Lenkkeily koiran kanssa voi olla yllättävän hankalaa siihen nähden, millaisia odotuksia siihen liittyy. Lenkkeilyyn tai sen opetteluun uhrataan vaihtelevia määriä aikaa yleensä riippuen siitä, kuinka tärkeä lenkkeilyn sujuvuus on omistajille ja kuinka paljon heillä on aikaisempaa kokemusta onnistumisista tai epäonnistumisista.
Koiran lenkittäminen hihnassa on monitahoinen asia, jolla on pitkä kulttuuri. Tiivistetysti koiraa on pakko jo turvallisuussyistäkin pitää hihnassa ja koirien pitäminen vapaana on harvoille jokapäiväistä todellisuutta. Koiria lenkitetään hihnoissa läpi koko niiden elämän, eikä hihnakävelyn määrään ole useinkaan mahdollista vaikuttaa, eli koiraa joutuu kuljettamaan hihnassa vaikeissa tilanteissa ja silloin, kun se ei vielä asiaa osaa. Ehkä tästä syystä hihnakävelystä ei ole aina kovin realistisia käsityksiä.
Hihnakävely on meille lenkki ja mukavaa ulkoilua. Koiralle se on yleensä ainut mahdollisuus päästä pois asunnosta ja omasta pihasta, tarpeilleen ja tutkimaan ympäristöä. Tämä on ensimmäinen ristiriita: meillä on erilaiset tavoitteet ja motivaatio koiran kanssa. Me olemme lähdössä rentouttamaan itseämme ja koira sitävastoin on pikkujouluristeilyfiiliksellä. On olemassa riski, että toisella lähtee sokka irti ja kuskilla menee hermot.
Hihnakoulutukseen on monta lähestymistapaa. Osa ajattelee, että se oppii itsestään kun sitä vaan vie. Tämä on kohtuullisen harvinaista, mutta mahdollista. Se ei kuitenkaan ole koiran kannalta mukavin tapa oppia. Lenkittämällä ilman koulutusta riski turhautumiseen kasvaa. Turhautuminen liittyy yleensä siihen, että koira ei ymmärrä hihnan merkitystä ja alkaa purra hihnaa tai joskus puree jopa taluttajaa. Turhautumista on hankala purkaa ilman uudelleenkouluttamista.
Osa ajattele, että kaikki lenkkeily on otettava koulutuksen kannalta, ja mukaan pakataan kolme kiloa herkkuja. Tämä on ideana jalostettavissa, mutta kaatuu todennäköisesti mahdottomuuteen. Miksi? Pikkujouluristeilyllä rusinat ja pähkinät saattavat kiinnostaa tavanomaista vähemmän, kun tarjolla on buffet, musiikkia, kavereita, juomaa ja kaikkea hauskaa. Sama ilmiö voi tapahtua koiralle lenkillä. Koulutuksellisesti ei ole järkevää ottaa lenkkiä koulutustilanteena; se yleensä kestää liian pitkään ja on hyvin haastava ympäristöltään. Tämä on se syy, miksi treenihallilla hihnakävely sujuu moitteetta, mutta kotioloissa ei suju. Kannattaa mieluummin keskittyä pieniin onnistumisiin kuin koko lenkin hallintaan.
Mikäli koira ulkoilee pääosin hihnassa, lenkki on myös koiran omaa aikaa, enkä suosittele kouluttamaan sitä temppuna. Sen sijaan suosittelen, että lenkillä tarvittavia taitoja harjoitellaan vähän päivässä. Lisäksi erilaisia lenkkeilyn tukitaitoja voi harjoitella ilman, että lenkkeily kärsii. Mielestäni tärkein pohjataito on katsekontakti ja sen erilaiset sovellukset.
Liittymällä VIP-jäseneksi saat enemmän
TVIP-jäsenenä näet videon, jossa kerron lisää siitä, miten katsekontakti liittyy hihnassa kulkemiseen ja miten sitä kannattaa harjoitella.
VIP-jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot sekä tulevat vuoden ajan, pääset suljettuun fb-ryhmään ja saat ilmaisen puhelinneuvonnan.
Jos olet jo VIP-jäsen, kirjaudu sisään nähdäksesi VIP-sisällön.
Eikö sinulla ole tunnuksia? Liity VIP-jäseneksi nähdäksesi VIP-sisällöt!
Koska koko lenkki ei voi olla treeniä, niin voiko koiran antaa vetää muun lenkin aikana ja sitten treenata silloin kun koira on motivoitunut? Jos pysähtelen tai vaihdan suuntaa aina kun koira vetää niin sitten suurin osa lenkistä on sitä pysähtelyä tai suunnanvaihtelua (eikös sekin silloin ole kouluttamista?) ja siitä oma koira turhautuu erityisen paljon. Lisäksi se, että jos koira haluaa johonkin hajulle, niin voiko sen sitten kontaktin jälkeen antaa vetää sinne mihin se tahtoo? Oma koirani kun on niin vikkelä, että kun luvan on antanut niin se on nanosekunnissa siellä hihnan päässä ja jos haju ei olekaan ihan hihnan kantaman etäisyydellä niin joudutaan taas pysähtymään kun hihna kiristyy. Se, että koira turhautuu turhauttaa minua itseäni myös ihan suunnattomasti ja se mielentila ruokkii sitten meitä molempia.
Juu, kyllä olen sitä mieltä, että voi antaa vetää 😀 Ja on pakkokin, oman jaksamisen takia.
Ihanaa!!! 😀