Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

LH pohjautuu ajatukseen linjahierarkiasta, jonka mukaan laumassa on yksi johtaja, vanha tamma, joka on vastuussa laumasta ja jonka päätöksiä ja aloitteita muut seuraavat. LH:n mukaan hevoslauman sosiaalinen järjestys pidetään yllä aggressiivisella kiistelyllä, jonka seurauksena alempiarvoiset hevoset näyttävät alistuseleitä ylemmille. Laumanjohtajan paikka on LH-kouluttajien havaintojen mukaan alati haastettuna. Sekä villeinä elävien että kesyjen hevosten väliset aggressiiviset yhteenotot ovat tutkimusten mukaan harvinaisia. Ne ovat sitä yleisempiä, mitä vähemmän tilaa ja enemmän arvokkaita resursseja on ulottuvilla. Kesyhevosilla riitoja lisää porukan vaihtuvuus. Aggressiiviset eleet eivät kohdistu ylempiarvoiseen hevoseen, vaan lähes poikkeuksetta alempiarvoisia sorsitaan. Tutkimusten mukaan vallankaappausyritykset ovat harvinaisia. Jopa kesyhevosilla suhteet pysyvät melko muuttumattomina, vaikka ympäristö muuttuu. Alempiarvoinen hevonen välttää yleensä kohtaamisia ylempiarvoisen kanssa, koska tietää siitä seuraavan ongelmia. Pyöröaitauskoulutuksessa taas nähdään, että kouluttajaa välttelevä hevonen ei osoita kunnioitusta laumanjohtajaa kohtaan – tällaisesta kunnioituksen puutteesta rankaistaan yleensä laittamalla lisää vauhtia hevosen jalkoihin.

Noh, tähän väliin empiirinen havainto. Minulla on kahden hevosen tiimi. Toinen hevonen on 14-vuotias tamma ja toinen 6-vuotias ruuna. Näistä kahdesta ylempiarvoinen on ruuna. Se ajaa tamman pois ruokakasalta, portilta tai joskus vain huvikseen sitä sorsii. Tamma ei ole kertaakaan yrittänyt kyseenalaistaa ruunan asemaa. Sen sijaan tamma voi aivan hyvin tehdä aloitteita, kuten siirtyä paikasta toiseen, mennä juomaan, mennä syömään jne. ja ruuna seuraa kiltisti perässä.

Toisen hevosen jahtaaminen kuuluu hevosen etogrammiin, eli hevoset tekevät sitä toisilleen. Tilanteet ovat usein lyhyitä hyökkäyksiä toista kohti tai leikkiä. Hevosten kesken jahtaamistilanne on usein hyvin lyhyt ja se päättyy, kun välimatka on kasvanut tarpeeksi pitkäksi. Pyöröaitauksessa hevonen ei ensinnäkään pysty kasvattamaan juoksemalla välimatkaa jahtaajaan ja toiseksi jahtaamistilanne eli pakoreaktio saattaa kestää useita kymmeniä minuutteja.

Asia, jota LH-kouluttajat ylenkatsovat, on hevosporukassa vallitseva ja vaalittava yhteenkuuluvuus. Yhteenkuuluvuutta vaalitaan olemalla lähekkäin syödessä ja levätessä, rapsuttamalla toisia, olemalla muuten fyysisessä kontaktissa muihin sekä leikkimällä. Ryhmän pysyvyyden ja harmonian kannalta ystävälliset eleet ovat erittäin tärkeitä hevosille. LH-kouluttajat eivät syystä tai toisesta pidä näitä asioita lainkaan merkityksellisinä, vaikka ns. laumahierarkia-ajattelua ja laumanjohtajuutta pidetään. LH-koulutuksessa hevosta rapsutetaan usein päästä, millä sinänsä ei ole hevoselle merkitystä – hevoset eivät rapsuta toisiaan otsasta. Vastavuoroista rapsuttelua ei LH-koulutuksessa suosita, vaikka sillä on todettu olevan hevosta rentouttava vaikutus. Olisi loogista, että hevosen kieltä puhuttaessa puhuttaisiin muutakin kuin jahtaamista.

”Licking and chewing”- käytöksen tulkitaan LH-koulutuksessa tarkoittavan hevosen alistumista sekä sitä, että hevonen ”miettii”. Kyseinen käytös ei kuulu hevosen etogrammiin. Varsan naksuttelukäytös kuuluu hevosen käytöskuvastoon, mutta siihen ei viitata LH-koulutuksessa. L & C-käytöksellä LH:n mukaan hevonen viestii olevansa harmiton kasvinsyöjä. Kuitenkin myös monet lihansyöjät liikuttavat suutaan syödessään. Tutkimuksissa ei ole havaittu, että L & C-käytös olisi hevoselta tarkoituksellista viestintää.

LH-kouluttajat ylikorostavat hevostenvälisessä käyttäytymisessä väkivaltaisia ja valtaan liittyviä asioita ja alikorostavat ystävällisiä vuorovaikutuksen muotoja. Hevosen sosiaalinen käyttäytyminen ja laumakäyttäytyminen on huomattavasti monimuotoisempaa kuin LH-kouluttajien kertoma. Tämä johtaa siihen, että LH ei itse asiassa ole luonnollista. LH-teoriat eivät pohjaudu tieteelliseen, määrälliseen eikä laadulliseen tutkimukseen. Tutkimusten mukaan hevonen kykenee erottamaan ihmisen eleet lajitoverinsa eleistä. Tästä syystä hevosen käyttäytyminen pyöröaitauksessa ei johdu siitä, että ihminen aitauksen keskellä osaa matkia laumanjohtajahevosta vaan siitä, että hevonen oppii. Hevonen tottuu ja ehdollistuu.

LH-kouluttajat ovat äärimmäisen taitavia käyttämään negatiivista vahvistetta silloin, kun koulutus toimii. Pyöröaitauskoulutus toimii, sitä en kyseenalaista. Sitä ihmettelen, miksi asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Paineen käyttö ja poisto on negatiivista vahvistamista, ei sillä ole tekemistä kunnioituksen, johtajuuden tai luottamuksen kanssa.

Lähteitä:

Behaviour of horses in the “round pen technique”, Krueger 2007.
Weeks, J.W., Crowell-Davis, S.L., Caudle, A.B., Heusner, G.L., 2000. Aggression and social spacing in light horse (Equus caballus) mares and foals. Applied Animal Behaviour Science
Warren-Smith, A.K., McGreevy, P.D., 2008. Preliminary investigations into the ethological relevance of round-pen (round-yard) training of horses. Journal of Applied Animal Welfare Science
Waran, N., McGreevy, P., Casey, R.A., 2002. Training methods and horse welfare. The welfare of horses, 151-180.
Waran, N., Casey, R.A., 2005. Horse Training, The Domestic Horse: The Evolution, Development and Management of its Behaviour, Cambridge University Press.
Visser, E.K., VanDierendonck, M., Ellis, A.D., Rijksen, C., Reenen, C.G.v., 2009. A comparison of sympathetic and conventional training methods on responses to initial horse training.
Vervaecke, H., Stevens, J.G., Vandemoortele, H., Sigurjónsdóttir, H., Vries, H., 2007a. Aggression and dominance in matched groups of subadult Icelandic horses (Equus caballus).
VanDierendonck, M.C., DeVries, H., Schilder, M.B.H., 1995. An analysis of dominance, its behavioural parameters and possible determinants in a herd of Icelandic horses in captivity. Neth. J. Zool. 45, 362-385.
VanDierendonck, M.C., de Vries, H., Schilder, M.B.H., Colenbrander, B., Þorhallsdóttir, A.G., Sigurjónsdóttir, H., 2009. Interventions in social behaviour in a herd of mares and geldings. Applied Animal Behaviour Science
VanDierendonck, M., Goodwin, D., 2005. Social Contact in Horses: implications for horse-human interactions,
Tilson, R.L., Sweeny, K.A., Binczik, G.A., Reindl, N.J., 1988. Buddies and bullies: Social structure of a bachelor group of Przewalski horses.
Sigurjonsdottir, H., Dierendonck, M.C.v., Snorrason, S., Thorhallsdottir, A.G., 2003. Social relationships in a group of horses without a mature stallion.
Fureix et al. (2012) Exploring aggression regulation in managed groups of horses Equus caballus.
Rutberg, A.T., Greenberg, S.A., 1990. Dominance, aggression frequencies and modes of aggressive competition in feral pony mares
McGreevy, P.D., Oddie, C., Burton, F.L., McLean, A.N., 2009b. The horse-human dyad: Can we align horse training and handling activities with the equid social ethogram?
McDonnell, S.M., Haviland, J.C.S., 1995. Agonistic ethogram of the equid bachelor band. Applied Animal Behaviour Science
McDonnell, S., 2003. A Practical Field Guide to Horse Behavior- The Equid Ethogram.
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

3 kommenttia kirjoitukseen “Luonnollistako II?

  • huhtikuu 17, 2014 at 11:05 pm
    Permalink

    Allekirjoitan, että tässä postauksessa kuvattu toimintatapa ei ole millään muotoa luonnollinen. Mua kiinnostaa kovin että miten määritellään LH ja LH-kouluttaja? Onko tämä jonkun tietyn suuntauksen tai kuvitellun gurun seuraamista tai ohjauksessa opiskelua? Lähinnä mietin sitä, että en toivoisi omaa tapaa toimia yhdistettävän tällaiseen, koska se perustuu lajityypilliseen käytökseen, hevoslauman kumppanuussuhteisiin, ja yhteenkuuluvaisuuden vaalimiseen ja vuorovaikutukseen. Millä nimellä tätä kutsutaan? Inhoan eri toimintatapojen ”tarroittamista” tietyillä nimillä ja oma kokemus on se, että on vaan hyvää ja huonoa hevostaitoa ja ratsastusta, ihan sama miksi sitä kutsutaan. Hevosen kanssa oleminen on kokemuksena juuri niin syvä kuin on yhteys ja rauha oman itsen kanssa. Jos oma maailmankatsomus on tieteellinen, suhde on tieteellinen, jos henkinen niin suhteeseen hevosen kanssa tulee vastaava syvyys, jos hakee urheiluvälinettä, siitä tulee sellaista, jos oma ajatusmalli on hierarkinen ja niin siitä tuleepi alistavaa jne. Tää tosiaan mun oma kokemus ja varmaan yhtä monta on näkemystä ja kokemusta ja ”totuutta” kuin on hevosenomistajia 🙂

    Reply
    • huhtikuu 18, 2014 at 7:47 am
      Permalink

      Pyöröaitauskoulutus (alussa) ei perustu siihen että vakiintuneessa laumassa hevonen ei osoittaisi kunnioitusta laumanjohtajaa kohtaan vaan tilanteeseen missä laumaan tulee uusi hevonen. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Silloinkaan ei ole kyse siitä että tilanne olisi täysin samanlainen kun hevosten kesken vaan sitä minkälaista lajityypillinen käyttäytyminen hevosten kesken on.

      Tilanne on myös aivan eri silloin kun siellä kesytetään villimustangia ja silloin kun siellä esim. minä harjoittelisin siellä jo osaavan hevosen kanssa jotain teknistä asiaa. Villimustangien kanssa Clinton Anderson perustelee pyöröaitauksen käyttöä turvallisuudella. Jos minä harjoittelen jo osaavan hevosen kanssa vaikka vapaana suunnan vaihtoa sisäkautta aitauksen muoto ja koko ovat tarkoituksenmukaisia siihen.

      Minä olen nähnyt miten hevosten kanssa samalla laitumella on ollut lampaita ja koiria. Hevoset esim. väistättävät näitä lampaita ja koiria samalla tavalla kun ne väistättävät toisia hevosia eli toimivat lajityypillisellä tavalla vaikka kyse ei ole samasta lajista. On aika epäloogista ajatella että hevonen lakkaisi toimimasta lajityypillisellä tavalla silloin kun kyse on ihmisestä jos se toimii niin lampaiden ja koirienkin kanssa.

      Miksi asioista ei puhuta oikeilla nimillä? Koska kyse on paljon muustakin kun negatiivisesta vahvisteesta. Oppimisteoria on oppimisteoria ei oppimistotuus. On aika paljon asioita mitä ei voida selittää oppimisteorian avulla. Miksi joillakin ihmisillä on luontainen kyky tulla toimeen eläinten kanssa? Jos hevosta on yritetty lastata tunteja eikä sitä ole saatu traileriin miksi se kävelee sinne kun paikalle tulee vanha hevosmies joka taluttaa sen sinne? Jos kaksi ihmistä tekee samalla tavalla hevosen kanssa miksi hevonen toimii toisen kanssa mutta toisen kanssa ei? Nämä ovat elävässä elämässä tapahtuvia asioita joita ei oppimisteorialla pystytä selittämään. Siinä on kyse muustakin mekaanisesta ehdollistumisesta. Kyse on kommunikoinnista ja esim. Parelli on sitä mieltä että kyse ei ole siitä laumanjohtaja alistaisi toisen vaan vastavuoroisesta kommunikoinnista.

      Yleistävät väitteet siitä mitä LH on ja miten LH-kouluttajat ajattelevat menevät metsään siinä että jokainen LH-kouluttaja tekee, ajattelee ja perustelee asiat vähän eri tavalla.

      Reply
  • marraskuu 6, 2014 at 10:54 am
    Permalink

    Mielenkiintoinen artikkeli johtavuudesta: Movement initiation in groups of feral horses, Konstanze Kruegera (Behavioural Processes
    Volume 103, March 2014, Pages 91–101)

    Reply

Mitä mielessä?