Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Hevoselle on helppoa ryntäillä ja säikkyä. Se oppii nopeasti pakenemaan ja väistämään. Sitä on helppo liikuttaa, yleensä riittää kun sen päästää vapaaksi – se liikkuu mielellään.

Näitä ei tarvitse yleensä harjoitella, ne ovat hevoselle lajityypillisiä, niin kutsuttuja itseään vahvistavia käytöksiä. Itseään vahvistava käytös tarkoittaa sitä, että mitä enemmän eläin käytöstä toteuttaa, sitä enemmän se tulee toteuttamaan sitä jatkossakin. Lisäksi itseään vahvistaviin käytöksiin liittyy usein palkitsevia elementtejä; pakko-oireet ovat hyvä esimerkki tästä. Pakko-oireet tuottavat hevoselle mielihyvää, joten sen on vaikea päästä käytöksistä eroon – pakko-oire, kuten imppaaminen voi olla hevoselle selviytymiskeino. Pelko on myös helposti yleistyvä ja kerrasta opittu reaktio; pelolle on aivoissa omat moottoritiet, joita pitkin tieto kulkee supernopeasti. Lisäksi tie levenee sitä mukaa kun näitä reaktioita harjoitellaan.

Vaikeimpia asioita hevoselle ovat lajitovereista erossa oleminen sekä ahtaissa tiloissa oleminen. Tällaisia asioita ovat yksin maastoilu, tarhasta tai laitumelta hakeminen tai yksin tallissa oleminen. Ahtaiden tilojen osalta paras esimerkki on traileri tai pesukarsina tai tallissa yksin oleminen, kun muut ovat ulkona. Vaikeiden asioiden onnistumista ei kannata pitää itsestäänselvyytenä, vaan kannattaa olla erittäin tyytyväinen, jos ne sujuvat. Meille ihmisille ne ovat ehkä perusjuttuja, mutta hevosille paljon vaikeampia kuin vaikkapa laukanvaihdot.

Vaikeita asioita joutuu harjoittelemaan todella paljon, eikä sekään aina riitä. Yksi pieni huono kokemus tai pelästyminen voi hetkessä palauttaa koulutuksen alkutekijöihin. Toisaalta, jos jokin asia on koulutettu perusteellisesti, hermosolujen välisiä yhteyksiä ei tarvitse aivan alusta asti rakentaa uudelleen, vaan koulutus etenee yleensä nopeammin.

Kaikki hevoset ovat samanlaisia perusasetuksiltaan. Kaikki hevoset ovat laiduntavia pakoeläimiä, eikä tätä ominaisuutta saa millään jalostusohjelmalla poistettua. Rotujenvälisiä eroja on toki, mutta jytkyimmällä suokilla ja kepeimmällä täykkärillä on samat lajityypilliset piirteet.

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Yksi kommentti “Mikä on vaikeinta?

  • joulukuu 4, 2014 at 7:14 am
    Permalink

    Moi! Tallilla, jossa hevoseni asuu, on eräs 12-v puoliveriruuna, jota minulle tarjottiin liikutettavaksi. Hepo on asunut ikänsä samalla tallilla, eikä ole ennen ns. hölmöillyt. Nyt se saattaa purra, potkia yms. Eikä pureminen ole enää mitään näykkimistä, vaan se tarraa käteen niin että tuntuu. Tästä ollaan sanottu napakasti ”ei!” Ja työnnetty hevosen pää pois. Hoitotilanteet ovat olleet aina ennen helppoja. Omituinen käytös alkoi n. 3kk sitten. Käytiin tarkistuttamassa että onko se kipeä, ja hieroja kävi. Mistä tällainen käytös voi johtua? Sillä on 12h ulkoiluaika todella isossa tarhassa 4 lajitoverin kanssa. Nyt se myös häätää muut hevoset läheltään. Mitä sille voisi tehdä, että käytös loppuisi?

    Reply

Mitä mielessä?