Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Hevonen ei lähtökohtaisesti kerro, jos se on kipeä. Kivun peittäminen on sille normaalia käyttäytymistä, joka liittyy kiinteästi sen hengissä selviämiseen. Jos hevonen näyttäisi kipunsa, se olisi alttiina joutua jonkun toisen ruuaksi. Kivun tai epämukavuuden tunnistaminen perustuu siihen, että omistaja tuntee oman hevosensa käyttäytymisen mahdollisimman hyvin ja huomaa pienet muutokset siinä. Tarkemmin ajateltuna ei ole mitään muuta tapaa arvioida kipua tai epämukavuutta kuin arvioida käyttäytymistä. Tyypillisesti pohditaan, onko hevonen pirteä, syökö ja juoko se normaalisti ja niin edelleen – eli käyttäytyykö hevonen normaalisti. Peruselintoimintojen mittaaminen kertoo eläinlääkärille lisää. Hevosten kivun arviointi on hankalaa, koska kipu on subjektiivinen kokemus ja varsinkin omassa hevosessa pieniä muutoksia on todella vaikea huomata.

Epämukavuutta voi arvioida jokainen hevosihminen. Epämukavuutta hevonen ilmentää useammin kuin kipua, ja tulkinta voi olla yksinkertaisempaa kuin ns. staattisten kipuilmeiden lukeminen – epämukavuuden eleet tulevat aiemmassa vaiheessa kipuilmeisiin nähden. Usein pohditaan esimerkiksi satulan sopivuutta ja satulan aiheuttamaa mahdollista epämukavuutta. Moni hevonen protestoi ja ilmeilee satulalle varustamistilanteessa. Kyseessä voi olla epäsopiva satula, joka puristaa tai painaa, tai kyse voi olla epämukavuuden pelosta, ei epämukavuudesta sinänsä. Kyseessä voi olla myös opittu tapa. Osa hevosista ei välitä epämukavuudesta, eivätkä ne ilmennä sitä juuri lainkaan. Tämä ei automaattisesti tarkoita sitä, että kyseessä olisi ns. opittu avuttomuus, eli hevonen olisi luovuttanut ja täysin sulkeutunut. Useammin olen törmännyt siihen, että tekeminen ja lopputulos on hevoselle tavalla tai toisella niin palkitsevaa, ettei se välitä epämukavuuden tunteesta eikä näin ollen ilmennä sitä. Osa hevosista taas ilmentää epämukavaa oloa hyvin herkästi. Hevonen on myös mahdollista opettaa ilmaisemaan itseään enemmän ja selkeämmin. Jokaisen on mietittävä itse, kuinka paljon ja missä asioissa sietää sitä, että hevonen kokee epämukavuutta. Mikäli et halua hevosesi kokevan missään tilanteessa epämukavuutta, lupaa, ettet sitä sille myöskään tahattomasti aiheuta. Itse en sellaista lupausta pysty tekemään, varsinkin kun tiedostan, että esimerkiksi selän päälle laskeutuva paarma on epämukava monille hevosille; voinko oikeasti luvata, etten aiheuta hevoselle paarmaan verrattavaa epämukavuutta.

Kuva: Miina Kokoi

Joka tapauksessa tiettyjen asioiden kohdalla on hyvä pysyä kuulolla. Yksi on satula ja toinen on suitset. Mikäli hevosen työ on olla satulan alla, on erittäin tärkeää, ettei väline aiheuta inhottavaa tunnetta. Sama pätee suitsiin tai mihin tahansa päävehkeisiin. Sopivan satulan löytäminen tuntuu olevan joskus elinikäinen projekti, varsinkin silloin, kun ajattelee, että satulan tulisi suoristaa epäsymmetrinen hevonen ja korjata ratsastajan fysiikkaa sekä parantaa hevosen liikkumista. Toki näin onkin, jos vaihdetaan satula epäsopivasta sopivaan. Kun vaihdetaan sopiva sopivaan, ei satula välttämättä korjaakaan kaikkea. On hyväksyttävä, että satula ei kouluta hevosta, vaan antaa edellytykset koulutukselle ja liikkumiselle. Varusteiden sopivuus on tärkeä varmistaa ennen kuin aletaan käsitellä käytösongelmia.

Kävin tapaamassa satulaseppä Petro Sirolaa ja ratsastusvalmentaja Minna Lindströmiä satula-asioissa. Katso tästä, mitä jäi reissusta käteen 🙂

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi millä eri tavoilla hevonen ilmentää epämukavuutta ja millä voit halutessasi tukea tätä.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Mitä mielessä?