Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Australialaiset Paul McGreevy ja Andrew McLean (Journal of Veterinary Behavior, 2009) puhuvat eettisestä ratsastuksesta ja kouluttamisesta. Heidän mukaansa urheiluhevosilla esiintyy runsaasti hyperreaktiivisuutta, eli hevonen reagoi kaikkeen mahdolliseen erittäin voimakkaasti; ja toisaalta sitä, ettei hevonen reagoi enää mihinkään. Tätä kutsutaan opituksi avuttomuudeksi, joka on yksi merkki siitä, ettei hevosia osata kouluttaa oikein. Hevosista tulee kovasuisia tai niiden kyljistä tunnottomia.

McGreevy ja McLean nostavat esille keskustelun hevosurheilun eettisyydestä: heidän mukaansa hevosurheilu on eettistä silloin, kun käytetään aina minimipainetta – sekä kontaktissa että avuissa.

Opittu avuttomuus on tila, johon eläin vaipuu, kun se ei voi kontrolloida tai ennustaa sitä mitä sille tapahtuu. Hevonen toisin sanoen luovuttaa, koska se ei tiedä mitään keinoa, jolla se saisi epämiellyttävät avut tai pahimmassa tapauksessa rankaisut loppumaan. Opittu avuttomuus on melko vähän tutkittu alue hevosmaailmassa. Rotilla ja koirilla sen on havaittu aiheuttavan masentuneisuutta, kyvyttömyyttä tuntea nautintoa sekä muita kognitiivisia puutteita. Eläimiä kuolee opittuun avuttomuuteen.

Ratsastus ja hevosen kouluttaminen perustuu pitkälti negatiivisen vahvisteen käyttöön. Negatiivisen vahvisteen teho perustuu siihen, että silloin kun eläin tekee halutun asian, paine poistuu. Ei ole mahdollista pidättää ja ratsastaa eteen samanaikaisesti ilman että toisen tai molempien apujen merkitys kärsisi (=overshadowing).

Harmittavan usein kouluttajat eivät ymmärrä negatiiviseen vahvisteen vahvisteominaisuutta tai eivät käytä sitä. Toisin sanoen paineen tulee poistua, ja oikealla hetkellä. Jos apu jää päälle, hevonen ensin siedättyy siihen pikku hiljaa, kun apu ei tarkoitakaan mitään. Myöskään ei tarkoita mitään sattumanvaraisesti hevoselle tarjoillut puristamiset, pidätteet, potkut tai raipaniskut.

Ainoastaan silloin, kun paine päästään poistamaan, hevosen toiminta vahvistuu eli hevonen oppii. Kun hevonen reagoi pidätteeseen silloin höllätään; kun hevonen lähtee liikkeelle, silloin jalka rentoutuu. Ja toisin päin, paine poistu vasta silloin kun hevonen reagoi. Yksi puristus aiheuttaa yhden liikkeen joka aiheuttaa hölläämisen; ei enempää.

Opittu avuttomuus sekä muut käyttäytymishäiriöt, kuten kutominen, puunpureminen jne. joiden avulla eläin yrittää selviytyä, saattavat olla tulosta huonosta kouluttamisesta (sekä tietenkin tylsästä elämästä tai huonoista olosuhteista, väärästä ruokinnasta jne.). Riski neuroottiselle käyttäytymiselle kasvaa aina silloin eläin on hermostunut ja jännittynyt, eikä se kykene ennakoimaan, kontrolloimaan tai pakenemaan epämiellyttävää ärsykettä.

Eläinten kouluttamisessa on muistettava luoda onnistumisen edellytykset.

Lähde: McGreevy, McLean, (2009), ’Punishment in horse-training and the concept of ethical equitation’, Journal of Veterinary behavior, 4:193-197.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

0 kommenttia kirjoitukseen “Miksi se hyppää maneesin katosta läpi tai käyttäytyy kuin kokovartalopuudutettu?

Mitä mielessä?