Mistä kaikesta hyvä eläinlääkärikäynti muodostuu?

Eri tutkimusten mukaan 10-80 % koirista pelkää eläinlääkärissä. Lääkärikäynti on monin tavoin stressaava ja kompleksinen tapahtuma. Ensinnäkin aistimaailmaltaan eläinlääkäriin marssiminen on jo haastavaa – äänimaailma, hajut ja mahdolliset stressaantuneet lajitoverit sekä stressaava omistaja ja pahimmassa tapauksessa kiireinen ja stressaantunut henkilökunta eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä rentoa kokemusta ajatellen.

Moni seikka vaikuttaa siihen, kehittyykö koiralle pelkotila. Pelon kehittyminen ei edellytä mitään katastrofia ja toisaalta pelkoa ei voi omistaja omalla toiminnallaan välttämättä estää. Erilaisten tukitaitojen harjoittelusta voi olla paljon hyötyä, mutta itse tilanteessakin on (tai pitäisi olla) huomattavan paljon liikkumavaraa.

Kuuntele tästä vajaan tunnin mittainen podcast, jossa juttelen klinikkaeläintenhoitaja/eläintenkouluttaja Kia Stenlundin kanssa siitä, mitä kaikkea eläinlääkärikäynti voi olla ja miten sitä voi helpottaa.

Fyysiset puitteet

Kuinka hyvin klinikka on suunniteltu koiran tai muiden eläinten näkökulmasta? Vai onko klinikka suunniteltu ihmisten ehdoilla? Liukas lattia, valot, äänet, hajut – tila on todennäköisesti hyvin poikkeava koiran normaaleihin oleskelutiloihin verrattuna. Mitä järkeä ylipäänsä on istuttaa ihmisiä stressaavine ja sairaine eläimineen odotushuoneessa? Toivottavasti korona tuo tähän pysyvän muutoksen.

Koirat stressaavat tutkimuksen mukaan eniten toimenpidehuoneessa ja siellä eniten pöydällä. Liukas lattia voi olla monelle koiralle jo pelkästään haastava, ja yhdistelmänä muutenkin jännittävään tilaan voi tuottaa lisähaastetta. Vaaka voi sijaita nurkassa, jolloin sinne ohjaaminen saattaa olla hyvin hankalaa.

Omistaja voi vaikuttaa näihin asioihin harjoittelemalla kotona tai käymällä pentukurssilla, jossa tärkeitä asioita harjoitellaan palkkioiden avulla. Myös pentuaikaisella sosiaalistamisella voi olla vaikutusta esimerkiksi alusta-arkuuteen. Siitä on hyötyä, että paikat ja puitteet ovat koiralle entuudestaan tuttuja, mutta sekään ei yksin riitä.

Sosiaaliset puitteet

Lääkärikäynti on dynaaminen tilanne ja se on kolmen tai neljän kauppa – koiran, omistajan ja lääkärin sekä hoitajan. Suuri osa käynnistä rakentuu vuorovaikutuksesta näiden kolmen tekijän välillä ja tämä on ehkä se kriittisin osa käynnin mielekkyyttä. Jos asiakas (eli omistaja) kokee tulleensa kuulluksi ja kohdatuksi ja jos hänen eläimensä eli potilas saa osakseen positiivista viestintää lääkäriltä, asiakas saattaa kokea käynnin onnistuneeksi. Kokemus edellisestä käynnistä määrittelee, palaako asiakas uudelleen vai etsiikö hän uuden paikan.

Kommunikaatio on keskeinen osa potilastyytyväisyyttä ihmispuolella. Mitä enemmän (ihmis)potilas saa tietoa, sitä tyytyväisempi hän on. Sosiaalinen ympäristö on myös tärkeä; kumppanuus, keskustelu, positiivinen puhe ja positiiviset eleet sekä lämmin ilmapiiri vaikuttavat myös tyytyväisyyteen.

Millä tavalla koira eli potilas ja toisaalta omistaja eli asiakas saavat sosiaalista tukea? Millä pienillä asioilla ammattitaitoinen henkilökunta voi helpottaa sekä potilaan että asiakkaan stressiä? Kaikkien osapuolten turvallisuudentunne tulisi olla ensisijainen tavoite.

Rankaisupainotteiset koulutusmenetelmät altistavat aggressiiviselle toiminnalle yleisellä tasolla. Mitä sitten tapahtuu jos koira altistuu käynnin aikana väkivaltaiselle kohtelulle? Pahimmassa tapauksessa asiakkaalla on edessään vuosien työ palauttaa koiran luottamus vieraisiin ihmisiin ja järkyttävä stressi koiran puolesta.

Sosiaalisiin puitteisiin kuuluu se, että tilanne noudattaisi koiran näkökulmasta samanlaista kaavaa, jolloin koiran olisi helpompaa ennakoida tulevia tapahtumia ja mahdollisuuksien mukaan vaikuttaa niihin. Tästä syystä mikään yksittäinen temppu tai taito ei ratkaise eläinlääkärikäynnin ongelmaa, vaan koiran olisi hyvä tuntea käynnin käsikirjoitus etukäteen. Koiran on helpompi kiinnittyä tilanteeseen, jos se tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten ihmiset toimivat.

Monen tekijän summa

Onnistuneet ja mielekkäät käynnit olisivat jokaisen osapuolen etu. Molemmilla osapuolilla, eli klinikalla ja omistajalla on mahdollisuuksia vaikuttaa käynnin onnistumiseen. Omistaja voi toisaalta harjoitella kotona käsittelyä, kiinni pitämistä positiivisen kautta sekä esimerkiksi kuonokopan pitämistä. Klinikka voi taas pohtia, millä tavalla fyysinen ja sosiaalinen ympäristö ottaa huomioon pelkäävät potilaat ja stressaantuneet asiakkaat.

(Beerda et al., 1998; McGowan et al., 2014; Deldalle and Gaunet, 2014; Herron et al., 2009; Hsu and Sun, 2010; Kwan and Bain, 2013; Rooney and Cowan, 2011; Overall, 2013)

Liittymällä VIP-jäseneksi saat enemmän

VIP-jäsenenä näet videon, jossa käyn läpi kotitreenejä, joista voi olla apua eläinlääkärikäynnillä – käyn läpi kuonokoppaharjoituksia, sirun lukemista ja vaakaharjoittelua.

VIP-jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot sekä tulevat vuoden ajan, pääset suljettuun fb-ryhmään ja saat ilmaisen puhelinneuvonnan.