Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Hevosen aikabudjetti poikkeaa melko paljon lajin luonnollisesta aikabudjetista: hevonen käyttää normitallilla suurimman osan ajastaan lepoon ja paikallaan seisomiseen ja se syö kolmesti tai neljästi päivässä ruoka-aikoina. Yksin tarhatulle hevoselle ei pääse syntymään ystävyyssuhteita, joten luonnollinen fyysinen ja sosiaalinen vuorovaikutus jää aikabudjetista pois.

Hevonen on laiduntava eläin, joka luonnossa käyttää jopa 80 prosenttia ajastaan syömiseen ja liikkumiseen – käytännössä hevonen on koko ajan liikkeessä ja se nappaa korren sieltä täältä. Nykyiset rehut ovat niin hyvälaatuisia, että niitä on usein mahdotonta antaa hevoselle rajattomasti. Vapaa ruokinta aiheuttaa ylensyömistä, lihomista ja rehua menee paljon hukkaan kun sitä tallotaan tarhan pohjaan. Näistä syistä ruokinta on usein aikataulutettua ja joskus väkirehupainotteista hevosen työstä ja käyttötarkoituksesta riippuen.
Luonnossa hevonen elää pienissä porukoissa ja on jatkuvassa sosiaalisessa suhteessa laumatovereihinsa. Hevonen leikkii kavereidensa kanssa ja porukassa ne rapsuttelevat toisiaan. Usein karsinatalleissa hevoset elävät toisistaan erilläään ja mahdollisuudet fyysiseiin kontakteihin ovat hyvin rajoitettuja joko turvallisuussyistä tai yksinkertaisesti tilanpuutteen takia.
Hevonen on suunniteltu olemaan jatkuvassa liikkeessä. Moni hevonen ei liiku lainkaan tarhassa, joten kaikki liikunta tapahtuu ratsastaessa tai ajaessa. Tämä aiheuttaa onnettomuusriskejä, kun hevonen ei opi liikkumaan vapaana turvallisesti tai se kerää karsinassa energiaa, jonka se purkaa vaarallisena käytöksenä ratsastaessa.
Miten ongelmat ovat ratkaistavissa taloudellisesti ja turvallisesti?
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

5 kommenttia kirjoitukseen “Mitähäsetekköö?

  • heinäkuu 18, 2012 at 9:12 pm
    Permalink

    Tänään puhuttiin uutisissa uusista tallimääräyksistä, joissa edellytetään suurempia karsinoita. Mitä luulet, mahtaakohan tällä olla käytännön vaikutusta hevosten hyvinvointiin?

    Reply
  • heinäkuu 19, 2012 at 12:06 pm
    Permalink

    Hyvinvointi ei ole hääviä jos minimivaatimukset täyttyvät. Ollakseen loistava karsinan pitäisi olla tuhansien neilöiden kokoinen, kasvaa ruohoa ja sisältää lajitovereita;)

    Reply
  • heinäkuu 29, 2012 at 1:15 pm
    Permalink

    Mielenkiintoista.. Oletko muuten törmännyt tutkimukseen, pitävätkö hevoset yllä pakovalmiutta kesyoloissa, kuten laitumella kavereiden kanssa? Tuire Kaimio taisi viitata ”pakovalmiuden harjoituspäiviin” laiduntavilla hevosilla, mutta en löydä mitään viitettä asiaan. Onko kyseessä se perinteinen ”tallihulluus” vai harjoittelevatko hevoset pakoa turhanpäiten?

    Reply
    • heinäkuu 29, 2012 at 1:16 pm
      Permalink

      Eli siis jonkunlainen paon kuivaharjoittelu, ilman varsinaista pelästymistä.. Varsat sitä tekevät varmasti, tekevätkö aikuiset hevoset?

      Reply
      • heinäkuu 31, 2012 at 11:59 am
        Permalink

        Hyvin vähän löytyy leikkimisestä tietoa. Aiemmin on selitetty kuivaharjoittelua nimen omaan harjoittelulla tulevaisuuden varalle. Nyt on olemassá kuitenkin ristiriitaista näkemystä, varsinkin aikuisten hevosten osalta. Aikuiset villihevoset nimittäin leikkivät äärimmäisen vähän jos lainkaan, ainakaan optimiolosuhteissa.

        Reply

Mitä mielessä?