Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Miten mittaamme omien eläintemme hyvinvointia?

On ne kuuluisat vapaudet nälästä ja janosta, kivusta, pelosta ja kärsimyksestä ja vapaus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Jokainen tietää, ettei edellä mainittujen vapauksien toteutuminen välttämättä tarkoita sitä, että eläin voi hyvin.

Leikki on kiinnostava ilmiö. Eläin leikkii vain silloin, kun sillä on perustarpeet kunnossa. Siksi leikkimistä voidaan pitää yhtenä tärkeänä hyvinvointimittarina. Leikissä on monta sidosta hyvinvointiin:

  1. Leikki kertoo siitä, että fyysinen hyvinvointi on kunnossa – vain hyväkuntoinen eläin leikkii
  2. Leikki on palkitsevaa – se kertoo myönteisistä tunteista ja mielihyvään liittyvistä välittäjäaineista
  3. Leikki aiheuttaa fyysistä hyvinvointia ja terveyshyötyjä sekä pitkässä juoksussa että välittömästi – parantaa terveyttä
  4. Leikki tarttuu – leikin tartuttamat eläimet levittävät hyvinvointia omaan ryhmäänsä

Miten sinä varmistat, että eläimelläsi on mahdollisuudet leikkiin?

Held, Spinka (2011) Animal play and animal welfare.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

3 kommenttia kirjoitukseen “Leikki on hyvinvointi-indikaattori

  • helmikuu 27, 2012 at 7:40 am
    Permalink

    Yleistävää ainakin koirien kohdalla. Eri rodut ja yksilöt leikkivät hyvin eri lailla. Ei ole yksi eikä kaksi koiraa, jotka leikkivät hyvinkin sairaina, koska leikki on osa niiden voimakasta lajityypillistä käytöstä -metsästyskäyttäytymistä, mikä sulkee pois kivun tunteen. Osa koirista myös oppii, että tietyillä käyttäytymismalleilla saa hetken helpotuksen kipuun (tai vaikka pelkoon). Leikki voi myös paljastaa stressin, vaikka näyttääkin leikiltä, toisten koirien hyvinvointi ei lisäänny vaan niiden kiusaantuneista eleistä ja ilmeistä näkee, miten kovasti niiden hyvinvointi on lisääntynyt..

    Reply
  • maaliskuu 4, 2012 at 10:19 am
    Permalink

    Voiko leikki muuttua myös huonoksi asiaksi? Luin jostain, että koira voi saada pakkomielteen esim. pallon hakemisesta. Mistä tietää että koiralla menee ”yli”? Lapsestahan sen näkee punaisista poskista ja kuulee äänestä, mutta mitenkäs koirilla? Oma koirani on lähes adhd ja sen leikin joutuu lopettamaan välillä. Toistaiseksi se kyllä uskoo, kun lelun ottaa pois ja käskee lopettamaan tai vie sen pois koirapuistosta. 🙂

    Reply
  • maaliskuu 24, 2012 at 2:28 pm
    Permalink

    Toisten eläimistä on aina vaikeampi sanoa, niiden arviointiin joutuu käyttämään tällaisia ’syökö se’, ’ovatko perustarpeet kunnossa’, ’leikkiikö se’ -mittareita. Omasta koirasta moni ihminen näkee hyvinvoinnin osaamatta edes tarkasti analysoida mikä lemmikin olotilan paljastaa. Ja kukapa ei toivoisi voivansa tarjota koirilleen Vielä Vähän Enemmän… Ainakin työpäivien oheen.
    Leikki voi mennä yli, mutta jos koiran opettaa rauhoittumaan, ongelma pienenee. Kun koira on oppinut vihjeestä leikin loppumisen, mutta ei asetu vihjeen kuullessaan, tietää että riemu on kohonnut stressin puolelle. Itse olen myös tulkinnut oman koirani riehumisleikit toisten koirien kanssa ylimenneiksi, ellei se enää pysty välissä rauhoittumaan sen verran että kuuntelee minua hetken. Jos näin on, otan sen vaikka hihnaan vähäksi aikaa ja vasta olemuksen tasaannuttua päästän uudelleen kavereiden seuraan. Hyvän seurustelun ei aina tarvitse olla mieletöntä riehumista ja energian purkua, vaan ihan vain yhteistä kuljeskelua ja samojen asioiden haistelua. Myös kaverit arvostavat enemmän leikkitoveria joka ei kiihdy leikeissään liin rajuksi.
    Omat koirani saavat leikkiä jos sitä pyytävät. Pyrin vastaamaan niiden leikkiinkutsuun, ja kun tämä on kerran opittu, se toimii satunnaisista kieltäytymisistäni huolimatta. Niin ollen koirillani on ainakin aina mahdollisuus pyytää tekemistä, ja mahdollisuudethan avartavat maailmaa 🙂

    Reply

Mitä mielessä?