Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Moni innostuu klikkeristä. Jes, nyt tulee koulutukseen tehoja, kun on oikein laite. Klikkeri ei ole välttämätön, mutta se on kätevä etenkin tietyissä jutuissa. Se ei ole itsetarkoitus eikä hifistelyä. Aluksi se on hankalaa mutta kun siihen tottuu, ei osaa olla ilman.

Koulutuksen tavoitteenahan on saada eläin tekemään jotain silloin kun me haluamme. Aluksi käytös pitää jotenkin aiheuttaa ja sen jälkeen haluamme alleviivata, että juuri tämä on sitä mitä me haluamme. Ero halutun ja ei-toivotun käytöksen välillä pitäisi olla mahdollisimman selkeä. Silloin kun hevonen lähetyy pelottavaa asiaa, palkkioita pitää tulla katkeamattomana virtana; kun se kävelee poispäin, palkkioita ei tule.

Ongelma klikkerittömässä koulutuksessa on se, että siirrytään helposti aasi ja porkkana-linjalle. Ideanahan ei ole, että liikutamme eläintä liikuttamalla herkkua sen edessä haluttuun suuntaan. Siksi on hyvä pitää makkarat tai porkkanat taskussa, ja merkata oikea käytös klikkauksella. No toki, mikä tahansa muukin ääni tai vaikka peukalon nosto tai silmän vinkkaus toimii ihan samalla tavalla. Kuitenkin evoluutio on jalostanut meitä hyviksi napinpainajiksi ja ainakin minulle se sopii.

Klikkerin tarkoituksena on merkita oikea käytös juuri oikealla hetkellä, jolloin jää aikaa kaivaa herkku taskusta. Klikkerin kanssa voi keskittyä olennaiseen, eli napin painamiseen.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

0 kommenttia kirjoitukseen “Miksi klikkeri

  • joulukuu 5, 2013 at 8:47 pm
    Permalink

    Millä tavalla on perusteltua käyttää hevosellekin herkkupalkkiota? Minulla on kokemus että herkuilla palkittaessa hevosesta tulee näykkivä kun se yhdistää ihmisen ruumiin ruokaan. Monia tällaisia olen nähnyt, ja ruualla palkittu hevonen ei kokemukseni mukaan osaa pitää välimatkaa ihmiseen ja suorastaan vaatii ruokaa näykkimällä tai tunkemalla. Hevonen ei kuitenkaan luonnossa joudu taistelemaan ruokansa eteen kuten vaikkapa koira, jolla ruokapalkkio onkin ihan eri asia. En siis tarkoita tätä pahana kommenttina, minulle ei vain ole auennut miksi ruokapalkkiota käytetään hevosella.

    Reply
    • joulukuu 5, 2013 at 10:33 pm
      Permalink

      Se on perusteltua siksi, että se toimii. Kannattaa kokeilla. Oikein tarjoiltuna herkku lisää hevosen motivaatiota kummasti – tietenkään ei kannata palkita taskulle ryönäämisestä vaan ensin kannattaa kouluttaa luopuminen. Voit lukea lisää mm. http://elainkoulutus.wordpress.com/2012/01/22/tie-hevosen-sydameen/ ja

      5. joulukuuta 2013 20.47 Eläinkoulutusblogi

      Reply

Mitä mielessä?