Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Moni eläinsuojeluyhdistys haluaa luovuttaa koiria ainoastaan omakotitaloon. Tämä on toiveena useilla muillakin, jotka etsivät koiralleen uutta kotia.

Missä vika?

Onko Suomen koirakanta vääränlainen – vääriä rotuja, joista mikään ei sovi kaupunkiin? Onko liian vähän tietoa saatavilla – ostetaan pentu ja kun se ei vielä 6 kk ikäisenä osaa mitään, laitetaan se pitovaikeuksien takia eteenpäin? Oletetaan että se nyt vaan on koiran ominaisuus ettei se pärjää yksin. Annetaan pieleen mennyt lettu kiertoon ja ostetaan itselle joku kivempi rotu tilalle.

Miten esimerkiksi ne yksinolo-ongelmaiset ovat muka onnellisempia omakotitalon kodinhoitohuoneessa haukkuessaan ja ulvoessaan? Onko se raitis maalaisilma, joka parantaa koiran ongelmat?

Tätä menoa Suomesta loppuvat sellaiset omakotitalot kesken, joissa on aidattu iso tontti. Yksinolo-ongelmiin on mahdollista puuttua. Kannattaa tehdä kesäretki sinne maaseudulle ja katsoa, miten kivasti koiria siellä pidetään.

Ilmiö, jossa määrätään koira nimen omaan omakotitaloon, on mielestäni huolestuttava. Se on kannanotto, jonka mukaan koiran haukkuminen tai ulvominen yksin ollessaan ei haittaa eläimen hyvinvointia, vaan ainoastaan naapureita.

Lue myös:

Pikaratkaisushow

Annetaan hyvään kotiin

Myöhässä

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

0 kommenttia kirjoitukseen “Mielellään omakotitaloon

  • elokuu 21, 2011 at 9:06 pm
    Permalink

    Itse olen miettinyt samaa. Olen katsellut koirien myynti-ilmoituksia ja monissa lukee, että ei kerrostaloon. No, itse asun kerrostalossa ja minulla on koira. Mielestäni pystyn tarjoamaan koiralle aika hyvät oltavat. Käyn 4 kertaa viikossa tallilla, jossa koira saa olla monta tuntia vapaana. Lisäksi liikutaan muutenkin paljon: pyöräillään jne, ja koira saa olla paljon vapaana metsissä yms. Mikähän siinä elämässä on sitten niin kauheaa, vaikka yöt menee kerrostalossa.

    Kyllä ihmiset saisivat kiinnittää hieman eri asioihin huomiota, kuin asumismuotoon. Ei omakotitalo takaa koiralle hyvää kotia.

    Reply
  • elokuu 21, 2011 at 9:25 pm
    Permalink

    Tätä samaa olen itsekin ihmetellyt, omakotitaloa tunnutaan pitävän maanpäällisenä taivaana koiralle vaikkei eroahdistusongelmaa olisikaan. Jopa eläinsuojeluyhdistykset(!!!) vaativat useiden koirien kohdalla omakotitaloa.. Oletetaan, että omakotitalossa koira saa liikuntaa ja huomiota enemmän kuin muissa asumismuodoissa. Kärjistettynä voisikin kysyä ”vain omakotitaloon”-ihmisiltä, että onko koira onnellisempi omakotitalossa jossa sen kaikki ulkoilu rajoittuu omaan pihaan vaiko kerros- tai rivitalossa, jossa käydään päivittäin lenkeillä sekä paikoissa joissa koira saa vapaana juosta ja tutkailla uusia hajuja. Asumismuoto kun ei ostajaehdokkaasta kerro oikeastaan yhtään mitään.

    Reply
  • elokuu 22, 2011 at 7:29 pm
    Permalink

    Mielenkiintoinen kannanotto. Itse omistan perheeni kanssa kaksi koiraa, toinen on beagle ja toinen lyhytkarvainen collie. Olemme asuneet kerrostalossa ja asumme tällä hetkellä omakotitalossa.

    Koiran haukkuminen tai muu häiriö käyttäytyminen (kuten huonekalujen pureskelu, häkkikäyttäytyminen, tarpeiden tekeminen sisälle,jne.) on todella raskasta koiralle, naapureille, omistajille ja muille jotka saavat kokea näitä sivuoireita. Meidän toisella koirista oli tämän tyyppistä häiriökäyttäytymistä kerrostalossa asumisen aikana, mutta nämä oireet vähenivät huomattavasti omakotitaloon muuton jälkeen. En voinut olla huomioimatta että moni muu asiakin helpottui muuton jälkeen, koirat ovat huomattavasti rauhallisempia sekä ovat selkeästi paremmin kuulolla mitä heidän kanssa tekeekään, eivät läähätä eivätkä kulje jatkuvasti stressaantuneena edestakaisin. Se että kerrostalo asuminen yksistään aiheuttaisi näitä ongelmia ei varmastikkaan pidä paikkaansa, mutta kyllä se vahvasti tukee näiden häiriökäyttäymisten syntymistä, mahdolliset kovat äänet, jatkuva hälinä ympärillä, pienet oleskelutilat missä olla, koirapuistot joihin ei voi välttämättä koiria viedä.. Tietenkin joku viisas voisi todeta tähän että voihan sitä koiraa viedä myös narun päässä ulos, ne jotka hiukankin tietävät mitä tapahtuu kun kaksi koiraa tapaa toisensa narun jatkeina ja toisella koirista sattuu olemaan vain tarve haastaa ja kyseisen koiranomistaja ei sitä huomaa, lopputulos varmasti sanomattakin selvää.

    Kyllä, itse siis uskon että koiran on ainakin henkisesti parempi olla omakotitalossa jossa voivat olla ilman jatkuvaa virikkeistämistä, joka tulee muulla tavoin kuin omistajalta. Mutta totta on myös se että koiria ei voi antaa pelkästään omakotitaloihin, koska koirakanta tippuisi suomessakin erittäin pieneksi, joten miksi vaihtoehtoina ei voisi olla esimerkiksi tämä paljon puhuttu ajokortti, koiraa ei voisi hankkia ilman sitä, toisin sanoen, ainakin perusasiat teoreettisella tasolla varmistettaisiin.

    Reply
  • elokuu 23, 2011 at 11:17 am
    Permalink

    Minusta tuntuu että monet omakotitalokoirat ovat enempi vaan omassa pihassa joko vapaina tai narussa, eivätkä pääse kunnon lenkille ollenkaan, toisin kuin monet kerrostalo- tai rivitalokoirat, joita pitää viedä lenkille jottei tee tarpeitaan sisälle…
    Toki omakotitaloasumisessa on enempi liikkumistilaa ja vapautta koirille, mutta pitää niitten päästä myös ns narun päähän lenkillekin usean kerran päivässä, jotta pää pysyy terveenä 😉
    Parempi vaatimus olisi että myyjä saisi käydä ostajan kotona ennen myyntipäätöstä.

    Reply
  • elokuu 24, 2011 at 7:48 pm
    Permalink

    On kyllä totta, että moni koira rauhoittuu muuttaessaan maalle kaupungin ärsykesirkuksesta. Minusta on vain karua nimetä omakotitalo koiran ihanneelinpaikaksi ilman muita ominaisuuksia. Se vaatimus on hyvin suoraviivainen ja rajaa pois monia hyviä elinpaikkoja, kuten rivitalot takapihoilla varustettuina ja kerrostalot koiran tyypistä riippuen. Moni koira on samanlainen, eli se kerrostalossa tai viiden hehtaarin tontilla. On toki myös niitä, jotka kuuluvat vain isolle tontille, kuten laumanvartijat.

    Mielestäni koirasta luopujien ja eläinsuojeluyhdistysten ei kannattaisi katsoa asioita niin kapealla sektorilla, että omakotitalo olisi aina optimiratkaisu. Kyllä niitä koiria häkitetään omakotitaloissakin. Ja yleinen ajattelutapa voi olla myös sellainen, ettei sitä erikseen tarvitse lenkille viedä kun voi tehdä tarpeensa pihaan.

    Reply
    • kesäkuu 9, 2012 at 11:03 pm
      Permalink

      Ärsykesirkusta saattaa olla myös maalla. Sukulaiseni saivat n. 7v. terrierin, josta luovuttiin pitovaikeuksien vuoksi. Koiran aiempi koti oli kaupungissa kerrostalossa ja sitä stressasi aivan mielettömästi maalle muuttaminen. Paljon tilaa, uudet ihmiset, possut, hevoset, kanit, kissat, vieraat ihmiset koirineen. On traktoreita, hirnumista, turpeen polttoa, lantaa ja tuhoeläinmyrkkyjä pelloilla. Meni ainakin vuoden päivät ennen kuin koira alkoi rauhoittua ja tuntea olonsa turvalliseksi kotitalossa. Käytöshäiriöitä koiralle oli tullut edellisestä perheestä, jonka poika ilmeisesti oli kiusannut koiraa. Uudessa kodissaan terrieri ehti purra jokaista perheenjäsentä, mutta sille annettiin kuitenkin aikaa kotiutua kunnolla ja puututtiin lempeästi mm. ruokakupin vahtimiseen. Monilla ei riittäisi kärsivällisyys aggressiivisen koiran kanssa.

      Reply
  • elokuu 24, 2011 at 9:48 pm
    Permalink

    Yleensä syynä on kylläkin se, että koira pitää meteliä yksin ollessaan ja se häiritsee naapureita ja siksi kasvattaja/ent.om. tahtoo varmistaa, ettei koira aiheuta närää naapurustossa. En minä itse sen takia tahdo antaa koiraani vain maalle omakotitaloon (onhan niitä kaupungeissa/taajamissakin), että se olisi jotenkin parempi/virikkeelisempi ympäristö, vaan ihan naapureita ajatellen.

    Reply
    • elokuu 25, 2011 at 7:59 am
      Permalink

      Juuri niin. Siitä ilmiöstä olenkin huolissani, että välitetään naapureista enemmän kuin koiran hyvinvoinnista. Yksinolo-ongelmainen koira on hyvin stressaantunut, ja käytökseen pitäisi aina puuttua, vaikkei sitä kukaan olisikaan kuulemassa.

      Reply
  • elokuu 29, 2011 at 7:53 pm
    Permalink

    Asun itse kerrostalossa kahden koiran kanssa, joten olen ehkä hieman jäävi sanomaan aiheesta mitään, mutta henkilökohtaisesti olen kyllä kiitollinen, ettei kodinvaihtajia anneta ainakaan nykyistä useammin kerrostaloihin. Pennun nyt voi ottaa melkein mihin tahansa, mutta aikuisen koiran kanssa mahdolliset möykkäongelmat ovat paitsi todennäköisempiä niin myös asteeltaan suurempia. Vaikka miten ripustettaisiin lappua oveen, että uusi koiramme vasta harjoittelee yksinoloa, niin luoja että jatkuva haukkuminen silti rassaa – etenkin kun kuoroon yhtyvät helposti myös talon muut 15+ tavallisesti hiljaista koiraa.

    Rapun ääniin reagoiminen, äänekäs eroahdistus ja ihan vain uuden kodin aiheuttama hämmennysmöykkääminen ovat varmaan yleisimmät syyt, miksi kotia kertaalleen vaihtanut koira palautuu taas kiertoon, koska kerrostalossa se armonaika ei todellakaan ole kovin pitkä. Koira pitäisi saada pysyvästi hiljaiseksi muutamassa päivässä. Minusta eläinsuojeluyhdistykset osoittavat ihan tervettä ajattelua yrittäessään sijoittaa koiria ensisijaisesti omakotitaloon, mieluummin vielä syrjäseudulle.

    Muuten olen samaa mieltä, ettei asumismuoto yksinään tee hyvää tai huonoa koiranomistajaa.

    Reply
  • tammikuu 9, 2012 at 10:04 pm
    Permalink

    Eiköhän se koiran kussakin talotyypissä viihtyminen ole pääsääntöisesti kiinni ihmisistä, joiden kanssa koira asuu ja kuinka paljon koira saa aktiviteettia, liikkua ja touhuta. En jaksa uskoa, että etenkään pentukoira osaa ajatella, että ”voi paska, jouduin kerrostaloon vaikka olisin halunnut maalle”. Aikuisen koiran sopeutumattomuuden vaikka kerrostaloon nyt voi niinkin ymmärtää, kun se ei ole muista asunnoista kuuluviin äänin yms.välttämättä tottunut. Mutta useimmiten taitaa olla niin, että koiran pois antavat ihmiset vain voivat sitten omaa mahdollista syyllisyyttään koiran poisannosta lieventää sillä, että ”no pääsihän se sentään edes omakotitaloon”.
    Meillä on kaksi riistaveristä seropia, jotka molemmat tulleet meille aikuisena. Toinen koirista ei ollut ikinä käynytkään sisällä ihmisasumuksessa, kun tuli meille kerrostaloon asumaan. Eikä mitään ongelmia ollut alun sisälle pissimistä lukuunottamatta ja siitäkin se oppi todella nopeasti pois kun pääsi useasti ulos.
    En tahdo millään lailla ketään paheksua, mutta useimmiten oman kokemukseni mukaan ne vähiten liikuntaa saavat koirat valitettavasti vaan pakkaavat olemaan niitä omakotitaloissa asuvia koiria. Ainoa jaloittelu on, että joku käy löysäämässä ovesta sille omalle pihalle, eikä muualle pääse. Pihanperälle unohtuneista häkkikoirista puhumattakaan.
    Mielestäni siis etenkään pentukoiria kaupiteltaessa, ei välttämättä ole tarpeen tämä talotyypin määrittely… Ei kaikilla ihmisillä ole yksinkertaisesti mahdollisuutta koskaan asua omakotitalossa, muttei se tarkoita, etteikö kyseinen ihminen voisi tarjota koiralle hyvää ja onnellista elämää.
    Asia erikseen sitten nämä ihan karjakoirat, jotka on oikeastaan jalostettu maatiloille sun muut, mutta näitä omakotitalovaatimuksia kun näkee ihan ”seurakoirarotujenkin” myynti-imoituksissa.

    Reply
  • syyskuu 14, 2012 at 5:47 am
    Permalink

    Itse asun 35-neliön yksiössä kahden isohkon koiran kanssa ja olen saanut kuulla ihmettelyitä. En meinannut toista koiraani edes saada itselleni, koska se on iso rescue-uros, jonka sekoituksessa on mahdollisesti sakua ja laumista. Ymmärsin kyllä pointin, mutta itse koiraan tutustuneena päätin ottaa riskin. Ja se kannatti. Tolla sakusekolaumiksella ei ole mitään ongelmia sisällä, eikä ulkonakaan. Mitä nyt välillä, pimeällä vähän tuppaa suojelemaan.

    Pointti siis kumminkin on siinä, että jos koira saa tarpeeksi virikkeistämistä ja ulkoilua, niin se ei tarvitse sisällä tilaa. Senhän on kumminkin tarkoitus vain levätä. Koiran pitäis levätä päivässä minimissään kuusitoista tuntia, siis minimissään. Meillä virikkeistäminen lähtee jo ruokinnasta ja sen päälle vaihtelevaa liikuntaa ja harrastusta, niin tosiaan, sisällä on kaksi lepäävää koiraa. Siinä ei paljon tilaa tarvitse.

    Mitä ääniin tulee, niin toki ne stressaa joitakin koiria, mutta se ei voi olla pohjana vaatimukselle, että kaikille koirille toivotaan sitä omakotitaloa maalla. Itse maalla eläneenä voin sanoa, että ne pieniin ulkohäkkeihin tungetut koirat vasta surullisia on. Niillä ei ole mitään ja se kyllä kuuluu ulkopuolisille, kaikelle haukutaan.

    Ei silti, oma haaveeni on päästä maalle omakotitaloon ja tiedän, että koirillani olisi siellä vielä parempi olla kuin nyt, mutta aina ei vaan saa sitä, mitä haluaa tai tarvitsee ja silloin pitää pelata sillä, mitä on. Sen ei kumminkaan pitäis olla este sille, kuinka hyvä olla koiralla on. Se riippuu totaalisesti omistajasta oli puitteet sitten mitkä tahansa.

    Reply
  • tammikuu 4, 2013 at 2:48 pm
    Permalink

    Olen itse ihmetellyt ihan samoja asioita kuin muut kommentoijat. Monet omakotitaloissa asuvat ns. kotikoirat…

    a) eivät saa liikuntaa, koska ne pääsevät takapihalle tarpeilleen ja se muka riittää, vaikka piha/aidattu alue olisi postimerkin kokoinen.
    b) eivät saa niin paljoa huomiota ja koulutusta muihin koiriin verrattuna, koska omalla aidatulla pihalla ulkoilevan koiran ei tarvitse osata mitään, edes remmissä fiksusti kulkemista.
    c) haukkuvat omistajiensa ja naapuriensa korvat ja hermot hajalle, koska koiraa ei ole omakotitalossa mikään pakko opettaa olemaan hiljaa ja vähäinen liikunnan määrä saa ne keksimään muuta aktiviteettia.
    d) tuhoavat paikkoja, koska eivät pääse liikkumaan tarpeeksi ja ovat vailla koulutusta. Siitä ei puhuta, koska talo on yleensä oma ja sen saa tuhota niin pahasti kuin haluaa. Kerrostalossa asutaan usein vuokralla, jolloin asunto olisi parempi pitää ehjänä.
    e) ovat lihavia. Liikaa ruokaa (=rakastetaan ruoalla, kun ei viitsitä tehdä muutakaan) ja liian vähän liikuntaa.

    Toki monella on kaikki hyvin omakotitalossa, mutta laiskan ja piittaamattoman omistajan on niin helppo päästää se koira vaan sinne takapihalle hetkeksi ja niin edelleen. Jos olisin kasvattaja, syynäisin tarkasti varsinkin ne tapaukset, joissa pentu menee aidatulla pihalla varustettuun kotiin.

    Reply
  • huhtikuu 2, 2013 at 3:06 pm
    Permalink

    Ihan totta, hieno kirjoitus!

    Empä ole koskaan ajatellut asiaa sen syvemmin. Toki koiraa harkitsevana olen usein ihmetellyt miksi niin moni koira myydään vain ok-taloon, mutta usein ilmoituksessa kerrotaankin että koiralla on haukku- tai muita ongelmia – kysymys kuuluukin: olisiko niitä niin paljon silloinkin, jos koirat olisi kaikki alunperinkin myyty kerrostaloon?

    Ehkä asiaa pitäisi ennemminkin ajatella niin, että koira nimenomaan _kannattaa_ myydä kerrostaloon, kunhan myyjä on ensin kertonut että koiralla on em. ongelmia ja vaatii siksi kouluttamista. Lisäksi, jos asia nyt niin kovasti mietityttää, voihan sitä mainita ostajaehdokkaalle että koiraa täytyy käyttää ulkona vähintään pari kertaa päivässä ellei halua haisevia paketteja ympäri kämppää, joka osaltaan voi kuulemani mukaan vaikuttaa myös haukkumisen määrään kun koira on lenkeiltä tullessaan väsynyt ja saanut aisteilleen virikkeitä. Tällainen ihminen todennäköisesti jaksaa käyttää koiraansa ulkona muutamia kertoja päivässä – koska hänen yksinkertaisesti täytyy! Kuten jo sanottu: omakotitalossa on helppo laiminlyödä koiran hoito.. Etenkin siellä “maalla” jonne koiria helposti myydään tapahtuu eniten härskejä eläinsuojelurikkomuksia, joissa koirat on vain hylätty johonkin ulkoaitaukseen, ketjun päähän takapihalle tai autotalliin, toisinaan niiden muiden eläinten ohessa. Onko sekään sitten koiran elämää, vaikka oma kotipiha olisikin muutama tuhat neliötä? Aika nopeasti koira oppii sen aidan sisäpuolen kuitenkin tuntemaan sen kymmenen vuoden aikana, eikä piha tarjoa enää samanlaista virikettä.

    Reply
  • syyskuu 12, 2016 at 11:52 am
    Permalink

    Omakotitaloa ei todellakaan tarvita koiran onnellisuuden ja hyvinvoinnin takeeksi, monesti se on juuri päinvastoin (ikäväkseni olen omakohtaisesti sen nähnyt). Olen asunut kerrostalossa koirien kanssa ja mitään ongelmia ei ollut, kun niiden kanssa ulkoiltiin ja harrastettiin PK-lajeja. Nykyisin asumme omakotitalossa, mutta koirat pääsevät 2 x pv. ulkoilemaan oman pihan ulkopuolelle. Viikonloppuisin ja lomilla tykkäävät maata ulkona ja katsella mahdollisia ohikulkijoita. Muuttomme tapahtui edellisten koirieni aikaan ja niistä kyllä näki kun nauttivat lisätilasta omalla pihalla. Pystyin myös pitämään toisen vanhuksen pidempään luonamme, kun ei tarvinnut portaissa kulkea ja muutoinkin pystyi valitsemaan ulkoileeko vain omalla pihalla vai halusiko vähän kävelemään. Hissittömässä kerrostalossa pitäminen ei olisi onnistunut, koska oli liian iso kannettavaksi portaikossa.

    Reply
  • syyskuu 13, 2016 at 11:07 am
    Permalink

    Kissoissa ”muoti” on taas ihan toiseen suuntaan: eläinsuojeluyhdistykset luovuttavan HYVIN HARVOIN kissan maalle, jossa se saisi ulkoilla vapaana. Vaatimus on lähes aina ”täysin sisäkissaksi / ulkoiluaitaus”.

    Tähän olen törmännyt, kun etsimme maatilallemme sisä-&ulkokissaa eli hyvää hiirikissaa ja kanalonlämmittäjää. Pelastettuja kissoja ei ulkoilemaan luovuteta – on siis etsittävä muualta.

    Reply

Mitä mielessä?