Maltin rakentaminen kotioloissa

Yksi aihe, josta olen vuosien mittaan muuttanut ajatteluani hyvin paljon, on maltti. Vielä muutamia vuosia sitten ajattelin, että koira voi aivan hyvin oppia arjen perusasioita yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilemalla ja ajattelin lisäksi että on pelkästään hyvä, jos ihminen tarjoaa tällaisia aivopähkinöitä koiralle. Tyypillisiä aivopähkinöitä olisivat esimerkiksi odotuttaa koiraa naminyrkin edessä ajatuksella “mitäköhän ihmettä pitää tehdä jotta saisin namit” tai sulkea ovea aina kun koira yrittää tulla ilman lupaa, joko ulos kotoa tai ulos autosta. Ajattelin, että on hyvä että koira joutuu itse joskus miettimään, mutta en ehkä ymmärtänyt asian kaikkia puolia.

Miksi nykyään en välttämättä suosittele näitä?

Yllä mainitut esimerkit ovat käyttökelpoisia silloin, kun koira varmasti tietää miten ovesta pääsee tai miten namit saa. Ongelma tulee siitä, että jos koira osaa toimia kyseisissä tilanteissa, ei koskaan tule tilannetta, jossa koira tekisi ns. väärin. tai jos tulee, koiralla on siihen luultavasti joku syy.

Ongelma koiran odotuttamisessa on se, että kaikilla koirilla ei ole edellytyksiä ratkoa näin suuria haasteita omin päin. Toinen suuri ongelma on se, että haasteen ratkaiseminen maksaa koiralle liikaa suhteessa odotettavissa olevaan palkkioon, kuten ulos pääsemiseen. Tästä voi muodostua sisäinen tai ulkoinen konflikti – koira toisaalta haluaisi ulos enemmän kuin mitään ja samaan aikaan ovi eli tässä tapauksessa ihminen estää sitä. Ihminen näyttäytyy estäjänä enemmän kuin mahdollistajana. Konflikti voi siirtyä, eli vaikka koira odottaisi ovella tai autossa hiirenhiljaa, se voi törskähtää ulos päästyään. Tällaiset törskähdykset ovat haitallisia esimerkiksi monikoiratalouksissa – portin takana näennäisen rauhallisesti odottanut koira voi käydä toisen päälle kun se purkaa turhautumistaan.

Mitä tilalle?

Koirillakin on havaittu viitteitä siitä, että itsehillinta on kuluva luonnonvara, eli koiran odotuttaminen saattaa aiheuttaa sitä, että se ottaa suurempia riskejä tilanteen jälkeen. Tämä ilmiö on se, jota ei täysin ymmärtänyt aiemmin. Tämä voi ns. siirtää räjähdystä ovelta muualle, mutta koiralla on ovella edelleen sama konflikti päällä.

Kivempi tapa olisi ensin varmistaa, että koira oikeasti osaa toimia tilanteessa toivotulla tavalla. Luottamus siihen, että koiran mielestä toivottu asia tapahtuu, on erityisen tärkeää. Mitä enemmän koira tietää pääsevänsä ulos, sitä vähemmän se sooloilee. Siksi homma kannattaa aloittaa ihan toisesta päästä kuin aikanaan ovea sulkemalla tehtiin.

Olen vahvasti sitä mieltä, että ns, todellinen rauhoittuminen rakentuu ainoastaan todellisen, omaehtoisen itsehillinnan ja luottamuksen päälle ja toisaalta luottamus rakennetaan mieluiten alusta asti ilman konfliktia ja menettämisen pelkoa.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa harjoitellaan portista kulkemista.

Mitä mielessä?