Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Tämä menee vähän ohi aiheen, mutta en voinut vastustaa. Olen ollut siinä uskossa, että hevoseni ei ole symmetrinen. Se laukkaa mieluiten vasenta laukkaa. Kunnes eilen opin, että sen on nähtävästi aivan yhtä helppoa laukata oikeaa laukkaa. Olen tahattomasti vahvistanut vasenta laukkaa, koska a) olen uskonut, että se on helpompaa enkä ole viitsinyt/jaksanut yrittää oikeaa ja b) vasen on nähtävästi minulle helpompi puoli, koska olen oikeakätinen (osaan tarkemmin myödätä oikealla kädellä). 

 Aina ja kaikkialla painotetaan, että hevosta tulee tasapuolisesti liikuttaa molempiin kierroksiin. Tämä on loogista ja tietenkin hyödyllistä. Mutta estetäänkö tällä menettelyllä epäsymmetriaa syntymästä vai kompensoidaanko sillä hevosen mahdollista synnynnäistä “kätisyyttä”? Hevosta veivataan ja jumpataan, kun vinoutta halutaan estää tai poistaa. Tutkimuksissa on ollut ristiriitaisia näkemyksiä epäsymmetriasta; on löydetty eroja sukupuolten, rotujen ja eri-ikäisten hevosten välillä. 

 Tutkijat halusivat testata, onko hevonen syntyessään vino vai syntyykö epäsymmetria käytön myötä. He testasivat 15 vähintään kolme vuotta ratsuna ollutta erirotuista hevosta sekä 15 alle kolmevuotiasta hevosta. Testimenetelmänä he käyttivät liinassa laukkaamista. He tekivät kokeen, jossa lyhyen verryttelyn jälkeen hevosta juoksutettiin liinassa ja sitä pyydettiin kymmenen kertaa ravista laukkaan. Mitattavia asioita olivat kierroksen mukaisen laukan nostaminen, kuinka pitkään hevonen säilytti laukan ympyrällä sekä kuinka nopeasti hevonen rikkoi laukan. Nämä asiat ilmensivät tutkijoiden mukaan hevosen tasapainoa. Eri kierrokset testattiin eri päivinä oppimisen ja väsymisen välttämiseksi. 

 Tulokset sitten. Ratsastetut hevoset säilyttivät laukan pidempään kuin nuoret hevoset. Suunissa ei ollut eroa. Oikean, kierroksen mukaisen laukan nostivat yhtä todennäköisesti sekä kokeneet että kokemattomat hevoset, molemmissa kierroksissa. Laukan rikkominen oli yhtä todennäköistä molemmissa kierroksissa; kokemattomat rikkoivat useammin kuin kokeneet. Syöntiasennossa kokeneilla hevosilla oli oikea jalka useammin edessä (paino vasemmalla), kokemattomilla hevosilla syöntiasennossa ei ilmennyt puolisuuseroja. 

 Päätelmä siis on, ettei hevosilla ole synnynnäistä tai iän mukanaan tuomaa puolisuutta. Kokeneilla hevosilla tämä oli odotettu tulos, nitähän johdonmukaisesti harjoitetaan kohti symmetriaa. Herää kuitenkin kysymys, onko symmetria harjoittelun tulosta, jos kokemattomilla hevosilla puolisuutta tai epäsymmetriaa ei ole?

Oman, puskaratsastajan kokemukseni perusteella kiinnostavaa on myös se, kuinka paljon ratsastaja omalla ajattelullaan tai epäsymmetriallaan aikaansaa tunteen, että hevonen on epäsymmetrinen? Eräässä tutkimuksessa ihmisille annettiin rottia koulutettavaksi. Tyhmiksi mainittujen rottien kouluttajilla tulokset olivat huonompia kuin älykkäiksi mainostettujen rottien kouluttajilla. Minulle ainakin hevosen “vinous” osoittautui illuusioksi, jota olin tahallisesti ja tahattomasti vahvistanut. 

Wells & Blache, 2008

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

Mitä mielessä?