Kynsien leikkaaminen, ötökkämyrkyn suihkuttaminen ja muut hoitotoimet eivät automaattisesti ole eläimelle mielekkäitä. Niihin voi liittyä pelkoa, jännitystä ja epämukavuutta ja olisi tärkeää löytää käsittelytoimiin vuoropuhelu eläimen ja käsittelijän välille.
Ennakoitavuus ja kontrolloitavuus ovat loistavia stressin lievittäjiä. Eläin (kuten ihminenkin) haluaa tietää, mitä tapahtuu ja se haluaa vaikuttaa tapahtumiin, eikä tämä tieto ole mitenkään uusi asia. Kuitenkin molempia näistä on pidetty jopa huonoina ideoina erilaisissa käsittelytoimissa. Ehkä ajatellaan että ennakointi lisää vastustelua ja toisaalta vaikutusmahdollisuuksia voidaan pitää huonona ideana, koska mitä siitäkin nyt tulisi jos eläin saisi itse lopettaa toimenpiteen tai poistua paikalta.
Ihmisen ja eläimen stressireaktiot ovat samanlaiset, joten samat keinot tepsivät molempiin. Käsittelystressiä voi lievittää monin tavoin – esimerkiksi tarjoamalla sosiaalista tukea, lisäämällä ennakoitavuutta ja kontrolloitavuutta sekä luomalla positiivista asennetta tilanteeseen.
On eri asia opettaa hoitotoimet mekaanisesti häiriöharjoitteluna kuin vuoropuheluna kahden eri lajin edustajan välillä. Olen itse pitkään harrastanut mekaanista puolta vaihtelevin tuloksin. Siinä perusajatus on vastaehdollistaa ja siedättää eläintä toimenpiteeseen ja opettaa se sietämään tätä kautta toimenpide. usein eläimelle opetetaan jokin asento, joka sen kuuluu säilyttää ja asentoon tai tehtävään keskittymällä hyväksyä toimenpide. Nykyisin ajattelen, että tämä on vain yksi osa harjoittelua.
Esimerkkinä edellä kuvatusta tilanteesta voisi olla vaikkapa koiran kynsien leikkaaminen niin, että opetetaan koira makaamaan kylkiasennossa ja kun asento on riittävän vahva, leikataan siinä kynnet. Tai hevosen suihkuttaminen ötökkämyrkyllä; opetetaan hevonen seisomaan paikoillaan ja sitten suihkutetaan myrkky. Nämä tyylit toimivat usein hyvin, jos ei eläimellä ole aiempaa ikävää kokemusta kyseisestä aiheesta ja jos toimenpide tai väline ei aiheuta stressireaktiota.
Jos taas tilanne on ikävä, koko harjoitus on vaarassa saastua kun siihen yhdistetään varsinainen toimenpide. Hevonen vain lähtee kävelemään kun sitä suihkuttaa tai koira ei halua mennä kylkiasentoon enää tai nykii tassua pois tai nostelee päätä. Käsittelytoimissa on mukana aina kosketus, johon ei eläintä voi ikinä täysin valmistella. Kosketus on aina joko tai, eikä koskaan voi etukäteen varmasti tietää, reagoiko eläin kosketukseen vai ei. Reaktion minimoimiseksi voi ottaa peliin mukaan myös sosiaalisen elementin eli vuorovaikutuksen, sen voima on suuri!
Aiemmin mekaanisella tavalla harjoitellessa näin vain käytöksiä (!) ja häiriöitä, nyt keskityn enemmän motivaatioon ja siihen, mitä eläin haluaa sanoa. Aiemmin toiveeni oli ehkä enemmän passiivinen eläin, joka hyväksyy asiat. Nykyisin toivon röyhkeyttä enemmän kuin kiltteyttä. Miksi ihmeessä? Minun on helpompi luottaa siihen, että eläin hyväksyy toimenpiteen jos se antaa painavaa tassua verrattuna kevyeen, varovaiseen tassuun.
Eläinten pieniä eleitä ja ilmeitä on vaikea edes havainnoida, tulkitsemisesta puhumattakaan silloin kun itse keskittyy johonkin muuhun. Tästä syystä ei tarvitse laskea pienten merkkien varaan vaan opettaa eläin käyttämään isompia, ymmärrettävämpiä merkkejä.
Liittymällä VIP-jäseneksi saat enemmän
Yksi tärkeä asia on se, että eläin voi kieltäytyä toimenpiteestä. Tämä helpottaa harjoittelua usein todella paljon, koska tilanteen tuomaa painetta voidaan tämän keinon avulla vähentää. VIP-jäsenenä näet videon, jossa käyn läpi motivaatiota hoitotoimenpiteissä esimerkkien avulla.
VIP-jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot sekä tulevat vuoden ajan, pääset suljettuun fb-ryhmään ja saat ilmaisen puhelinneuvonnan.
Jos olet jo VIP-jäsen, kirjaudu sisään nähdäksesi VIP-sisällön.
Eikö sinulla ole tunnuksia? Liity VIP-jäseneksi nähdäksesi VIP-sisällöt!
