ole aivan sama, meneekö hevonen koppiin painostettuna vai omaehtoisesti. Se voi riittää monelle, että hevonen menee tai itkee ja menee, mutta kun palataan suorituskykyyn, niin oletko varma että haluat ottaa sen riskin ja antaa muille sen edun? Mitä jos se viimeisen pystyn edellyttämä terävyys lentää ripulin mukana jo tallin pihalle? Lastaajan asenne tilannetta, hevosta ja mahdollista ongelmaa kohtaan ratkaisee monen asian. Mikäli lastaaja asennoituu siten, että mitään ongelmaa ei ole, ei muutostakaan voi tapahtua. Omaa tai varsinkaan toisen asennetta voi olla mahdoton muuttaa, varsinkin kun muutos edellyttää toiminnan muuttamista ja uuden tiedon tai näkökulman omaksumista.

Hevosen halutaan melkein aina olevan passiivinen koulutustilanteessa ja yksinkertaisesti tekemään mitä pyydetään hyvin rauhallisesti ja eleettömästi. Hevonen muuttuu pelottavaksi jos se ilmentää motivaatiotaan. Tämä on selkeä ero vaikkapa koirakoulutukseen, jossa on ihan ookoo jos koira innostuu ja ilmentää motivaationsa. Itse olen sitä mieltä, että kuopiminen lastaussillalla on erittäin hyvä juttu ja koko alkuvaiheen lastauskoulutuksen tavoite. Kun hevonen kuopii sillalla tai vetää taluttajaa traileria kohti, voi lastaaja poksauttaa mielessään tai oikeasti vappuisen kuoharin – ollaan oikealla reitillä! Mitä omaehtoisemmin hevosen annetaan toimia, sitä enemmän se tekee kuten haluamme sen tekevän. Edellyttäen luonnollisesti, että teemme siitä mitä haluamme sen tekevän, kannattavaa. Kun motivaatio on kunnossa, osa ongelmista korjaantuu itsestään. Tästä hyvänä esimerkkinä sivuluisu, eli lastaussillan sivuun kiertäminen. Se jää itsestään pois, kun motivaatio korjataan.

Lastaussarjan seuraavassa osassa keskitytään takapuomiproblematiikkaan!

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa perehdytään lastauksen harjoitteluun ja miten saadaan hevonen ylipäänsä traileriin sisälle 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Mitä mielessä?