Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

LH-kouluttajat ovat erittäin taitavia tulkitsemaan hevosta ja heillä on usein kymmenien vuosien kokemus hevosten käsittelystä. Heillä on tuloksia tuottavat menetelmät, mutta se mikä heiltä puuttuu, on tieteellinen perusta. LH-kouluttajien näkemys hevosen oppimisesta poikkeaa täysin esimerkiksi oppimisteoriasta.

Kouluttajien mukaan koulutuksen tuloksellisuus on riippuvaista siitä, kuinka hyvin kouluttaja pystyy matkimaan lajinsisäistä (hevosten välistä) vuorovaikutusta eli kuinka hyvin kouluttaja osaa käyttäytyä kuten laumanjohtaja hevoslaumassa. Tuloksettomuus taas johtuu joko siitä, että hevonen ei kunnioita ihmistä laumanjohtajanaan tai siitä ettei ihminen kykene käyttäytymään kuten laumanjohtaja hevoslaumassa. Tämä on näppärä selitys. Vika on yleensä hevosessa tai omistajassa. Vikaa ei sen kummemmin tarvitse lähteä ruotimaan, ongelma on kunnioituksen puute tai huonous ihmisenä.

Johtajuusasema hevoseen nähden on yhteinen nimittäjä monissa LHn eri kouluttajien teorioissa. Laumanjohtajuuden tärkeyttä perustellaan hevosten luontaisella laumakäyttäytymisellä. Useat kouluttajat kertovat omista hevoshavainnoinneistaan, joihin tekniikkansa perustuu. Mm. Roberts pohjaa menetelmänsä Nevadan villeinä elävien mustangien väliseen vuorovaikutukseen. Mitään raportteja tai koostettua dataa näistä havainnoista ei kuitenkaan ole (toistettavuus, yhdenmukaisuus jne.). Sen sijaan raportoituja, standardoituja ja toistettavia tutkimuksia sekä villien että kesyjen hevosten keskinäisestä käyttäytymisestä on tehty hyvin paljon. Yhdessäkään havaintotutkimuksessa villien tai kesyjen hevosten kohdalla ei ole todettu sellaista hevostenvälistä käyttäytymisketjua, johon Roberts viittaa ja johon join-up perustuu.

Koulutustapaa pidetään humaanina – se on hevosen kouluttajien mukaan kehonkieltä. Kun hevonen hyväksyy ihmisen laumanjohtajanaan, hevosen ajatellaan olevan ihmisen kumppani vapaasta tahdostaan. Kun johtajuus on saavutettu, ihminen on suhteessa aloitteellinen ja kontrolloi vuorovaikutusta. Hevosen rooli on hyväksyä ihmisen ohjeet ja noudattaa niitä. Kouluttajat ovat sitä mieltä, että ihmisen on todellakin tarpeellista ja jopa välttämätöntä osata kertoa hevoselle ruumiinkielellään, että on ylempiarvoinen.

Yhdessäkään LH-kouluttajan kirjassa tai kirjoituksessa ei viitata eläinten käyttäytymistieteen tutkimuksiin (joita on saatavilla hyvin paljon). Esimerkiksi termiä johtajuus ei eläinten käyttäytymistieteessä tunneta. Voit olla ylempi tai alempiarvoinen, mutta et johtaja. Ryhmässä elävien eläinten keskuudessa joku voi olla aloitteentekijä ja aloittaa jonkun toiminnan – kävellä juomapaikalle porukan kärjessä tai aloittaa ruokailun. Tämä yksilö ei ole joka tilanteessa sama, vaan vaihtuu riippuen siitä, mikä millekin yksilölle on tärkeää. Aloitteentekijä ei läheskään aina ole ylempiarvoinen tai vanha tamma. Hevosten laumakäyttäytyminen on huomattavasti monimuotoisempaa kuin ne pienet osaset, joihin LH-kouluttajat menetelmänsä perustavat.

Ja nyt, ennen kuin a) syyllistetään muiden mustamaalauksesta tai b) penätään luotettavien lähteiden listaa väitteiden tueksi (lupaan julkaista sellaisen, mutta pahoittelen, Suomessa tai suomeksi näitä tutkimuksia ei ole tehty) tai c) vedetään purkillinen herneitä suolaliemessä nenään, esitän kysymyksen: onko se todella niin, että hevosia on kahdenlaisia?

Oppimisteoriahevosia, jotka oppivat samoilla mekanismeilla kuin muutkin eläimet, kykenevät ajattelemaan, ehdollistumaan ja omaksumaan uutta. Ja sitten LH-hevosia, jotka kulkevat sumussa johtajaa etsien ja ovat tyytyväisiä sellaisen löytäessään. Ja jotka uskovat, että myös miespuoliset ihmiset ovat vanhoja tammoja:)

Seuraavassa kirjoituksessani aion palata tähän samaan aiheeseen.

Henshall, C., McGreevy, P.D.,The role of ethology in
round pen horse training- a review, Applied Animal Behaviour Science (2014)

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

7 kommenttia kirjoitukseen “Luonnollistako?

  • huhtikuu 11, 2014 at 5:44 pm
    Permalink

    Johtajuus käsitys on hyvin monimuotoinen, kuten ihmistenkin välisissä sosiaalisissasuhteissa. Ihminen, kuten hevonenkin on laumaeläin. Aina on ja tulee olemaan tietty hierarkia. Voitte tarkastella tätä asiaa ihan omissa kaverisuhteissanne. Joku on AINA se porukan johtaja. Tosin tämä muuttuu elämänvaiheiden mukaan. Laumanjohtajuutta kokeillaan kokoajan, ihan samoin kuin hevoslaumassa. Niin ihmisten kuin eläintenkin henkiset ja fyysiset toimintakyvyt vaihtelevat ja se muuttaa kyseisen persoonan asemaa laumassa. Lyhykäisyydessään tämä tarkoittaa sitä, että johtajuutta on kyseenalaistettava jatkuvasti. Sitä hevosetkin tekevät myös ihmiselle.

    Reply
  • huhtikuu 12, 2014 at 10:12 am
    Permalink

    Mitä eroa on ylempiarvoisella ja johtajalla?

    Reply
    • huhtikuu 12, 2014 at 7:31 pm
      Permalink

      En tiedä miten johtaja määritellään, koska sitä ei käyttäytymistutkimuksissa käytetä. Ylempiarvoinen yleensä sorsii alempiarvoista ja ajaa sen pois arvokkaiden resurssien luota. Aloitteentekijän ei tarvitse olla ylempiarvoinen. Hevoslaumassa ei ole yksiselitteistä johtajaa, jota kaikki seuraavat ja jonka aloitteesta lauman kaikki toiminnot tapahtuvat. Arvojärjestys on huomattavasti monimuotoisempi kuin ns. linjahierarkia.

      Reply
  • huhtikuu 12, 2014 at 11:58 am
    Permalink

    LH-guruista esim. Parelli selittää johtajuuskäsitettä niin että se verrattavissa siihen että ihminen ajaa autoa ja poliisi antaa pysähtymismerkin. Miksi ihminen pysäyttää auton? Koska ihminen on oppinut että niin pitää tehdä. Miksi hevonen toimii määrätystä merkistä määrätyllä tavalla? Koska se on oppinut että niin pitää tehdä. Miten hevonen on sen oppinut? Se on oppinut että määrätyn vaihtoehdon valitseminen on sille mukavinta tai kannattavinta eli kyse on aivan samasta asiasta kun silloin jos puhutaan positiivisen tai negatiivisen vahvisteen käytöstä.

    Parelli puhuu myös koko ajan hevosen oppimisesta ja siitä miten eri tyyppisillä hevosilla eri asiat painottuvat. Kyse on kuitenkin aina siitä että hevosella on vaihtoehtoja ja se oppii valitsemaan itselleen mukavimman tai kannattavimman vaihtoehdon. Ei siitä että se sumuisin silmin seuraa ihmistä koska pitää tätä tammana.

    Kaikki asioita myös LH:ta voi kritisoida mutta ei muiden suuhun kannata laittaa asioita joita he eivät ole sanoneet tai kertoa pelkkiä osia siitä mitä he ovat sanoneet tai yleistetään jonkun puheet koskemaan kaikkia ja unohdetaan kokonaisuus.

    Tuossa oli esimerkkinä Parelli mutta vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon eikä kukaan LH-guru ajattele noin yksioikoisesti kun kirjoituksesi antaa ymmärtää.

    Reply
    • huhtikuu 12, 2014 at 7:28 pm
      Permalink

      Kuulen mielelläni esimerkkejä sitä, miten LH-kouluttajat selostavat oppimisteoriaa. Vaikka muutama kirjavinkki, joissa mainitaan negatiivinen vahviste. Tai mielellään muita painettuja lähteitä.

      Reply
      • huhtikuu 13, 2014 at 7:51 am
        Permalink

        Negatiivinen vahviste termiä ei yleensä käytetä mutta kaikki opettavat että laitetaan painetta ja kun hevonen liikkuu halutulla tavalla paine poistetaan. Tämä sama asia löytyy Stacy Westfallin, Pat Parellin, Clinton Andersonin jne. opetusvideoista (löytyvät ko. ihmisten kotisivuilta). Suomessa klinikoita pitäneet Randy Abernathy, John Moore jne. opettavat samalla tavalla. En ole koskaan kuullut kenenkään opettavan että painetta ei poisteta jos hevonen liikkuu halutulla tavalla.

        Mitä luonnollisuuteen tulee hevoset toimivat laumassa samalla tavalla. Jos hevonen haluaa että toinen väistää se laittaa painetta (laskee pään, vetää korvat luimuun, paljastaa hampaat jne.) ja kun toinen väistää paine loppuu.

        Reply
  • huhtikuu 17, 2014 at 11:45 pm
    Permalink

    Oli uteliaisuudesta luettava lisää . Täytyy kyllä sanoa että sinulla on kovin kapea näkemys tästä aiheesta jos se rajoittuu tähän. En tunne Parellin jne. edellä lueteltujen tapaa toimia, inhoan Montynkin lähestymistapaa, joten en puhu nyt niistä. On muitakin tapoja lähestyä tätä aihetta. On mahdollista liikuttaa hevosta säätämällä omaa energiatasoa ja mielentilaa ja käyttää painopistettä kuten hevoset laumassa ja luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta. Luottamus, kahden ja useamman välinen kommunikaatio kehonkielen ja oman mielentilan kautta joka muodostaa turvallisen ilmapiirin jossa hevonen viihtyy tyytyväisenä kuten laumassaan. Haluaa olla ihmisen lähellä omasta vapaasta tahdostaan eikä alistettuna tai alempiarvoisena. Ymmärrän oppimisteoriaa ja olen perehtynyt aiheeseen. Olen ratkaissut oman tekemisen niin, että voin toki opettaa hevoselle jonkun arkea helpottavan asian automaatioksi, mutta en halua kokonaista robottia. Jos positiivinen vahvistaminen työkaluna menee ohi sen, että hevonen ei voisi ilmaista omaa todellista olotilaansa ja minä en voisi enää tehdä siitä havaintoja ja vaikuttaa siihen niin koen että hevonen juurikin menettää sen luonnollisen ilmaisemisen vapautensa (joka kovin monelta on tukahdutettu mitä ihmeellisimmin tavoin).

    Reply

Mitä mielessä?