Onko jarru hevosen suussa tai turvassa?
Kuolaimia tai kuolaimettomia vaihtamalla jarru saattaa parantua. Jos mitään muuta ei tehdä, kuin vaihdetaan välinettä, teho perustuu todennäköisesti kivun mahdollisuuteen. Mitä tahansa välinettä voi käyttää kiltisti, mutta moniin välineisiin liittyy mahdollisuus aiheuttaa kipua. Hevosella ei ole mitään nappia suussa, johon osuessaan kuolain tavoittaisi jarrun – sellaista ei myöskään ole turvan päällä, jos ratsastetaan ilman kuolaimia. Niin kauan kun hevoselle ei opeteta, mikä kuolain tai kuolaimeton on, jarru on tasan yhtä vahva kuin välineen suora vaikutus. Tässä jatkumossa tulee ennemmin tai myöhemmin seinä vastaan, ja hevosesta kehityy ns. kovasuinen ja taitava vastustaja. Mikäli hevonen vain totutetaan välineeseen, mutta ei opeteta miten se toimii, voidaan olla monille koiranomistajille tutussa kierteessä välineiden kanssa: kun koira vetää valjaissa, vaihdetaan pantaan tai vedonestovaljaisiin, sitten yhä ohuempaan pantaan ja lopulta polku päättyy kuonopantaan. Tässä välinerallissa ei missään kohtaa opeteta koiralle, mitä hihnaan törmääminen tarkoittaa.
Jarru liittyy tuntumaan. Mikäli tuntuman päättää ratsastaja, mistä hevonen voi tietää, onko kyseessä tuntuma (jota päin on normaalia juosta) vai onko kyseessä jarru? Oletko koskaan mitannut, mikä on normaali tuntumanne ja mitä eroa sillä on jarruttamiseen? Minä olen mitannut, ja huomannut esimerkiksi sen, että kun hevosta kootaan (eli ei pysäytetä), jarrua käytetään. Kokoaminen on yksi tilanne, jossa hevosta voidaan samanaikaisesti pyytää eteen ja taakse, eli käytännössä opetetaan sekä olemaan välittämättä eteen-merkistä että jarrusta.
Jos mietitään puhtaasti hevosen näkökulmasta, mistä tarkalleen ottaen hevonen tietää, että nyt käytetään jarrua? Onko merkki selkeä ja onko se opetettu, vai perustuuko se tarpeen vaatiessa voimaan, vipuvarteen ja kipuun?
Onko jarru ratsastajan istunnassa?
Jarru voi hyvinkin löytyä ratsastajan istunnasta, jos se hevoselle opetetaan. Jos sitä ei opeteta, se harvoin myöskään istuntaan kehittyy. Jos halutaan opettaa hevonen toimimaan istunnalla, voidaan käyttää jarrua suussa ensin. Hevonen oppii toistojen myötä jarruttamaan jo istunnan merkeistä (jos ne ovat toistuvasti samanlaisia), kun ne annetaan ennen kuolainjarrua. Hevonen voidaan herkistää jarruttamaan istunnasta, ja siinä oleellista on se, että vastaamalla istunnan merkkiin hevonen voi välttää kivuntunteen suussaan tai kuonossaan. Jos mietitään nuoren hevosen ensimmäisiä ratsastuksia, on viisasta jättää istunta kotiin, jotta avut ja merkit olisivat a) mahdollisimman selkeitä ja b) erotettavissa toisistaan. Koulutusvaiheessa on hyvä erottaa toisistaan jarru ja kaasu, ja ne olisi hyvä pitää erillään myös myöhemmässä ratsastuksessa, jotta ne pysyisivät mahdollisimman hyvin kunnossa.
Jos ajatellaan hevosta, niin istunnan jarrua käytettäessä on hyvä määritellä mahdollisimman tarkkaan, mikä istunnassa aiheuttaa pysähtymisen. Tätä voi testata säännöllisesti, eli jättää ohjat kokonaan pois ja jarruttaa istunnalla. Osaamista on hyvä kokeilla, jotta esimerkiksi tahattomat kädet eivät varjouttaisi istunnan voimaa.
Onko jarru hevosen korvien välissä?
Oma suosikkijarruni on hevosen korvien välissä. Sen voi siirtää sekä suusta että istunnasta päähän. Jarru on niin tärkeä asia turvallisuuden kannalta, että kannattaa pitää voimassa mahdollisimman monta merkkiä, jotka kaikki tarkoittavat pysähtymistä. Näitä voivat olla pidättäminen, äänimerkit, taputtaminen, käsien taputtaminen ja mitä tahansa mieleen tulee. Merkkejä ei voi olla liikaa, ja on hyvä, että hevonen osaa useamman kuin yhden merkin pysähtymiselle. Korvien välissä sijaitseva jarru voi olla yhtä tehokas kuin junan hätäjarru (en tosin ole hätäjarrua kokenut), mutta joskus se on tarkoituksenmukaista. Jarrun voi opettaa kuten minkä tahansa tempun tai taidon, kun osaa pilkkoa sen pieniin osiin ja motivoida hevosta toimimaan vihjeen mukaan. Korvien välissä oleva jarru voi säästää suuta ja kuonoa, varsinkin jos sen opettaminen perustuu muuhun kuin herkistämiseen ja voimaan.
Hevosen näkökulmasta kannattaa ajatella asiaa niin, että mikäli jarru on korvien välissä, se toimii toistuvasti samalla tavalla. Tämä on helppo testata. Jos jarru on korvien välissä, vastustelu vähenee. Avun käytöstä aika pysähtymiseen pienenee.
Miten harjoitus käytännössä menee?
Ymmärtääkö hevonen lainkaan pysähtymistä tarkoittavaa merkkiä, vai vastustaako se sitä? Tarkoittaako pysähtymismerkki jotain muuta, kuten esimerkiksi lisää vauhtia? Eli käytännössä kokeile, mitä hevonen tekee, kun annat vihjeen. Jos hevonen ei osaa merkkiä ja vaikka se tarkoittaisi sille jotain muuta, voit aloittaa koulutuksen alusta. Pilko valmis tuote pieniin osiin ja mieti etukäteen, mitkä kaikki toiminnot ovat ”sinne päin”. Kun olet tehnyt tämän pohjatyön, voit aloittaa harjoittelun. Se on vähän kuten avaimenpiilotus, sinulla on avun lopettaminen ja mahdollisesti makupala (katso miten voit löytää juuri sinun hevosellesi sopivimman palkkion), joiden avulla voit ilmoittaa, että nyt polttaa. Tee vain yhtä asiaa yhden lyhyen session aikana. Se on hyödyllisintä, koska hevonen pystyy toistojen kautta oppimaan, että tietty vihje eli apu liittyy tiettyyn sen tekemään liikkeeseen, eikä ole sattumanvaraista. Lisäksi saat itse onnistumisen kokemuksia helpommin, kuin tekemällä vähän sitä sun tätä. Hevosella kestää tovi oppia oppimaan, ja siksi se saattaa aluksi kääntää koko ajan päätään herkkujen toivossa ja peruuttaa ja jumittaa. Tämä on ohimenevä vaihe, jos jaksat pysyä suunnitelmassasi.
Liittymällä VIP-jäseneksi saat enemmän
VIP-jäsenenä näet videon, jossa käydään läpi pysähtymisen opettamista koskeva tutkimus.
VIP-jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot sekä tulevat vuoden ajan, pääset suljettuun fb-ryhmään ja saat ilmaisen puhelinneuvonnan.