Miten eläimelle opetetaan sana KYLLÄ

Monta kertaa keskitymme siihen, miten ei-toivottua toimintaa voisi estää. Pidetään tärkeänä sitä, että eläin ymmärtää mitä sana EI tarkoittaa. Oman eläimen kohdalla silmiin pistävät negatiiviset seikat; Musti olisi ihan kiva, jos se EI a) purisi huonekaluja, b) haukkuisi ovikellolle, c) repisi posteja ja d) olisi yliaktiivinen. Moni omistajaa häiritsevä toiminta on lajityypillistä, eli normaalia. Lajityypillinen käyttäytyminen tarkoittaa sitä, että kyseisen lajin edustajista suurin osa toimii samalla tavalla.

Vuorokaudessa on 24 tuntia, jotka eläin kuluttaa jotenkin. Jos joku toiminta kitketään pois, tilalle tulee luonnollisesti jotain muuta. Eläimet ovat joskus myös hereillä ja niille on luonnollista puuhastella erilaisia asioita hereillä ollessaan. Joskus lemmikin kaikki toiminta voi tuntua ärsyttävältä, ja ikäviin asioihin on huomattavasti helpompi tarttua kuin positiivisiin.

Rankaisupainotteisuus on meihin ohjelmoitu todella syvälle. Meille ei tee tiukkaa kulkea kissan perässä suihkepullon kanssa ja suihkuttaa sitä, kun se tekee ei-toivottuja asioita. Sen sijaan ehdotus siitä, että kulkisimme kissan perässä namipurkin kanssa ja palkitsisimme toivotusta toiminnasta kirvoittaa monesti epäuskoisen naurun ilmoille: et ole tosissasi.

Kyllä olen.

Kaikissa ihmisen ja eläimen suhdetta tarkastelevissa tutkimuksissa on havaittu, että suhteelle tekee hyvää luottamus ja ennakoitavuus, jotka ovat seurausta toistuvasta positiivisesta vuorovaikutuksesta. Tästä huolimatta edelleen osa kouluttamisesta perustuu kieltämiselle ja komentamiselle.

Niin kauan kun pidämme eläimiä, olivat ne sitten mitä tahansa, ja niiden täytyy olla kanssamme tekemisissä (halusivat ne sitä tai eivät), on kohtuullista esiintyä hyvässä valossa eikä pahana poliisina. Ihminen saattaa pahimmassa tapauksessa toimia varoitusvalona, joka laukaisee eläimessä pako- tai puolustautumisreaktion. Eläimen on lähes mahdoton ymmärtää, miksi ihminen on joskus kiltti ja joskus tuhma. Yli puolet kaikista vuorovaikutustilanteista pitäisi olla positiivisia, silloin asennepankki ei ole heti tyhjä yhden vastoinkäymisen jälkeen.

Toivoisinkin, että löytäisimme helpommin eläimistämme hyvät puolet ja asiat, jotka niille ovat helppoja. Jos keskitymme asioihin, jotka onnistuvat, pääsemme helpommin käsiksi myös vaikeampiin asioihin. Seuraavan kerran kun eläimesi tekee jotain toivottua, ota siitä ilo irti. Huomaa koiranpentua kun se nukkuu omalla paikallaan (silläkin uhalla, että riehuminen alkaa) sen sijaan että huudat sille kun se vaatii huomiota. Aloita leikki kissan kanssa ennen kuin se ehtii käydä jalkaan kiinni. Käännä hevonen kotiin ennen kuin se alkaa vastustella poispäin menemistä. Anna sen laukata jos se joskus itse ehdottaa sitä. Tee kissan kanssa kaikkea hauskaa silloin, kun se ei tongi huonekasveja. Vie kissa ulos ennenkuin kiroilet sen ovella naukumista. Ole iloinen, jos koira joskus leikkii omalla lelullaan, eikä roiku takinliepeessä.

Eläinten kanssa kannattaa miettiä enemmän sitä, mikä on sallittua kuin sitä mikä on kiellettyä. Eli enemmän kannattaa miettiä, miten opettaa niille sanan kyllä kuin sanan ei. Mitä enemmän keskitymme positiivisiin asioihin, sitä enemmän ne vahvistuvat. Kun keksitymme ongelmiin, ne yleensä kasvavat. Uskalla sanoa kyllä! Uskalla olla mahdollistaja ja kannustaja.

Tässä tapauksessa, kuten monessa muussakin, asenne ratkaisee. Mielestäni ei-sanan jumittuminen on reaktiivista toimintaa, jossa huomio on siinä, mite tehdään kun eläin käyttäytyy huonosti. Kyllä-sanalla taas on proaktiivinen sävy; voimme vaikuttaa asioihin ennakolta, voimme kannustaa ja ohjata!

Mitä toivottua sinun eläimesi tänään teki ja miten sen huomioit?

3 vastausta artikkeliin “Miten eläimelle opetetaan sana KYLLÄ

  1. Sari Kotaniemi sanoi:

    Hei
    Katsoin videosi hevosesta joka haluaa rynniä vihreää syömään. Oma ei ole tällainen mutta ei ole kovin innostunut taluttelusta. Annoin viimeksi luvan useassa kohtaa syödä vihreää ja välillä lopetus oli hiukan hankalaa eikä olisi halunnut jatkaa,mutta kun kiitin lopettamisesta porkkanapalalla jos irtosi hyvin ja askelsi reippaasti niin kohta alkoi sujua koko kävely ripeämmin ja innokkaammin ja näytti tajuavan että voi hetkisen saada avälillä luvalla syödä vihreää.

    Sari

    • Jaana sanoi:

      Erinomainen esimerkki siitä, miten arkisesta hieman puuduttavasta asiasta voi tehdä hauskan pelin! Mahtavaa 🙂

  2. Päivitysilmoitus: Eläinkoulutusblogista 8 vinkkiä koiran jouluun – Koiranhetki

Mitä mielessä?