Konflikteja on monenlaisia. Kun puhutaan hevosista, konflikti syntyy yleensä siitä, että hevosella on sisäinen ristiriitatilanne. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hevonen haluaisi liikkua eteenpäin, mutta ratsastaja estää sen. Hevoselle syntyy ristiriitatilanne, joka turhauttaa sitä. Turhautuminen voi näkyä erilaisina toimintoina hännän heilautuksesta pukittamiseen.
Konfliktikäytökset ovat monimuotoisia ja ne ovat meille ihmisille tärkeä tiedonlähde. Ne voi ottaa henkilökohtaisesti, mutta se ei ole kovin hedelmällinen tie. Henkilökohtaisesti otettuna analyysi jää usein sille tasolle, että ajatellaan hevosen vastustavan ratsastajaa ylipäänsä tai todetaan, että hevosella on kunnioituksen puute tai että sillä ei ole miellyttämisenhalua.
Sen sijaan kannattaa pohtia hieman tarkemmin, mitä hevonen oikeastaan vastustaa. Pukittaako se aina samassa tilanteessa? Vastustaako se potkimalla yhtä tiettyä apua? Viskooko se päätään kun ohjilla vaikutetaan? Tällaisten kysymysten avulla päästään lähemmäs ongelman ydintä, eli syytä, joka aiheuttaa ristiriidan. Tällöin toimintaan on helpompi vaikuttaa, kun ei tarvitse korjata koko elämää kerralla.
Vaikka tavoittelemme harrastuksissamme täydellistä harmoniaa, oma mielipiteeni on se, että kaikille hevosille tulee eteen näitä ristiriitatilanteita, varusteista huolimatta. Kyselytutkimuksen mukaan yli 90 prosenttia hevosista ilmentää konfliktikäytöksiä. Syitä on monia; kipu, pelko, epäsopivat varusteet, ristiriitaiset tai liian voimakkaat avut, tahaton vahvistaminen tai jokin muu syy. Pääperiaate konfliktien synnyssä on kuitenkin sama: hevonen kokee tarpeelliseksi paeta jotakin, mutta pako estetään. Toki näitä toimintoja alkaa esiintyä yhä enemmän, mikäli hevoselle jää se kokemus, että vastustelu kannattaa.
Kuten tiedämme, hevonen on epäluuloinen eläin. Jos se pelästyy postilaatikkoa, sen täytyy kokea postilaatikko erityisen vaarattomaksi useita kertoja, kunnes se ei enää ole varuillaan. Sama pätee esimerkiksi varusteisiin – jos hevonen on säikähtänyt kipua suussaan syystä tai toisesta, se voi näkyä sen asenteessa suitsia, riimua tai ratsastajaa kohtaan pitkään, vaikka kipua ei enää olisi. Joskus taas vastustelu lakkaa heti, kun epäsopiva varuste poistetaan käytöstä – hevoskohtaiset erot ovat suuria. Mitä tarkemmin hevonen paikallistaa inhottavan tunteen tiettyyn yksittäiseen kohtaan, kuten puristavaan satulaan, sitä todennäköisemmin ongelma poistuu kun satula vaihtuu. Jos taas ratsastaja on osa ongelmaa hevosen mielestä, vastustelu voi säilyä varusteista tai varusteettomuudesta huolimatta.
Konfliktien ratkaisun avaimet löytyvät usein taidosta tehdä kompromisseja. Prässäämällä harva hevonen lakkaa esittämästä omia mielipiteitään. Ja jos se lakkaa esittämästä niitä, vaikka sillä olisi niitä, ei sekään ole hyvä asia – aloitekyvytön hevonen on harvan ratsastajan toive. Kompromissien kautta voi päästä siihen vaiheeseen, että hevosella ei ole syytä vastustaa, että se alkaa haluamaan samoja asioita kuin mekin. Toinen asia, joka liittyy konfliktien ratkaisuun on se, että havainnoi omaa toimintaa. Monesti vastustelu on kierre, jonka lopputuloksen molemmat osapuolet arvaavat kohtuullisen hyvin. Kun muutat omaa toimintaasi, saattaa kierre katketa.
Konfliktiin on monia syitä; osaan voi vaikuttaa helposti ja osa on hankalampia. Joka tapauksessa kannattaa käyttää hetki aikaa siihen, että asettuu hevosen asemaan ja miettii, mistä mahdollinen konfliktitilanne johtuu.
